Dusko Popov oli juristi, mutta omistautui viihteelle ja urheilulle
(silloin kun ei vakoillut).

© Marco Popov

Dusko Popov – todellisuuden James Bond

Jugoslavialainen miljonäärin poika tarjoutui hankkimaan tietoja Saksan tiedustelupalvelulle. Parin päivän päästä hän liittyi brittien MI5:een. Dusko Popovin kaksoispeli olisi voinut estää ­Pearl Harborin hyökkäyksen, jos FBI olisi kuunnellut häntä.

tiistai 23. lokakuuta 2018 teksti Anette Kruhøffer

Lissabon kihisi hämäräpuuhia. Tärkeät tiedot ja suuret rahasummat vaihtoivat omistajia salaisissa kokouksissa kaupungin hotelleissa, ravintoloissa ja kasinoissa. Toisen maailmansodan aikana liittoutumattoman Portugalin pääkaupunki oli pelikenttä liikemiehille, diplomaateille ja vakoojille Englannista, Ranskasta, Amerikasta. Kaikki pystyivät matkustamaan vapaasti rajojen yli ilman että viranomaiset kyselivät liikaa.

Yksi kaupungin monista agenteista oli Ian Fleming Britannian laivaston tiedustelupalvelusta. Hän valvoi ja raportoi lupaavan kaksoisagentti Dusko Popovin käyttäytymisestä ja arvioi, kannattiko MI5:n luottaa häneen. Fleming huomasi agentin tyylin, hyvät tavat ja viehätysvoiman ja perusti myöhemmin häneen kuuluisan romaanisankarinsa James Bondin. Samankaltaisuuksista huolimatta Popovin elämä oli sentään Bondia monimutkaisempaa.

Dusko Popov opiskeli Saksassa

Toisen maailmansodan puhkeaminen ei estänyt nuorta serbialaisen yläluokan poikaa Dusko Popovia juhlimasta ja nauttimasta elämästä. Poikamies vietti öitään Belgradin klubeissa ja ravintoloissa kauniiden naisten seurassa. Isoisän omaisuus rahoitti playboyn elämäntavan. Hän oli ansainnut suuren omaisuuden tekstiilitehtailla jahiilikaivoksilla.

Popov oli suorittanut juristin paperit Belgradin yliopistosta 1935. Uran luominen ei kuitenkaan kiinnostanut häntä – sehän olisi tarkoittanut vapaan elämän päättymistä. Hän päätti jatkaa opiskelua. Etelä-Saksan metsissä sijaitsi Freiburgin kaupunki, jossa on vanha yliopisto vuodelta 1457. Keskiaikaisessa kaupungissa oli monia hyviä ravintoloita ja yöelämä täynnä juhlivia opiskelijoita – ja nuoria naisia.

Adolf Hitler oli noussut valtaan kaksi vuotta aiemmin, ja paikallisessa opiskelijoiden herrainklubissa monilla oli natsisympatioita. Siellä Popov tapasi nuoren saksalaisen Johann "Johnny" Jebsenin, rikkaan laivanvarustajan pojan Hampurista, joka Popovin tavoin salaa vastusti natseja.

Peiterooli kansainvälisenä playboyna oli luonteva miljoonaperijä Popoville,
joka rakasti kauniita naisia.

© Marco Popov

Agentiksi Abwehrille

Vaikka 28-vuotias Popov ei pitänyt natseista, hän ei silti nähnyt mitään syytä valita puolta virallisesti ja siten vaarantaa huoletonta elämänsä. Monilla perheen ystävillä oli korkea asema Jugoslavian politiikassa, ja maaliskuuhun 1941 asti maa oli Hitlerin Saksan intressipiirissä.
Johnny Jebsen oli salaa Saksan tiedustelupalvelun Abwehrin palveluksessa – hänen itsensä mukaan siksi, ettei joutuisi Saksassa asepalvelukseen. Hän pyysi Popovilta palvelusta. Popov saisi hankkia vaikutusvaltaisten ystäviensä avulla tietoa Ranskan armeijasta ja laatia sitten raportin Ranskan poliittisesta ja sotilaallisesta tilanteesta. Saksalainen sotakone tarvitsi tiedot valmistautuessaan hyökkäämään maahan.

Popov epäröi, mutta Johnny oli erinomainen suostuttelija. Hän tiesi Popovin vastustavan kansallissosialismia ja vakuutteli hänet sanoen: "Jos haluat vahingoittaa joukkoa, se on tehokkainta tehdä sisäpuolelta."

Välitti tietoja briteille

Unettoman yön jälkeen Popov hyväksyi ehdotuksen. Hän kirjoitti raportin mutta teki siitä myös kopion. Alkuperäisen hän toimitti sovitusti saksalaisille. Kopion hän otti mukaansa juhliin ja käytyään lyhyen epävirallisen keskustelun brittiläisen diplomaatin kanssa parvekkeella hän asetti sen huolettomasti diplomaatin takin taskuun. Popov oli valinnut puolensa.

Agentti Popovin raportti sai lämpimän vastaanoton molemmissa leireissä. Hänen analyysinsä olivat teräviä, tarkkoja ja yksityiskohtaisia. Saksalaiset kutsuivat hänet Lissaboniin puolueettomaan Portugaliin tapaamaan Abwehrin päällikköä, majuri von Karsthoffia.

Von Karsthoff oli vakoojapelin mestari. Hän opetti Popovia käyttämään salaisia koodeja ja erilaisia kontaktointimenetelmiä. Hän antoi tälle myös Leica-kameran. Yksi hänen tempuistaan ottaa vakoilukuvia oli sijoittaa kaunis nainen todellisen kohteen eteen, jotta valokuvaus ei herättäisi epäilyksiä. Popov oppi myös valmistamaan näkymätöntä mustetta murskatusta kristallista ja kloorittomasta vedestä. Von Karsthoff antoi Popoville koodinimeksi "Ivan".

Dusko Popov oli Saksan tiedustelupalvelun Abwehrin palveluksessa, mutta työskenteli briteille.

Brittien salainen palvelu värväsi Popovin

Samanaikaisesti britit värväsivät Dusko Popovin Secret Serviceen koodinimellä "Scout". Popovin tehtävä Hänen Majesteettinsa salaisessa palvelussa oli soluttautua Abwehriin ja hankkia tietoa saksalaisten sotilassalaisuuksista.

Lissabonista Saksan tiedustelupalvelu lähetti Popovin Lontooseen. Hän esiintyi jugoslavialaisena lakimiehenä, joka työskenteli rahtikuljetusten parissa sotavyöhykkeillä.

Popov tuli Lontooseen lokakuun lopussa 1940 keskelle blitziä. Saksalaisten pommitukset kaupungissa eivät kuitenkaan pysäyttäneet seuraelämää. Popovin säännölliset matkat Ranskaan, Italiaan ja Portugaliin tekivät hänestä jännittävän ja kultivoidun keskustelukumppanin, ja Lontoon jetset toivotti hänet tervetulleeksi piireihinsä.

Hän perusti oman pienen kolmen hengen vakoojaverkonsa Englannissa, mikä sai britit vaihtamaan hänen koodinimensä Tricycleksi. Huhut väittivät kuitenkin, että hän sai koodinimensä oikeastaan seksuaalisista mieltymyksistään: hän vei sänkyynsä kernaasti useamman kuin yhden kumppanin.

Popov hurmasi naisia, ja suuri osa toimeksiannoista, joita hän molemmille osapuolille toimitti, johdatti hänet kuumiin kohtaamisiin silkkilakanoiden alla ylellisissä huviloissa ja kalliissa hotelleissa ympäri maailmaa.

Abwehr-tehtävä New Yorkissa

Kuuden kuukauden kuluttua saksalaiset päättivät lähettää Popovin Lontoosta tehtävälle Amerikkaan. Tarkoituksena oli rakentaa vakoojarinki New Yorkiin samoin kuin hän näytti tehneen Lontoossa. Mutta ennen lähtöään New Yorkiin Popov meni Lissaboniin tapaamaan Abwehrin päällikkö von Karsthoffia.

Oli juhannus vuonna 1941. Yhdysvallat ei vielä ollut mukana sodassa. Muutoin aina niin viileä tiedustelupäällikkö von Karsthoff oli iloisella tuulella ottaessaan suojattinsa vastaan. Pöydällä oli vihko, joka sisälsi salaisten tehtävien kysymyksiä, joihin pitäisi Yhdysvalloissa vastata.

"Ulkoa opeteltavaa!" huokaisi Popov.

Mutta von Karsthoff keskeytti hänet: "Ei, ei enää muistiin painamista. Tämä keksintö mullistaa vakoilujärjestelmän!"

Ian Fleming julkaisi ensimmäisen James Bond -kirjansa 1953. 

© Getty images

Hän selitti, että saksalaiset olivat kehittäneet menetelmän, jolla tavalliset paperit voitiin kopioida niin sanotuiksi mikropisteiksi. Oikeanlaisilla laitteilla voitiin useita sivuja tietoa pakata pisteen kokoiseen tilaan. Näin tietoja voitiin kuljettaa riskittä – pientä pistettä kun oli lähes mahdoton havaita.

Kaksoisagentti Jonny Jebsen

Lissabonissa Popov tapasi myös vanhan ystävänsä Johnny Jebsenin. Vuotta aiemmin myös hänet oli suostuteltu toimimaan brittiläisten kaksoisagenttina. Kaksi kaverusta vaihtoivat kuulumisia hyvän viskin äärellä, ja Johnny kertoi salaperäisestä tehtävästä, jonka Abwehr suoritti Japanin tiedustelupalvelulle. Japanilaiset olivat maksaneet hyvin saadakseen tietoa hyökkäyksestä Tarantoon Etelä-Italiassa marraskuussa 1940. Italian laivasto kärsi siellä merkittävän tappion kun britit hyökkäsivät ilmasta. "Mutta miksi Taranto kiinnostaa japanilaisia?", ihmetteli Popov.

"Koska he haluavat selvittää, kuinka yhdellä onnistuneella ilmahyökkäyksellä voidaan tuhota suuri osa vihollisen laivastosta", Johnny selitti.

Miehet olivat yhtä mieltä siitä, että Japanin kiinnostuksen taustalla oli todennäköisesti taistelu Yhdysvaltoja vastaan. Amerikkalaisia odotti siis luultavasti ilmahyökkäys Tyynenmeren alueella.

FBI moitti Popovia moraalittomaksi

Kun Popov tuli Yhdysvaltoihin elokuussa 1941, hän kertoi välittömästi FBI:lle sekä mikropisteistä että Japanin hyökkäyssuunnitelmista. Sen koommin hän ei kuullut FBI:sta, ennen kuin järjestön agentit syyttivät häntä liittovaltion lain "The Mann Act" rikkomisesta.

Lain mukaan mies ei saanut viedä naista Yhdysvaltojen osavaltioiden rajojen yli moraalittomin tarkoitusperin. Tästä he syyttivät Popovia, koska tämä oli kutsunut rakastajattarensa Floridaan.

"Washington ei laske leikkiä, herra Popov", FBI:n mies sanoi ja uhkaili huippuagenttia vankeudella ja karkoituksella, ellei tämä keskeyttäisi matkaansa ja palaisi New Yorkiin. Suurkaupungissa hänet kutsuttiin tapaamaan FBI:n johtaja J. Edgar Hooveria, joka nuhteli Popovia kuin koulupoikaa: "Tulette tänne ja alle kuudessa viikossa olette jahdannut elokuvatähtiä, rikkonut lakejamme ja yrittänyt lahjoa minun agenttejani! Sellaista en aio suvaita!"

USA julisti sodan Japanille 8. joulukuuta 1941, päivä Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen.

© New York World Telegram

Hyökkäys Pearl Harboriin

Kun Popov oli heitetty ulos FBI:n päämajasta, amerikkalaiset kieltäytyivät työskentelemästä hänen kanssaan. 

Nyt häntä salakuunneltiin ja varjostettiin minne hän menikin. Päästäkseen pois hän lähti risteilylle Brasiliaan. 7. joulukuuta 1941 aluksen kapteeni kokosi kaikki matkustajat laivan salonkiin. Hän pyysi heitä vaikenemaan ja käänsi ratisevan radion täysille:

"... ilmaisku Pearl Harborin tukikohtaan. Vaihdamme kurssimme kohti New Yorkia. Tämä EI ole harjoitus!"

Popov oli hämmentynyt. Hän oli varoittanut amerikkalaisia neljä kuukautta aiemmin, että Japani aikoi luultavasti hyökätä Tyynellämerellä ilmasta. Kuinka he saattoivat olla niin valmistautumattomia, kun hyökkäys tuli?

Hoover heitti Popovin ulos

Seuraavan kerran kun Popov tapasi J. Edgar Hooverin, FBI:n johtaja oli jääkylmä. Hän teki selväksi, että serbialaista vakoojaa ei haluttu puuttumaan Yhdysvaltain asioihin. Kokous päättyi dramaattisesti, kun Popov syytti Hooverin ottaneen itselleen kunnian mikropisteiden paljastamisesta. Sen jälkeen Popovia ei enää päästetty Yhdysvaltain maaperälle.

Popovin aika Yhdysvalloissa oli lievästi sanottuna fiasko, ja vähäiset tiedot, jotka hän Yhdysvalloissa oleskelun aikana lähetti Abwehrille, olivat pitkälti keksittyjä. 

Abwehr kuulusteli Popovia

Amerikkalaiset eivät olleet antaneet hänelle informaatiota, joka olisi vakuuttanut saksalaiset hänen uskollisuudestaan Kolmannelle valtakunnalle.

Epävarmana siitä, luottivatko saksalaiset edelleen häneen, hän päätti tavata von Karsthoffin Lissabonissa. Erityiskoulutetut kuulustelijat tenttasivat häntä siellä monista pienistä ja näennäisesti merkityksettömistä yksityiskohdista paljastaakseen mahdolliset aukot hänen tarinassaan.

Mutta Popov oli kokenut vakooja ja vakuuttava valehtelija. Kahden päivän kuulustelun jälkeen saksalaiset vapauttivat hänet, ilmeisesti vakuuttuneina. He suostuivat jopa maksamaan hänen elinkustannuksensa. Kaksoisagentti oli selvinnyt tukalasta tilanteesta.

Toinen maailmansota päättyi ja samoin Popovin vakoojan ura. Pearl Harborin hyökkäystä koskevat tiedot olisivat voineet muuttaa sodan kulkua – jos FBI olisi suostunut kuuntelemaan, mitä hänellä oli sanottavanaan.

Ehkä sinua kiinnostaa...