Tanssiepidemia puhkesi maalaisnaisen tanssista. Sitten mukaan liittyi satoja muita. 

© Christie's/Bridgeman/IBL

Tanssimania: Köyhät tanssivat itsensä kuoliaaksi

500 vuotta sitten maalaisnainen alkoi tanssia itsekseen Strasbourgin kaduilla. Yhä useammat liittyivät joukkoon, ja pian tanssijoita oli laumoittain. Jotkut uupuivat kuoliaaksi asti.

perjantai 24. elokuuta 2018 teksti Philip Birk

Mahtavan katedraalin kellot herättävät kaupunkilaisia uuteen päivään. On varhainen aamu heinäkuussa 1518, ilma on jo lämmin ja taivas kirkas. Kauppiaat tervehtivät toisiaan iloisesti vetäessään vaunujaan kohti toria. Kun kellot taas vaikenevat, kaupunki vajoaa takaisin arkisiin uomiinsa. Yhdellä poikkeuksella.

Hiki virtaa naisen otsalta suolaisina helminä. Hän tanssii pakonomaisesti mekko ihoon tarttuneena. Musiikkia ei soiteta, mutta hän ei vain pysty pysäyttämään jalkojaan. Kauppiaat ihmettelevät hänen outoa hyörintäänsä pitkin mukulakivikatuja. Joku nostaa silmänsä taivaalle. Päivä on nuori, ja on liian aikaista auringonpistokselle. Mikä ihme rouva Troffeaan on mennyt?

Tanssimania Strasbourgissa

Paikka on Strasbourg, joka kuului tuolloin Saksalais-roomalaiseen valtakuntaan. Alueen ensimmäinen asutus oli sotilasasema, jonka roomalaiset rakensivat ennen ajanlaskun alkua. Vuosisatojen aikana kaupungin ovat valloittaneet monet viholliset. 1518 kaupungin ja sen ihmiset kaappasi kuitenkin jokin aivan tuntematon voima.

Rouva Troffea tanssii monen päivän ajan yhä kasvavalle yleisölle. Jalat ovat turvonneet purppuraisiksi ja hien haju ympäröi häntä. Ohikulkijat vitsailevat heittävänsä hänet jokeen päästäkseen eroon löyhkästä, mutta kukaan ei uskalla lähestyä. Maalaisrouva ei vaikuta kovin viisaalta. Ongelma näyttää lopulta ratkaisevan itse itsensä, sillä neljäntenä päivänä rouva Troffea on lopussa. Tähän tarinakin olisi voinut loppua, ellei se olisi saanut oudon käänteen: yhtäkkiä katsojat lähtivät mukaan näytökseen.

Tanssimaniaa kirkon pihalla. Piirustus 1500-luvulta. 

© Prismatic Pictures/Bridgeman/IBL

Tarttui etenkin köyhiin ja naisiin

Tanssimania, joka aluksi näytti olevan vain yksittäisen ihmisen hulluutta, levisi nyt läpi kaupungin. Seuraavan kuukauden aikana yli 400 ihmistä alkoi tanssia. Kaupunkilaiset muuttivat Strasbourgin yhdeksi suureksi tanssisaliksi. Tanssivat kansalaiset täyttivät kadunkulmat, pyörivät puistojen läpi ja ruuhkauttivat majatalojen salit jatkuvasti tanssien.

Tanssijat tulivat yhteiskunnan alemmilta luokilta. Heidän vaatteensa olivat kuluneet ja ruumiit kovan työnteon kuluttamat. Enemmistö oli naisia. Monet maalaisrouvat ja piikatytöt seurasivat rouva Troffean esimerkkiä. Tanssijoiden joukossa oli myös runsaasti leipureita, puuseppiä ja -viininpoimijoita.

Kirkon asiakirjat ja Strasbourgin kaupunginvaltuuston muistiot vahvistavat tanssimanian puhkeamisen, mutta mikään aikakirjoissa ei viittaa poliittisiin motiiveihin. Tanssijoiden katse oli pikemminkin epätoivoinen – kuin he pyytäisivät apua. He olivat menettäneet ruumiinsa hallinnan.

Lääkärit syyttivät ”kuumaa verta”

Rouva Troffea ei ollut ensimmäinen tanssikuumeesta kärsinyt. Ennen Strasbourgin tapahtumia oli rekisteröity jo kymmenisen tanssimaniatapausta. Aikaisemmat purkaukset eivät kuitenkaan olleet keränneet yhtä paljon osallistujia, ja nyt aatelisto huolestui kansasta. Elokuussa käynnistettiin tutkimus epidemian syyn löytämiseksi. Lääkärit sulkivat astrologiset ja yliluonnolliset motiivit pois. Tähdet eivät saaneet ihmisiä tanssimaan. Selitys oli biologinen. Lääkärikaartin mukaan sairaus oli luonnollinen – mania, jonka aiheutti "kuuma veri".

Lääkärien mielestä tanssi olisi helppo lopettaa. 1500-luvulla suoneniskeminen oli yleinen hoito. Kehosta valutettiin hieman verta, jotta tauti poistuisi sen mukana. Strasbourgin johtajat päättivät kuitenkin käyttää lievempiä keinoja vakuuttuneina siitä, että kuuma veri kyllä jäähtyisi, jos he vain saisivat tanssia. Tanssijoiden auttamiseksi rakennettiin puusta lava. Lisäksi palkattiin muusikoita. Tuomiokirkon ympärillä raikui iloisia viulun ja huilun säveliä, mutta tarkempi kuuntelija ymmärsi, että se oli pikemminkin hautajaismusiikkia.

Syksy laannutti epidemian

Kesä päättyi – ja sen myötä tanssiepidemia.

Kaupunginvaltuusto oli oikeassa, että myrsky laantuisi pian. Elokuun lopussa tauti vapautti otteensa Strasbourgista. Musiikki päättyi, ja näyttämö tyhjeni. Epidemian tulos oli kuitenkin pahempi kuin pelättiin. Monet tanssijat kuolivat väsymykseen tai sydänkohtaukseen. Kesän lämpö koetteli kovimpiakin talonpoikia, ja pahimmillaan jopa viisitoista ihmistä päivässä menehtyi.


Kuolemantanssijoita Nürnbergin kronikasta.

© Bridgeman/IBL

Michigan State Universityn historian professori John Waller on kirjoittanut ilmiöstä kirjan. Hänen mukaansa tanssijoiden fyysiset rasitukset olivat ankarampia kuin nykypäivän maratonjuoksijoilla. Uhrit tanssivat 24 tuntia päivässä vuoden kuumimpana aikana. Tanssiminen oli erittäin vaarallista niille, jotka eivät kyenneet lopettamaan sitä ajoissa.

Aiheuttiko torajyvä tanssimanian?

Kesästä 1518 on kulunut 500 vuotta, mutta mysteeri kiehtoo yhä. Kovasti on yritetty selittää, mitä tapahtuman takana piili. Kirjailija Eugene Backman esitti 1952 teorian, jonka mukaan kaupungin viljasadossa kasvoi loissieni nimeltä torajyvä. Siitä saatu myrkytys heikentää veren virtausta aivoihin ja voi johtaa hallusinaatioihin.

Tanssijat olisivat voineet saada sienen syömällä tartunnan saaneesta viljasta leivottua leipää. Strasbourg eli köyhää aikaa, mikä selittäisi sen, miksi huonoja jyviä ei heitetty pois, ja myös miksi mania osui pääosin köyhään kansanosaan. Myös hallusinogeniset vaikutukset puhuvat teorian puolesta. Waller on kuitenkin kyseenalaistanut Backmanin teorian, sillä torajyvä tuskin olisi aiheuttanut koordinoidun massaliikkeen useiden viikkojen ajaksi.


James Cook Universityn sosiologi -Robert Bartholomew on ehdottanut, että tanssi on ollut lahkon rituaalinen näytös. Olisiko hikinen paraati voinut olla kunnianosoitus Pyhälle Vitukselle, tanssijoiden ja epileptikoiden suojeluspyhimykselle? Waller pitää selitystä epätodennäköisenä, koska uhrit osoittivat haluttomuutensa tanssimiseen.

Joukkopsykoosi on yksi mahdollisuus

Professori Waller esittelee oman teoriansa: ilmiö syntyi massahysteriasta. -Strasbourgin asukkailla oli useita henkisesti hyvin vaikeita vuosia takanaan. Kylmät talvet olivat syöneet satoja, ja ihmiset näkivät nälkää. Hengissä selvinneet kokivat ankaraa painetta elannostaan.

Kaupungin köyhiä vaivasivat myös elintarvikkeiden puutteesta johtuvat sairaudet. Wallerin mukaan nämä kolme stressitekijää mahdollistivat massapsykoosin – ja se ilmeni tanssina.

Ei tiedetä tarkkaan, kuinka moni ihminen tanssiepidemian aikana menehtyi. Rouva Troffean kohtalostakaan ei ole silminnäkijätodistusta. Tanssihysterian Strasbourgiin vuonna 1518 tuoneen maalaisnaisen kohtalo jää mysteeriksi, aivan kuten omituisen taudin puhkeamisen syykin.

Ehkä sinua kiinnostaa...