11 historiaa heijastavaa kansallislaulua

Kaksi laulua historiasta

Kong Christian stod ved højen mast kirjoitettiin näytelmään Kalastajat, joka kantaesitettiin Kööpenhaminassa kuningas Kristian VII:n syntymäpäivänä vuonna 1780, mutta sanoitus koskee aiempaa kuningasta Kristian IV:ttä.

Teksti kuvaa tapahtumia Kolberger Heiden taistelussa, jossa kuningas sai osuman taistellessaan Ruotsin laivastoa vastaan.

Hän kaatui ja hänen luultiin kuolleen, mutta hän nousi pian pystyyn. Kuningaslaulu, kuten se nykyään tunnetaan, otettiin kansallislauluksi samana vuonna, ja se on yksi maailman vanhimmista.

Video: Kuuntele 'Kong Christian stod ved højen mast'

1835 Tanska hyväksyi Det er et yndigt landin toiseksi kansallislauluksi (Tanskan lisäksi vain Uudella-Seelannilla on kaksi).

Adam Oehlenschlägerin teksti ylistää Tanskan luontoa ja maan kansaa.

Nykyään Der er et yndigt landia käytetään etenkin urheilutilaisuuksissa, ja Kuningas Kristianista lauletaan kuninkaallisissa ja sotilaallissa seremonioissa.

Video: Kuuntele 'Der er et yndigt land'

Ruotsia ei mainita kansallislaulussa

Kun Rickard Dybeck 1844 sanoitti Ruotsin kansallislaulun, hän otti vaikutteita aikansa skandinavismista ja kutsui tekstiään nimellä Sång till Norden, Laulu Pohjoismaille.

Alkuperäisessä tekstissä ei mainita lainkaan Ruotsia, joten vaikka ruotsalaiset kokivat laulun isänmaallisena, sen asema oli pitkään kiistelty.

1899 pidettiin kilpailu uuden ruotsalaisen kansallislaulun valitsemiseksi. Yksi ehdokkaista oli Verner von Heidenstamin Sverige, mutta voittajaa ei lopulta valittu ollenkaan, ja Du gamla, du fria – kuten Dybeckin kappaletta nyt ensimmäisen säkeen mukaan kutsuttiin – pysyi epävirallisena kansallislauluna.

Video: Kuuntele 'Du gamla, du fria'

Ruotsin tappio, Suomen vapaus

Suomen kansallislaulu Maamme (Vårt land) oli alunperin prologi Johan Ludvig Runebergin runokokoelmaan Vänrikki Stoolin tarinat.

Runebergin romanttinen eepos kertoo siitä, kuinka Ruotsi menetti Suomen Venäjälle 1809, ja se oli suosittu koko Skandinaviassa.

Suomea ei mainita alkuperäisessä ruotsalaisessa tekstissä, mutta kylläkin Julius Krohnin suomennoksessa, joka ilmestyi 1867.

Suomen itsenäistyttyä 1917 laulu oli jo saavuttanut kansallislaulun aseman.

Fredrik Paciuksen säveltämää Maamme-laulun melodiaa, joka muistuttaa suuresti saksalaista juomalaulua Papst und Sultan, käytetään myös Viron kansallislaulussa Mu isamaa, mu õnn ja rõõm ("isänmaani, onneni ja iloni").

Video: Kuuntele 'Maamme-laulu'

Pilkkalaulusta taistelulaulu

Hollannin kansallislaulun melodia oli alunperin antiprotestanttinen laulu, jota laulettiin pilkkaamaan erästä epäonnistunutta piiritystä aikakauden monissa uskonsodissa protestanttien hallitsemalla alueella.

1500-luvulla nykyajan Alankomaat oli pitkälti katolisen Espanjan hallinnassa. Alue oli tuohon aikaan merenkulun ansiosta yksi Euroopan tärkeimpiä taloudellisia keskuksia.

Väestöllä oli kapinointiin siis sekä uskonnollisia että taloudellisia syitä.

Laulu syntyi 1568 puhjenneen 80-vuotisen sodan alussa. Tuolloin Adriaenus Valerius sovitti edellä mainitun ivalaulun uuteen kansallismieliseen sanoitukseen.

Tekstin kirjoittajaa ei tunneta, mutta jo ensimmäinen säe paljastaa, että laulu kertoo Vilhelm I Oranialaisesta, joka johti kapinaa.

Teksti on kirjoitettu Vilhelmin itsensä suuhun. Hän lupaa laulussa Jumalan avulla ajavansa tyrannian pois maasta.

Video: Kuuntele 'Wilhelmus van Nassouwe'

Kumouksesta koko kansan laulu

Ranskan kansallislaulun sävelsi armeijan upseeri de Lisle 1792 vallankumouksen sodissa Itävaltaa vastaan, ja se tunnettiin ensin nimellä Chant de guerre pour l'Armée du Rhin (Reinin armeijan sotalaulu).

Se tuli tutuksi La Marseillaisena, kun marseillelaiset sotilaat lauloivat sitä Pariisissa. Tekstissä Ranskan poikia kehotetaan vetämään koston miekka esiin heidän taistellessaan vapauden puolesta.

Marseljeesi menetti asemansa kansallislauluna Napoleonin vallan aikana, mutta pysyi suosiossa vallankumouksellisena taistelulauluna sekä Ranskassa että kansainvälisesti.

Pariisin kommuunin aikana 1871 kappaletta käytettiin taistelulauluna, ja vaikka armeija kukisti kapinan, Marseljeesi sai 1879 taas aseman kansallislauluna.

Video: Kuuntele 'Marseljeesi'

Protestilaulu Saksan miehityksen aikana

Kappale laulettiin ensimmäisen kerran Norjan perustuslain 50-vuotisjuhlapäivänä 17. toukokuuta 1864. Sittemmin Nobelin voittaneen Bjørnstjerne Bjørnsonin tekstin sävelsi hänen serkkunsa Rikard Nordraak.

Varhaisessa versiossa oli säkeistö, joka ylisti Ruotsin unionikuningasta Kaarle XV:tä (Norjan Karl IV), mutta säkeistö poistettiin, kun hän petti lupauksensa tukea Tanskaa sodassa Preussia vastaan.

1800-luvulla laulua käytettiin vanhemman Sønner av Norgen rinnalla, mutta 1900-luvun alusta se on toiminut norjalaisten kansallislauluna.

Kun saksalaiset miehittivät Norjan 1940, kansallislaulun laulamisesta tuli vastarinnan ele, ja Vidkun Quislingin natsien kanssa yhteistyötä tehnyt Nasjonal Samling yritti estää sen.

Myöhemmin miehitysvoimat kielsivät laulun, mikä teki siitä vieläkin suositumman vuonna 1945 tapahtuneen vapautumisen jälkeen.

Nykyään kappaleesta lauletaan yleensä ensimmäinen ja kaksi viimeistä säkeistöä, joista sotaisat elementit puuttuvat.

Video: Kuuntele 'Ja, vi elsker dette landet'

Saksalaisilla vain kolmas säkeistö on tahraton

Joseph Haydn sävelsi Saksan kansallislaulun melodian saksalais-roomalaisen keisarin Frans II:n syntymäpäiväksi 1797.

Kun nationalismi alkoi kasvaa tuohon asti hajanaisella saksankielisellä alueella, runoilija August Heinrich Hoffmann von Fallersleben kirjoitti 1841 tekstin, joka välittää vision yhdistyneestä Saksasta.

Tässä vaiheessa se tuli tunnetuksi Deutschlandsliedina tai aloitussanoillaan "Deutschland, Deutschland über alles" (Saksa, Saksa ennen kaikkea).

1922 hymni sai aseman Saksan kansallislauluna, ja sitä käytettiin yhä natsivallan aikana, vaikkakin tuolloin laulettiin vain ensimmäinen säkeistö, jota seurasi natsien taistelulaulu Horst Wessel Lied.

Sodan jälkeen kansallislaulu kiellettiin, koska se koettiin natsien symbolina, mutta vuonna 1952 liittokansleri Konrad Adenauer ajoi läpi tavan käyttää Länsi-Saksan kansallislauluna vain kolmatta säkeistöä, joka alkaa sanoilla "Einigkeit und Recht und Freiheit" (yhtenäisyys, oikeus ja vapaus).

Ennen Saksan yhdistymistä 1991 Itä-Saksalla ei ollut omaa kansallislaulua, mutta nykyään Deutshlandsliedin kolmatta säkeistöä käytetään kaikkien saksalaisten kansallislauluna.

Uusi teksti Stalinin kuoleman jälkeen

Toisen maailmansodan aikana Stalin antoi Sergei Mihalkovin tehtäväksi sanoittaa Aleksandr Aleksandrovin sävellys.

Vuonna 1977 Mihalkov kirjoitti uuden sanoituksen, jossa ei mainittu Stalinia.

Jeltsinin aikana käytettiin toista laulua, mutta Putin antoi tuolloin 87-vuotiaan Sergei Mihalkovin kirjoittaa kolmannen, kansallismielisen sanoituksen.

Video: Kuuntele Venäjän federaation hymni

Kiellettiin kulttuurivallankumouksen aikana

Laulu kirjoitettiin Japanin-sodan aikana ja hyväksyttiin kansallislauluksi, kun kommunistit kaappasivat vallan 1949.

Kulttuurivallankumouksen aikana se menetti asemansa, mutta Maon kuoleman jälkeen Vapaaehtoisten marssista tuli jälleen kansallislaulu muutamalla Maoa ylistävällä säkeellä vahvistettuna.

1982 lauluun palautettiin Tien Hanin alkuperäisteksti.

Video: Kuuntele 'Vapaaehtoisten marssi'

Kaksi laulua ja viisi eri kieltä

Kun Nelson Mandela vapautettiin ja nousi Etelä-Afrikan presidentiksi, maalle luotiin uusi kansallislaulu yhdistämällä kaksi edellistä: vanha taisteluhymni Nkosi Sikeleli Africa ja valkoisten Die Stem van Suid-Afrika.

Kansallislaulu lauletaan maan viidellä pääkielellä – xhosa (säkeet 1–2), zulu (3–4), sesotho (5–8), afrikaans (9–12) ja englanti (13–16).

Video: Kuuntele Etelä-Afikan kansallislaulu