Chilen diktaattori 1974–90, vastuussa tuhansien ihmisten tappamisesta ja kymmenientuhansien vangitsemisesta ja kiduttamisesta.

© DPA/IBL & Chris Frost/Alamy stock/IBL

Operaatio Cóndor – sotilasjunttien murhaoperaatio

1970-luvulla monia Etelä-Amerikan maita hallitsivat sotilasdiktatuurit, jotka näkivät kaiken opposition kommunistisena uhkana. CIA:n tukemat hallinnot alkoivat tehdä yhteistyötä vihollisiaan vastaan. Tuloksena oli Operaatio Cóndor, kansainvälinen murhaprojekti.

lauantai 16. helmikuuta 2019 teksti Magnus Västerbro

 Tiistaiaamuna 21. syyskuuta 1976 Orlando Letelier poistuu kodistaan Washington DC:n vauraalla asuinalueella. Hän on vaikutusvaltainen mies – Chilen entinen ulkoministeri, nykyään maanpakolaispiirien johtaja, joka yrittää herätellä maailmaa vastustamaan Augusto Pinochetin julmaa diktatuuria kotimaassaan. Hänen kanssaan autoon istuvat myös nuoripari Michael ja Ronni Moffit, kaksi naapuria, joiden auto ei tänä aamuna ole käynnistynyt, joten he ovat pyytäneet kyydin Letelierilta.

Kolmikko ajaa rauhallisilla aamukaduilla Massachusets Avenueta kohti Letelierin toimistoa Dupont Circlella. Kukaan autossa olijoista ei tiedä, että yöllä auton alle on ryöminyt mies, joka on teipannut sinne alumiinipurkin. Siinä on voimakas räjähde.

Orlando Letelierin auto räjähti

Pommin sytytin laukaistaan kaukolaukaisimella autosta, joka seuraa Letelieriä huomaamattomasti. Räjähdys on niin voimakas, että Orlando Letelierin jalat leikkautuvat irti ja hän kuolee. Metallipala leikkaa etupenkillä istuvan Ronni Moffitin kaulan auki. Vain Michael Moffit, jota etuistuimet suojaavat, selviää.

Tapahtuma herättää valtavaa huomiota. Autopommi Embassy Row'lla Washingtonissa, USA:n pääkaupungin tyylikkäässä diplomaattikaupunginosassa!

Chilen turvallisuuspalvelu DINA

Vielä suurempi shokki on poliisitutkinnan tulos. Ilmenee nimittäin, että iskun järjesti Chilen turvallisuuspalvelu DINA. Näihin aikoihin Yhdysvallat ja Chile ovat läheisiä liittolaisia ja monet DINA:n agentit ovat Yhdysvaltain turvallisuuspalvelu CIA:n kouluttamia.

Letelier ei ollut ainoa sinä vuonna tapettu maanpaossa oleva eteläamerikkalaispoliitikko. Paria kuukautta aiemmin Argentiinassa siepattiin Bolivian entinen presidentti, joka löydettiin myöhemmin murhattuna. Myös kaksi Uruguayn johtavaa oppositiopoliitikkoa oli kuollut samalla tavalla. Samaan aikaan sekä Yhdysvaltain että Euroopan tiedustelupalvelut saivat tietoja, joiden mukaan Pariisiin oli saapunut murhapartioita mukanaan lista tapettavista eteläamerikkalaisista maanpakolaisista.

Jäännökset autosta, johon Orlando Letelier ja Ronni Moffit murhattiin pommilla 21. syyskuuta 1976. 

© Peter Bregg/AP/TT

Operaatio Cóndor

Ainoa uhreja yhdistävä tekijä oli, että nämä protestoivat eri tavoin kotimaansa sotilasdiktatuureja vastaan. Joissakin tapauksissa he olivat ryhtyneet aseelliseen kamppailuun, toisinaan he olivat poliitikkoja, jotka käyttivät täysin rauhanomaisia menetelmiä.

Eurooppalaiset turvallisuuspalvelut päättelivät, että Etelä-Amerikan hallinnot olivat järjestäneet yhteistyön oppositiopakolaisten etsimiseksi ja tappamiseksi. Jopa CIA, jonka johto tiesi ainakin osasta näistä toimista, alkoi ymmärtää, että projekti, jolle oli annettu koodinimi Operation Cóndor, oli lähtenyt käsistä.

Protestiaalto Etelä-Amerikassa

Tapahtumien taustan ymmärtämiseksi on palattava muutama vuosi taaksepäin. 1960-luvulla monien Keski- ja Etelä-Amerikan maiden läpi kävi poliittisten protestien aalto. Kuuban vallankumouksen innoittamana monissa maissa muodostettiin ryhmiä, jotka halusivat ajaa läpi poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia.

Joidenkin ryhmien tavoitteena oli kommunistinen vallankumous; toisilla oppositioliikkeillä oli vain demokraattisia tavoitteita. Mutta yhteinen nimittäjä oli halu taistella valtavaa eriarvoisuutta vastaan. Maissa oli pieni varakkaiden ryhmä, jolla oli poliittinen ja sotilaallinen valta, kun taas suuret kansanryhmät kärsivät vakavasta puutteesta.

Salvador Allende valittiin presidentiksi

Nämä epäoikeudenmukaisuudet tekivät poliittisesta oppositiosta voimakkaan ja vihaisen. Chilessä karismaattinen poliitikko Salvador Allende nousi valtaan vapaissa vaaleissa ja lupasi luoda sen, mitä hän kutsui "Chilen tieksi sosialismiin".

Hän suunnitteli laajoja uudistuksia – muiden sosialististen ohjelmien lisäksi myös teollisuuden ja pankkien kansallistamista.

Allenden suunnitelmat herättivät voimakasta vastustusta eliitissä, joka ymmärsi valtansa uhatuksi. Se sai tukea Yhdysvaltojen hallitukselta, joka epäili, että Neuvostoliitto tai Kuuba ohjailivat Allenden hallintoa ainakin osittain.

CIA tuki vallankaappausta Chilessä

1970 tehtiin epäonnistunut vallankaappausyritys, joka voitiin myöhemmin osoittaa Yhdysvaltain turvallisuuspalvelu CIA:n käynnistämäksi. Kun Chilen armeija 1973 teki onnistuneen vallankaappauksen, USA ei ollut suoraan mukana, mutta se ilmaisi hiljaisen suostumuksensa sotilasjuntalle, jonka avulla kenraali Augusto Pinochet kaappasi vallan.

Chilen sotilasvallankaappausta 1973 seurasivat poliittisten vastustajien pidätykset.

© Stringer/Reuter/TT

Chilen vallankaappaus oli vain yksi monista sotilaallisista interventioista Etelä-Amerikan politiikassa 1960- ja 1970-luvuilla. Maassa toisensa jälkeen armeija otti vallan suojellakseen – kuten he sanoivat – maata kommunismilta. Niinpä sotilasdiktatuurit nousivat lopulta Chilen tavoin valtaan myös Brasiliassa, Boliviassa, Paraguayssa, Uruguayssa ja Argentiinassa.

Militantit vastarintaliikkeet

Kaikille näille hallinnoille oli yhteistä se, että armeija ja turvallisuuspalvelu käyttivät raakaa voimaa sisäisen vastarinnan murskaamiseksi. Tämän nimittäminen "terrorismin vastustamiseksi" ei aina ollut täysin perusteetonta. Monissa näissä maissa todella oli aseellinen vastarintaliike, joka sanoi taistelevansa kansan vapauden puolesta mutta suoritti puhtaita terroritekoja. Kidnappaukset ja ryöstöt taistelun rahoittamiseksi olivat yleisiä ja johtivat usein siviilien tappamiseen.

Militantit vasemmistoryhmät halusivat Fidel Castron ja Che Guevaran esimerkkiä seuraten tehdä maassaan vallankumouksen – ja antoivat näin sotilasdiktatuureille näiden tarvitsemat tekosyyt omille toimenpiteilleen.

Mutta kun armeijat sitten pääsivät valtaan, ne eivät tyytyneet hyökkäämään vain aseistettuja ryhmiä vastaan. Kaikki poliittinen vastarinta tuhottiin.

Vihollisia tapettiin ilman oikeudenkäyntejä

Kymmeniätuhansia ihmisiä pidätettiin, kuulusteltiin ja kidutettiin. Jotkut teloitettiin oikeudenkäynnin jälkeen, toiset tuomittiin vankeusrangaistuksiin. Mutta kaikkein ahdistavimpia olivat katoamiset. "Kadottaminen" oli monissa maissa käytetty menetelmä. Oppositioon kuulumisesta syytettyjä ihmisiä pidätettiin ja vietiin pois, eikä heistä enää koskaan kuultu. Monien kuukausien jälkeen heitä saatettiin löytää kuolleina joukkohaudoista. Monia kadotetuista ei ole tänä päivänäkään löydetty.

Argentiinassa käytettiin laajasti erityisen pirullista menetelmää, jossa uhrit lennätettiin Atlantin ylle ja sitten työnnettiin mereen. Kerran, jouluna 1977, diktatuurin vihollisia oli eliminoitu tällä tavalla niin paljon, että lukuisia ruumiita huuhtoutui rantaan Buenos Airesin eteläpuolella.

"Plaza de Mayon äidit" muodostettiin Argentiinassa 1977. Järjestön tehtävä on selvittää, mitä juntan aikana kadonneille lapsille tapahtui. 

© Gamma-Rapho/Getty

Julmat menetelmät, joita tässä niin sanotussa "likaisessa sodassa" käytettiin, osoittautuivat tehokkaiksi. Useissa Etelä-Amerikan maissa poliittinen oppositio murskattiin tai peloteltiin hiljaiseksi. 

Manuel Contreras johti Cóndoria

Mutta eräs ongelma säilyi. Monet poliittisten oppositiopuolueiden johtajat ja erilaisten aseellisten sissiryhmien aktivistit olivat lähteneet maanpakoon, kun tuli selväksi, kuinka tehokas uusien diktatuurien sorto oli. Piilopaikoistaan maanpaossa he jatkoivat taistelua.

Operaatio Cóndor syntyi tavoittaakseen maanpaossa olevan opposition. Hanke alkoi salaisella kokouksella marraskuun lopulla 1975. Se pidettiin vanhassa palatsissa Alameda Avenuella Chilen pääkaupungissa Santiagossa. Turvallisuuspalveluiden johtajat useista maanosan verisimmistä maista – Argentiina, Bolivia, Chile, Paraguay ja Uruguay – tapasivat toisensa. Myöhemmin joukkoon liittyivät Brasilia, Ecuador ja Peru, vaikka niiden rooli olikin vähemmän aktiivinen.

Chilen turvallisuuspalvelun voimakkaan johtajan Manuel Contrerasin johdolla luotiin laajaa yhteistyötä eri maiden välillä. Aluksi, "vaiheessa 1", oli kyse ainoastaan tietojen vaihtamisesta.

Maanpaossa oleva oppositio murhattaisiin

Seuraava vaihe, "vaihe 2", salli agenttien toimia omien maidensa rajojen ulkopuolella. Tämä merkitsi esimerkiksi sitä, että Uruguayn turvallisuuspalvelu voisi siepata ja murhata väitetyt viholliset Buenos Airesissa ilman Argentiinan poliisin puuttumista asiaan.

Tästä päästiin nopeasti sopuun. Pitkän keskustelun jälkeen päätettiin vielä seuraavasta askeleesta – "vaihe 3:sta". Tämä tarkoitti yhteistyötä myös Latinalaisen Amerikan ulkopuolella. Monet johtavat oppositiopoliitikot kun olivat lähteneet Etelä-Amerikasta ja etsineet turvapaikkaa Yhdysvalloista tai Euroopasta.

"Kuljemme niin kauas kuin vihollistemme voittamiseen tarvitaan", sanotaan Manuel Contrerasin päättäneen.

Kun kaikesta tästä oli sovittu, yhteistyö tarvitsi enää nimen. Nimeksi valittiin Cóndor kunnianosoituksena Chilen kansallislinnulle, Andien kondorille, korppikotkalinnulle.

Junttien murhaoperaatio sai nimensä Chilen kansallislinnulta kondorilta.

© Pedro Szekely

Operaatio Cóndor sai CIA:n tuen

Nimestä tuli pian kuuluisa ja pahamaineinen – ei ainoastaan asianomaisten turvallisuuspalvelujen keskuudessa, jotka sanoivat, että salaisissa tehtävissä muissa maissa olevat agentit "lensivät kuin kondorit", vaan myös CIA:ssa. Aluksi Yhdysvalloissa tuettiin salaista hanketta. Etelä-Amerikan tiedustelupalvelujen parempaa yhteistyötä oli toivottu jo pitkään.

Yhdysvallat käytännössä tuki sotilasdiktatuureja. Monet poliitikot kyllä protestoivat ihmisoikeusloukkauksia vastaan enemmän tai vähemmän terävästi, mutta tärkeämpänä pidettiin, ettei Etelä- ja Keski-Amerikkaan syntynyt lisää kommunistisia maita. Tämän opin johtava edustaja oli Yhdysvaltojen ulkoministeri Henry Kissinger.

Mutta kun selvisi, että operaatio Cóndor johtaa kidnappauksiin ja murhiin, Yhdysvaltain poliittisen johdon oli yhä vaikeampi sulattaa sitä.

Kissingerin protestilla ei vaikutusta

Vähän ennen Washingtonin raakaa pommi-iskua, joka vaati Orlando Letelierin ja Ronni Moffitin hengen, CIA oli saanut kuulla, että operaatio Cóndor suunnitteli useita teloituksia Etelä-Amerikan ulkopuolella.

Tämä sai lopulta Kissingerin reagoimaan – mutta vain lähettämään protestointikirjeen Yhdysvaltojen suurlähettiläille asianomaisissa maissa. Ajatuksena oli, että näiden pitäisi sitten kääntyä suoraan hallitusten puoleen ja selittää, että Yhdysvallat tunsi suunnitelmat ja vaati, että niitä ei saisi toteuttaa.

Mutta syistä, jotka ovat edelleenkin tuntemattomia, näitä vastalauseita ei koskaan viety eteenpäin. Cóndor-projektista useita paljastavia kirjoja kirjoittanut toimittaja John Dinges epäilee, että todellinen poliittinen tahto Etelä-Amerikan tiedustelupalveluiden suunnittelemien hyökkäysten pysäyttämiseen puuttui.

Bernardo Leighton ammuttiin Pariisissa

Letelierin murha Washingtonissa merkitsi kuitenkin käännekohtaa. Samoihin aikoihin Pariisissa tapahtui näyttävä attentaatti. Sen uhrina oli chileläinen porvarillisen kristillisdemokraattisen puolueen johtaja Bernardo Leighton, joka asui maanpaossa vaimonsa kanssa. Molempia ammuttiin takaapäin avoimella kadulla. Leightonia osui päähän, ja hänen vaimonsa sai monta osumaa, mutta kumpikin jäi kuin ihmeen kaupalla henkiin.

Chilen diktaattori Augusto Pinochet sai tärkeää poliittista tukea USA:n ulkoministeriltä Henry Kissingeriltä.

© Ministerio de Relaciones Exteriores de Chile

Murhat muualla maailmassa lopetettiin

Raaka hyökkäys osoitti operaatio Cóndorin nousseen tasolle, jota ulkopuolinen maailma ei enää voinut hyväksyä. Cóndoriin osallistuvien turvallisuuspalvelujen johtajien uudessa kokouksessa Chilen edustajaa pakotettiin pyytämään anteeksi Washingtonin iskua. CIA:n ja esimerkiksi Ranskan turvallisuuspalvelun painostuksen jälkeen ohjelman vaihe 3 poistettiin käytöstä.

Muut kaksi osaa – opposition valvonta sekä murhat ja sieppaukset eri Etelä-Amerikan maissa – saivat jatkua enemmän tai vähemmän esteettömästi. Yhdysvaltain armeija ja turvallisuuspalvelu pitivät yhä diktatuurien taistelua vasemmistoryhmiä vastaan välttämättömänä estämään näiden nousun valtaan.

Diktatuurit alkoivat kaatua

Verinen Cóndor tuli lopulliseen päätökseensä vasta silloin, kun sotilasdiktatuurit alkoivat yksi toisensa jälkeen 1980-luvulla kaatua laajojen kansallisten vastarintaliikkeiden ansiosta.

Historia teki kuitenkin odottamattoman käännöksen. Monta vuotta myöhemmin osoittautui, että operaatio Cóndorin aikana tehdyt tapot, sieppaukset ja kidutukset tarkoittivat ainutlaatuista mahdollisuutta saattaa vastuuhenkilöt oikeuden eteen.

Monissa asianomaisissa maissa oli luotu runsaasti armahdusta koskevia lakeja demokratian siirtymiseen yhteydessä. Laeilla haluttiin varmistaa, että sortoon osallistuneet eivät joutuisi vastuuseen rikoksistaan. Samalla ne olivat edellytys sille, että diktaattorit uskalsivat luopua vallastaan.

Tuomittiin Cóndor-murhista

Jälkeenpäin kuitenkin osoittautui, että lait oli kirjoitettu suojaamaan omissa maissa tehdyistä rikoksista syyttämistä vastaan.

Toisin sanoen rikoksista, jotka olivat tapahtuneet omien rajojen ulkopuolella, voitiin asettaa syytteeseen. Niinpä niinkin myöhään kuin 2010 käynnistettiin oikeudenkäynti Argentiinan entistä sotilasdiktaattori Reynaldo Bignonea ja neljäätoista muuta upseeria vastaan, joita epäiltiin rikoksista Cóndor-operaation yhteydessä.

Bignone tuomittiin lopulta kahdeksikymmeneksiviideksi vuodeksi vankeuteen – se oli pieni hyvitys kaikille 1970-luvun Cóndor-vuosien uhreille ja heidän omaisilleen. 

Ehkä sinua kiinnostaa...