Pinkertonin etsivätoimiston perustaja Allan Pinkerton ratsailla sisällissodan aikaan.

Allan Pinkerton ratsailla Yhdysvaltain sisällissodassa.

© Alexander Gardner/Library of Congress

Pinkerton kesytti villin lännen

Skotlantilainen Allan Pinkerton oli konnien kauhu 1800-luvun Yhdysvalloissa. Hän perusti maailman ensimmäisen yksityisen etsivätoimiston, jahtasi murhaajia ja ryöstäjiä – ja pelasti Abraham Lincolnin hengen.

lauantai 10. marraskuuta 2018 teksti Antje Gerd Poulsen

Heinäkuun 10. päivänä 1868 höyryveturi jarruttaa yllättäen Brownstownin kylässä Indianassa. Raa'at Renon veljekset ovat lahjoneet veturinkuljettajan pysähtymään veljesten liigan kätköpaikan kohdalla. Liiga ei tiedä, että kuljettaja on pettänyt heidät. Kymmenen aseistettua agenttia hyppää ulos ja alkaa ampua. Useimmat rosvot ehtivät paeta, mutta kolme heistä otetaan kiinni. Reno-veljesten liiga on hajoitettu.

Rautatieyhtiö on palkannut agentit, jotka kuuluvat The Pinkerton National Detective Agencyyn. Sarjakuvassa Lucky Luke heidät kuvataan viiksekkäinä tummansinisissä vaatteissa, korkeissa hatuissa ja winchester-kiväärit kädessä. Todellisuudessa Pinkertonin agentit olivat konnien kauhu. The Pinkerton Agency oli Yhdysvaltojen ensimmäinen etsivätoimisto, jonka perusti Allan Pinkerton 1850.

Allan Pinkerton syntyi Skotlannissa

Pinkerton syntyi 1819 köyhässä kaupunginosassa Glasgowissa, Skotlannissa. Hän jätti koulun varhain ja sai töitä tynnyrintekijänä. Hän muutti sitten Yhdysvaltoihin vaimonsa Joanin kanssa ja teki tynnyreitä Chicagon ulkopuolella. Pajasta kasvoi nopeasti kukoistava yritys.

Eräänä päivänä hän purjehti läheisen joen saarelle hankkimaan puuta tynnyreihinsä. Saaren uskottiin olevan asumaton, mutta Pinkerton löysi sieltä vääränrahantekijöiden pajan. Ensin hän aikoi ilmoittaa heidät sheriffille, mutta sitten hän punoikin ovelan juonen: hän tarjoutui väärentäjien välikädeksi ja houkutteli heidät väijytykseen. Sieltä sheriffi nappasi heidät.

Etsiväksi Chicagoon

Suunnitelma onnistui yli odotusten, ja pian Allan Pinkerton palkattiinkin etsiväksi Chicagoon. Siellä hän tuli pian tunnetuksi rohkeudestaan ja kyvystään löytää rikollisiksi epäiltyjä. Chicagon kaupunki ei kuitenkaan voinut tarjota kovin kummoista palkkaa, joten Pinkerton päätti perustaa oman yrityksen. 1850 hän perusti The Pinkerton National Detective Agencyn, joka sai pian paikalliskonttoreita ympäri Yhdysvaltoja.

Sisällissodan aikana ­toimiston agentit suorittivat tiedustelutehtäviä. Tässä ­kuvassa vuodelta 1862 näkyy taka-alalla Pinkerton itse.

© MPI/Hulton /Getty

Pinkerton kielsi lahjusten oton

Pinkerton määräsi agenteilleen säännöt, joissa heitä kiellettiin ottamasta vastaan lahjuksia tai pidätyspalkkioita. Tämä oli uutta. Yllättäen Pinkerton onnistui säilyttämään hyvät liiketoimintaperiaatteensa aikana, jolloin amerikkalainen yhteiskunta oli täynnä lahjontaa ja korruptiota. Pinkerton myös kieltäytyi hoitamasta avioerotapauksia tai muita vastaavia tapauksia, jotka saattaisivat johtaa skandaaleihin.

Toinen hänen innovaationsa oli, että toimisto palkkasi jo varhain naispuolisia etsiviä. 1856 Allan Pinkertoniin otti yhteyttä nuori leski Kate Warne. Ensin Pinkerton sanoi ei, mutta Warne onnistui vakuuttamaan hänelle, että naispuolinen agentti voisi olla hyvin hyödyllinen. He saattoivat esimerkiksi ystävystyä rikollisten tyttöystävien ja vaimojen kanssa ja näin saada tietää asioita, joita miehet eivät saaneet. Allan Pinkerton ei koskaan joutunut katumaan Warnen palkkaamista. Warnesta tuli hänen parhaita ja lähimpiä työntekijöitään, ja hän palkkasi lisää naisia.

Alkoi kerätä rikollisten kuvia

Allan Pinkerton kuten myöhemmin hänen poikansa Robert ja William osallistuivat usein itsekin maailman vaarallisimpien rikollisten etsimiseen – Renon veljesten, Jesse Jamesin, Butch Cassidyn ja The Sundance Kidin. Pinkertonin ensimmäisten vuosien aikana pankit ja rautatieyhtiöt palkkasivat usein etsiviä rikollisliigojen torjuntaan.

Mutta etsivätoimisto ei hoitanut vain näyttäviä ihmisjahteja. Heidän valtavat menestyksensä saavutettiin ennen kaikkea perusteellisella työllä pöydän ääressä. Virastolla oli laaja rekisteri, joka pian kattoi koko maan. Ensimmäisenä maailmassa Pinkerton alkoi valokuvata rikollisia ja kerätä kuvia suuriin arkistoihin.

Tämän seurauksena Pinkertonin toimistolla oli 1870 maailman suurin kokoelma rikollisten valokuvia. 

Allan Pinkerton ja Abraham Lincoln, jonka hän pelasti attentaatilta. 

© Alexander Gardner/Library of Congress

Pinkertonin valvova silmä

Lisäksi Pinkertonin etsivät keräsivät sanomalehtiartikkeleita, lisäsivät omia muistiinpanojaan ja lähettivät kaiken Chicagon pääkonttoriin. Sheriffit ympäri Yhdysvaltoja lähettivät heille viestejä lainsuojattomista, mistä oli korvaamatonta apua rikollisten jäljittämisessä. 

Allan Pinkertonista tuli rikollisten käyttäytymisen asiantuntija. Hän itse sanoi, että tärkeintä oli olla aina valppaana eikä koskaan luovuttaa. "We never sleep" – "Emme nuku koskaan" – oli hänen mottonsa, ja yhtiön logo oli valvova silmä. Pinkertonilla oli silmää myös markkinoinnille, ja hän käytti tietoisesti sanomalehtiä hyväkseen sekä rikollisten etsintäkuuluttamiseksi että onnistuneista pidätyksistä kertoakseen. Pian hänet tunnettiin Yhdysvalloissa "Silmänä".

Pelasti presidentti Lincolnin

Varhaisvuosina viraston etsivillä oli lähinnä paikallisia tehtäviä, mutta 1861 Pinkertonista tuli valtakunnallinen kuuluisuus, kun hän pelasti Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincolnin murhayritykseltä.

Tämä tapahtui vähän ennen kuin sisällissota jakoi Yhdysvallat pohjois- ja etelävaltioihin muun muassa orjakysymyksen takia. Lincolnin tapauksen taustalla oli se, että rautatieyhtiöt olivat etsivätoimiston tärkeitä asiakkaita. Nämä palkkasivat Pinkertonin agentteja usein arvokkaiden rautatiekuljetusten vartijoiksi. Rautatieyhtiö Wilmington & Baltimore Railroad tilasi toimiston avukseen Baltimoressa, ja siellä he saivat kuulla huhuja, että etelävaltioiden kannattajat aikoivat sabotoida rautatietä.

Pinkertonin agentit soluttautuivat ryhmään estääkseen sabotaasin. Tämän ansiosta agentit saivat kuulla Lincolnia vastaan suunnatusta attentaatista. Vastavalittu presidentti oli määrä murhata junan pysähtyessä Baltimoressa matkalla Washingtoniin, jossa hän vannoisi presidentinvalan. Pinkerton oli aiemmin tavannut Lincolnin ja jakoi hänen mielipiteensä muun muassa orjuudesta. Hän lähti nopeasti matkaan varoittaakseen presidenttiä henkilökohtaisesti.

Vakooja Rosie O’Neal Greenhow tyttärineen vankeudessa.

© Library of Congress

Secret Servicen edeltäjä

Lincolnin reittiä muutettiin kaikessa hiljaisuudessa niin, että hän matkusti yöjunalla Washingtoniin. Baltimoren vierailu jätettiin väliin, ja Kate Warne ja Allan Pinkerton itse seurasivat tulevan presidentin liepeillä. Pinkertonin agentteja oli lisäksi asetettu kaikille silloille ja juna-asemille matkan varrella.

Abraham Lincoln pääsi vannomaan presidentinvalan, mutta sisällissota puhkesi jo saman vuoden kesällä. Pinkerton kutsuttiin Washingtoniin rakentamaan tiedustelupalvelua – Secret Servicen edeltäjää.

Pinkertonilaiset työskentelivät vakoojina vihollislinjojen takana ja jäljittivät etelävaltioiden vakoojia Washingtonissa. He paljastivat muun muassa vakooja Rosie O'Neal Greenhow'n, joka oli jäänyt leskeksi toimittajalle, joka oli sanomalehdessään kampanjoinut orjuuden säilyttämiseksi. Karismaattinen seurapiirinainen ja hänen sisarensa liikkuivat vaikutusvaltaisissa piireissä Washingtonissa ja poimivat sieltä tärkeitä tietoja.

Pinkertonin agentit hirtettiin

Koska he olivat naisia – ja koska Greenhow'lla oli pieni tytär – vakoojasiskoksia ei haluttu hirttää. Pohjoisvaltiot päättivät lähettää heidät Virginian Richmondiin, joka oli Etelävaltioiden pääkaupunki Yhdysvaltain sisällissodan aikana. Päätös koitui kohtalokkaaksi kolmelle Pinkertonin agentille, jotka olivat soluttautuneet Richmondin päättäviin piireihin. He paljastuivat heti, kun vakoojattaret tulivat kaupunkiin. Kaikki kolme agenttia hirtettiin vakoilusta.

Lincoln ammuttiin kuoliaaksi

Lincolnia vastaan tehtiin toinen attenttaatti, ja tällä kertaa se onnistui. Presidentti ammuttiin hänen vieraillessaan Ford's Theatressa Washingtonissa 14. huhtikuuta 1865. Allan Pinkerton ei ollut paikalla. Sisäinen valtataistelu oli johtanut hänen erottamiseensa tiedustelupalvelun johdosta. Tapaus harmitti häntä koko loppuelämän – hän uskoi, että olisi voinut estää murhan.

Sodan jälkeen Pinkertonin tutkijat jatkoivat rikollisten jahtaamista kautta maan. Esimerkiksi pahamaineisia Renon veljeksiä metsästettiin monta vuotta. 1868 jotkut liigan jäsenistä oli jo saatu lukkojen taakse, mutta yksi veljeksistä, Frank Reno, oli paennut Kanadaan kolmen miehen kanssa. Agentit saivat tietää näiden piilopaikan lähellä rajaa, mutta heillä ei ollut valtuuksia vangita heitä Yhdysvaltojen ulkopuolella. Lopulta Allan Pinkerton sai luvan pidättää Frank Reno ja hänen seurueensa.

Rosvokopla The Wild Bunch valokuvassa. Pinkertonin etsivätoimisto levitti kuvaa ympäri Yhdysvaltoja. Vasemmalta oikealle: Sundance Kid, Will Carver, Ben Kilpatrick, Kid Curry ja Butch Cassidy.

Renon veljekset lynkattiin

Seuraavaksi agenttien oli kuljetettava vangit Yhdysvaltojen läpi ja vahdittava, että väkijoukot eivät lynkanneet näitä – kohtalo, joka oli aiemmin vienyt kolme liigan jäsentä. Päämääränä oli vankila New Albanyssa, Indianan osavaltiossa, jossa Frankin veljet William ja Simeon jo istuivat. Mutta vankila ei ollut turvallinen. Yöllä 10. joulukuuta 1868 yli sata naamioitua miestä hyökkäsi vankilaan ja hirtti liigan jäsenet.

Lain ottaminen omiin käsiin ei kuulunut Pinkertonin toimenkuvaan, mutta monesti etsivien syytettiin menneen liian pitkälle, mikä vaaransi heidän maineensa. Pahin tapaus oli, kun he jahtasivat Frank ja Jesse Jamesia näiden kotiosavaltio Missourissa.

Jesse Jamesin liiga oli tehnyt vuosien aikana useita ryöstöjä ja murhia. Pinkerton ryhtyi asialle. 1874 Jesse Jamesin liiga oli tappanut jo kolme heidän agenttiaan, ja tammikuussa 1875 Pinkerton halusi eliminoida veljekset lopullisesti. Hän oli kuullut, että veljekset vierailivat äitinsä luona maatilalla Missourissa.

Jesse James pääsi pakoon 

Tumma erikoisjuna kuljetti liudan Pinkertonin miehiä paikalle. He heittivät taloon palopommin, joka tappoi veljesten kahdeksanvuotiaan velipuolen Archien, silpoi heidän äitinsä käden ja haavoitti vakavasti piikatyttöä. Maatila poltettiin, mutta Jamesin veljeksiä ei saatu kiinni. Joko veljekset eivät olleet koskaan olleetkaan talossa, tai he olivat paenneet viime hetkellä.

Epäonnistumiset eivät olleet tyypillisiä Allan Pinkertonille. Hän selvisi murhayrityksistä, tuli tunnetuksi ensimmäisenä yksityisetsivänä ja oli kesyttämässä villiä länttä. Vaarallisesta elämästään huolimatta hän eli 65-vuotiaaksi. Hän kuoli purtuaan vahingossa itseään kieleen, ja haava tulehtui. 

Ehkä sinua kiinnostaa...