Mayojen valtakunta, sotakohtaus 800-luvulta eaa.

Sotakohtaus freskossa noin 800 eaa. Mayojen kaupunkivaltiot kävivät jatkuvaa sotaa toisiaan vastaan, muun muassa hankkiakseen uhreja jumalille.

© Istock

Veriuhrit jumalille pitivät yllä sotia

Satojen vuosien ajan Väli-Amerikassa hallitsi mayakulttuuri. Alue pysyi kuitenkin poliittisesti hajallaan, sillä kaupunkivaltioiden välillä sodittiin alinomaa. Syynä tähän oli tarve saada uhreja jumalille.

perjantai 21. syyskuuta 2018 teksti Bo Eriksson

Calakmulin kuningas Yuknoom Che'en II oli pitänyt silmällä Dos Pilasin kasvavaa kaupunkia. Se perustettiin vuonna 629, ja siitä lähtien linnoitettu sotilaallinen etuvartio oli piikkinä Calakmulin hallitsijan lihassa. Nyt Yuknoom Che'en II seisoi sen muurien ulkopuolella valmiina valloittamaan kaupungin ja tappamaan sen asukkaat.

Soturit hyökkäsivät viidakon ympäröimään kaupunkiin ja vaikka aseina oli keihäitä ja jousia, ei ollut tarkoitus sotia etäältä. Kuten kaikki muutkin mayankieliset kansat, myös Calakmulin sulkakoristeiset käärmesoturit hakeutuivat lähitaisteluun. Puusta ja obsidiaanikivestä tehdyillä veitsillä ja miekoilla iskettiin vastustajia. Taistelu oli verinen ja vaati pian paljon uhreja molemmin puolin.

Vangit uhrattiin jumalille

Ne, joita ei tapettu paikan päällä, vietiin sidottuina Calakmulin temppeliin uhreiksi jumalille. Yuknoom Che'en II armahti kuitenkin yhden henkilön – Dos Pilasin päällikkö B'alaj Chan K'awiilin. Hän ei ollut nimittäin vain varuskunnan johtaja, vaan hänen veljensä oli Tikalin kuningas, Nuun Ujol Chaak. Kun Dos Pilasin johtaja vältti silvonnan ja sydämen repimisen rinnasta, voittaja Yuknoom Ch'een II pakotti hänet hallitsemaan kaupunkiaan Calakmulin alaisuudessa ja sotimaan veljeään vastaan.

Tikalin hallitsija perusti Dos Pilasin sotilaalliseksi varuskunnaksi valvoakseen kaupankäyntiä joella ja pitääkseen silmällä kilpailevaa Calakmulin kaupunkivaltiota. Kaupungissa oli temppelipyramideja, palatseja ja pallokenttä. Pallopeleillä oli seremoniallinen ja uskonnollinen tehtävä mayasivilisaatiossa.

Guatemalan ja Etelä-Meksikon mayat

Muiden Väli-Amerikan viidakoiden ja ylänköjen rauniokaupunkien tavoin myös Dos Pilasin muistokivet ja kirjoitukset kertovat väkivaltaisista taisteluista alueella, jota on jälkikäteen kutsuttu Mayojen valtakunnaksi. Mayakulttuurin kukoistus ei ollut rauhallinen ja hiljainen ajanjakso, vaan väestöllä oli jatkuvasti sisäistä kaunaa tai taisteluja naapurikansojen kesken.

Temppelipyramidi Calakmulissa, mayojen valtakunnan mahtavassa kaupungissa.

© Istock

Maya on yhteisnimitys monelle Väli-Amerikan kansalle. Espanjalaisten valloituksen aikaan 1500-luvulla mayoja asui lähes koko alueella nykyisessä Guatemalassa ja Etelä-Meksikossa. Kulttuurin kukoistaessa 700- ja 800-luvuilla seudulla asui lähes 14 miljoonaa ihmistä. Ympäristö oli vaihteleva: vuoristoja ylänköineen ja alankojen tiheää viidakkoa ja mangroven valtaamia järviä.

Kolme mayojen historian vaihetta 

Mayakansojen historia jaetaan yleensä kolmeen vaiheeseen: esiklassinen aika (500 eaa.–325 jaa.), kukoistusaika (325–925) ja Meksikon aikakausi (925–1540). Mayojen valtakunta koostui eri heimoista ja kaupunkivaltioista, kuten Calakmulista (Käärmeiden valtakunta) ja Tikalista. Yhteistä ihmisille olivat kieli ja kulttuuri.

Vaikka mayat lasketaan asteekkien ja inkojen ohella yhdeksi suurimmista sivilisaatioista Väli- ja Etelä-Amerikassa, sen korkeakulttuuri ei ollut alueen ensimmäinen. Olmeekkeja (1200–300 eaa.) pidetään mayojen varhaisina edeltäjinä.

Suuri osa olmeekkien kulttuurista, taiteesta, arkkitehtuurista ja teknisestä tietämyksestä siirtyi mayakansalle. Jopa mayakulttuurin mytologia perustui olmeekkien käsitysmaailmaan.

Mayasivilisaatio oli pitkälle kehittynyt, ja sille oli luonteenomaista intellektuelli luovuus useilla aloilla, erityisesti tähtitieteessä, matematiikassa ja aikakäsityksessä. Monimutkaisuuden ja käyttölaajuuden suhteen mayojen kalenteri oli gregoriaanisen kalenterin tasolla.

Mayojen kirjoitusjärjestelmä

Tiedot mayasivilisaatiosta ovat peräisin paitsi arkeologisista löydöistä, esimerkiksi työkaluista ja talojen jäänteistä, myös ajatuksia, maailmankatsomuksia ja ideologioita esittävistä kirjallisista ja kuvallisista lähteistä. Mayoilla oli oma kirjoitusjärjestelmänsä, jossa kuvat ja foneettiset merkit muodostivat monimutkaisia hieroglyfejä. Järjestelmä tuli käyttöön jo noin 100 eaa., ja siinä veistettiin kiveen tai maalattiin keramiikkaan. Kiveen kirjoittamisen ansiosta kieltä on säilynyt paljon. Tutkijat arvioivat, että noin 800 eri merkkiä oli käytössä.

Kahden muun suuren amerikkalaissivilisaation tavoin myös mayoilla oli upeaa arkkitehtuuria ja taidetta. Erilaisissa kuvissa esiintyy useimmiten kohtauksia mytologiasta tai historiasta, mutta myös arkihetkiä löytyy. Hallitsijoiden dynastiat ja sodat muiden heimojen ja kaupunkivaltioiden kanssa dokumentoitiin hautakiviin ja julkisiin muistomerkkeihin.

Jumalankaltainen hahmo noin 500 eaa. peräisin olevassa suitsukeastiassa.

© Walters museum

Sodat, temppelit ja yhteydenpito jumaliin

Mayojen hallitsijoilla oli kolme vastuualuetta: sotiminen, viestintä jumalten ja vainajien kanssa sekä seremoniatemppeleiden rakentaminen ja ylläpito. Kuninkaallisiin menoihin kuuluivat muun muassa veriuhrit jumalille. Henkilö, joka halusi uhrata vertaan jumalille, saattoi leikata itseään luuneulalla tai puupiikillä penikseen tai käteen. Kuningatar saattoi vetää piikkilangan kielen läpi osoittaaksen jumalille omistautuneisuuttaan.

Sotia käytiin valtakunnan laajentamiseksi, ruoan hankkimiseksi tai kilpailevien dynastioiden ja heimojen valtataistelujen takia. Mutta tärkein syy oli saada vankeja.

Vankeja kidutettiin ennen uhrausta

Vangitut soturit uhrattiin, yleensä pitkän kidutuksen ja silpomisen jälkeen. Temppeleihin johtavat askelmat olivat veren peitossa päiväkausia kestävissä seremonioissa.

Oman veren lahjoittamista ja soturien uhrausta jumalille pidettiin mayojen uskonnossa tapana palauttaa veriuhrit, jotka jumalat olivat antaneet luodessaan ihmisen. Mayat osoittivat kiitollisuuttaan elämästä silpomalla itseään ja tappamalla muita. Uhrattavia sotavankeja kohdeltiin kunnioittavasti, ja he saivat hyvää ruokaa ja juomaa ennen tuskallista kuolemaa alttarilla.

Kuivuus hävitti mayojen valtakunnan

Eräs olennainen syy mayakulttuurin lakastumiseen 900-luvulla saattoi olla ilmastollinen: toistuva kuivuus vaikutti tärkeiden kasvien, kuten papujen, kurpitsan ja maissin viljelyyn. Satojen pienennyttyä talous lopulta romahti.

Vaikka mayojen kaupunkivaltiot tuhoutuivat, eivät kulttuuri ja kieli unohtuneet. Ne elivät edelleen erityisesti Meksikon ylängöllä ja siirtyivät myöhemmin tolteekeille ja heidän jälkeensä vielä asteekeille. Molemmat kansat ottivat käyttöönsä paljon mayakulttuuriin kuulunutta teknologiaa ja uskonnollista maailmankatsomusta.

Kun espanjalaisvalloittajat saapuivat alueelle 1500-luvulla, jäljellä olleilla mayakansoilla ei ollut enää voimaa yhdistää sotureitaan yhteisen vastarinnan luomiseksi maahan tunkeutuneita valloittajia vastaan. 

Ehkä sinua kiinnostaa...