Belgian kuningas Leopold II riisti henkilökohtaista siirtomaataan Kongoa.

© Shutterstock

Leopold riisti Kongoa

Belgian monarkki Leopold II anasti Kongon haltuunsa laajamittaisella petoksella vuonna 1885. Hänen hallintonsa aikana maata käytettiin työleirinä, jonka asukkaita piiskattiin, silvottiin ja surmattiin, jos he eivät onnistuneet keräämään tarpeeksi kumia.

lauantai 19. tammikuuta 2019 teksti Pelle Stampe

Huhut olivat sitkeitä, ja yhä uusia, kauhistuttavia raportteja vuoti Kongosta. Kristityt lähetyssaarnaajat ja emigranttikauppiaat kertoivat, että koloniaalinen armeija Force Publique sorti systemaattisesti maan asukkaita – muun muassa niitä, jotka asuivat pienessä kylässä Mantumba-järven rannalla 1901:

Force Publiquen raakuudet

"Sotilaat potkaisivat kylän parhaan talon oven auki. He raahasivat ulos pojan, joka oli liian sairas keräämään kumia, kylän keskelle aukiolle.

Pojan äiti ja isoäiti yrittivät epätoivoisesti kiskoa pojan pois sotilailta. Vanhus sai kasvoihinsa kiväärinperästä iskun ja putosi maahan. Kolme muuta sotilasta otti pojan äidin kiinni, vei hänet majaan ja raiskasi hänet lastensa edessä. 16-vuotias poika sidottiin aukiolle suuren puun ympärille. Sotilas murskasi hänen kätensä kiväärinperällä.

Sotilaat löysivät toisesta talosta 11-vuotiaan pojan ja löivät viidakkoveitsellä poikki tämän oikean käden. Kylänvanhimmat sidottiin kiinni puuhun nyt jo tiedottoman 16-vuotiaan pojan viereen. Sotilas alkoi piiskata poikaa leveällä ratsupiiskallaan. Loput sotilaat keräsivät kokoon 11 naista kylästä. Heitä ei vapautettaisi, ennen kuin kylä oli kerännyt tarpeeksi kumia ja norsunluuta."

Leopold II:n henkilökohtainen siirtomaa

Edellä oleva kuvaus sisältyi diplomaatti Roger Casementin raporttiin Ison-Britannian hallitukselle Kongon-vierailun jälkeen vuonna 1904. Casement joutui toteamaan, että totuus oli huhujakin pahempi. Hän totesi lausunnossaan, että ainakin kolme miljoonaa kongolaista oli kuollut tauteihin tai nälkään tai tapettu vuoden 1885 jälkeen, jolloin kuningas Leopold valloitti Kongon yksityiseksi siirtomaakseen.

Leopoldin yksityisarmeijan miehet ja näiden kongolaiset apurit esittelevät irtileikattuja käsiä.

Ennen kuin Casementin raportti julkaistiin, harvat uskoivat huhujen olevan totta. Leopold itse teki kaikkensa silminnäkijöiden hiljentämiseksi. Hän haukkui väärinkäytöksistä raportoivia lähetyssaarnaajia "protestanttisiksi kerettiläisiksi", jotka halusivat vain loata katolisen Belgian.

Vain tarkkaan valitut ulkomaalaiset saivat matkustaa Kongoon liikemiehiksi tai töihin jokiveneille. Jos he jälkeenpäin kertoivat paikallisten kauhistuttavasta kohtelusta, kuningas syytti heidän olevan kätyreitä muille valtioille, jotka itse halusivat hallita aluetta.

”Opettakaa heille työn pyhää velvollisuutta”

Kuningas maksoi suuria lahjussummia, että sanomalehdet eivät kirjoittaisi maasta kriittisiä artikkeleita, ja uudestaan ja uudestaan hän väitti olevansa vain tuomassa kongolaisille sivistyksen siunauksia: "Mutta kun olet tekemisissä rodun kanssa, joka on ollut tuhansia vuosia kannibaaleina, on käytettävä menetelmiä, jotka parhaiten kitkevät heistä laiskuuden ja opettavat heille työn pyhää velvollisuutta. Oltuaan villi afrikkalainen metsä täynnä kannibaaleja Kongo on nyt kehittynyt hyvin. Maan tulot ovat nousseet nollasta 10 miljoonaan dollariin vuodessa ", Leopold selitti eräälle sanomalehdelle.

Siirtomaapyrkimyksiä vastustettiin

Kun Leopold nousi valtaistuimelle vuonna 1865, hänellä oli suuret tavoitteet itselleen ja Belgialle. Hän halusi maasta eurooppalaisen suurvallan, ja hän oli vakuuttunut, että se voisi onnistua vain siirtomaiden avulla. Mutta Leopoldin harmiksi Belgian parlamentin jäsenet vastustivat tätä ajatusta. Heistä oli tarpeeksi rakentaa nuorta kansakuntaa, joka oli itsenäistynyt Alankomaista vain 34 vuotta aiemmin.

Poliittinen valta oli parlamentilla, mutta kuningas Leopold ei antanut periksi. Vuosien ajan hän yritti vakuuttaa poliitikkoja visiostaan, ja 1870-luvulla hän oli valmis käyttämään yksityistä omaisuuttaan ostaakseen alueita eri puolilta Aasiaa – ilman menestystä. Tämän jälkeen hän perusti 1876 Association International Africainen (AIA), jonka jäseniksi tuli joukko kuuluisia kansainvälisiä tieteilijöitä, tutkimusmatkailijoita ja hyväntekijöitä. 

Henry Stanley huijasi 450 heimopäällikköä luovuttamaan maansa Kongojoelta.

© Scanpix/AKG-images

Leopold palkkasi Henry Stanleyn palvelukseensa

Yhdistyksen virallinen tarkoitus oli kartoittaa suurta viidakkoa Kongojoen varrella ja parantaa paikallisten elinolosuhteita. Mutta afrikkalaisten auttaminen ei ollut Leopoldin tavoitteena. Hän aikoi käyttää yhdistystä päästäkseen käsiksi valtaviin maa-alueisiin.

Tieteellisen ja humanitaarisen yhdistyksen varjolla Leopold saattoi lainata Belgian valtiolta suuren summan rahaa Keski-Afrikan tutkimiseen. Sitten hän teki nerokkaan PR-tempun. Hän palkkasi kuuluisan amerikkalaisen toimittajan ja löytöretkeilijän Henry Morton Stanleyn, kansansankarin, joka oli vuonna 1871 löytänyt kadonneen lähetyssaarnaajan David Livingstonen syvältä Afrikan viidakosta.

Stanley huijasi päälliköitä

1879 Stanley alkoi matkustella Leopoldin asioilla. Hänellä oli "ystävyyssopimus", jonka paikalliset päälliköt mielellään allekirjoittivat. Lukutaidottomat päälliköt eivät ymmärtäneet, että allekirjoittaessaan he tunnustivat samalla Leopoldin hallitsijakseen. Lisäksi he antoivat luvan käyttää alaisiaan pakkotyön suorittamiseksi belgialaiselle kuninkaalle. Euroopan lainsäädännön mukaan Kongon omaisuus kuului pian Leopoldille.

Kilpajuoksu viimeisista afrikkalaista siirtomaista kulminoitui 1884 Berliinin kansainväliseen konferenssiin. Iso-Britannia, Portugali, Ranska ja Saksa halusivat jokainen alueet itselleen. Mutta Stanley oli kuuluisa, ja se antoi Leopoldille tärkeän aseen neuvotteluissa.

Lisäksi muilla valtuuskunnilla oli syitä antaa Kongo Leopoldille: Saksalla ei ollut resursseja perustaa uutta siirtomaata, mutta se ei myöskään halunnut luovuttaa mitään Britannialle tai Ranskalle. Britannia ja Portugali taas sopivat, että Kongo ei saa päätyä ranskalaisten käsiin. Belgian sen sijaan saattoivat kaikki hyväksyä.

2  344  000 neliökilometrin kokoinen alue luovutettiin AIA-organisaatiolle 1885. "Kongon vapaavaltio" oli nyt Leopoldin henkilökohtainen siirtomaa.

Ankarat kumikiintiöt

Kongosta alettiin nopeasti ottaa kaikki irti. Leopold jakoi maan 14 piiriin, jotka puolestaan jaettiin eri vyöhykkeisiin. Jokaiselle alueelle asetettiin belgialainen johtaja ja kiintiöt siitä, kuinka paljon kumia, norsunluuta ja kuparia niiden tuli kuninkaalle toimittaa.

Jos kongolaiset eivät täyttäneet kiintiöitään, johtaja ei saanut palkkaa. Toisaalta hänellä oli lupa käyttää kaikkia mahdollisia keinoja pakottaakseen kongolaiset työskentelemään. Tukeakseen tavoitteiden saavuttamista Leopold perusti Force Publiquen – käytännössä oman yksityisarmeijansa. 

Romanttiset kuvaukset kumin uuttamisesta saivat pian väistyä raadollisen totuuden edessä.

© Getty

Force Publique oli kuninkaan yksityisarmeija

Valkoiset upseerit komensivat työläisiä, jotka tulivat syvimmästä viidakosta. Kun jokin alue ei yltänyt lähes mahdottoman korkeisiin kiintiöihin, Force Publique kävi töihin – sillä kuten Henry Stanley totesi: "Villit kunnioittavat vain voimaa, valtaa, rohkeutta ja toimintaa."

Johtajiensa tavoin myös sotilaat saivat palkkaa vain tulosten mukaan. Todisteena siitä, että he olivat rankaisseet "laiskaa työntekijää" he toimittivat tämän oikean käden alueen johtajalle. Sotilaat saivat sitten palkkansa irtokäsien määrän mukaan. Palkkaa kuitenkin vähennettiin, jos sotilas oli kuluttanut enemmän luoteja kuin luovuttanut käsiä, joten ammusten säästämiseksi monet työläiset piiskattiin tai hakattiin hengiltä.

Armeija käytti myös kidnappauksia painostamaan alkuperäisasukkaita, jotka lopulta tekivät kuninkaalle niin paljon työtä, että heillä ei ollut aikaa hankkia ruokaa. Nälänhätä ja sairaudet lisääntyivät heikkenevän väestön keskuudessa.

Kumiterrori tappoi puolet väestöstä

Järjestelmä oli Kongolle katastrofi. Satojatuhansia silvottiin tai tapettiin, minkä takia jäljelle jääneiden oli yhä vaikeampi saavuttaa kiintiötään, mikä taas puolestaan aiheutti yhä uusia rangaistuksia. Kumin kerääminen kävi ajan myötä yhä hankalammaksi, koska sitä voi kerätä kustakin liaanista vain kerran.

Diplomaatti Roger Casement arvioi kolmen miljoonan kongolaisen kuolleen. Tänään tutkijat arvioivat, että noin puolet Kongon 20–25 miljoonasta asukkaasta kuoli Leopoldin "kumiterrorin" kourissa.

Leopold II sai halveksuntaa osakseen

Ennen Casementin raportin julkaisua Leopold oli suosittu hallitsija Belgiassa. Hän oli tienannut yksityisellä siirtomaallaan miljoonia ja investoinut osan rahoista julkisiin rakennuksiin sekä rahastoon, joka auttaisi belgialaista kansakuntaa. Mutta raportin julkaisemisen jälkeen yleisön mielipiteet muuttuivat nopeasti.

Ennen niin suosittua kuningasta alettiin nyt yleisesti halveksua, ja kansainvälinen yhteisö vaati toimia. Belgian parlamentti hyväksyi hieman haluttomasti siirtomaa-alueen haltuunottamisen. 15. marraskuuta 1908 Leopoldin hallinto lopetettiin ja Kongon nimi muutettiin Belgian Kongoksi. Myös Belgian tavoitteena oli hyötyä Kongon luonnonvaroista. Maa itsenäistyi lopulta 52 vuotta myöhemmin

Ehkä sinua kiinnostaa...