Viikingit estivät yhtenäisen Irlannin

Irlannin verinen historia on pitkä. Tänä vuonna on kulunut tuhat vuotta siitä, kun ensimmäinen yritys maan yhdistämiseksi estettiin taistelussa, jossa...

Irlannin verinen historia on pitkä. Tänä vuonna on kulunut tuhat vuotta siitä, kun ensimmäinen yritys maan yhdistämiseksi estettiin taistelussa, jossa viikingeillä oli tärkeä rooli. Korkea kuningas Brian Boru oli yksi Clontarfin verisen taistelun uhreista 1014.

Teksti Gunnar Fridén

On varhainen aamu pitkäperjantaina 23. huhtikuuta 1014, ja Irlannin iäkäs korkea kuningas Brian Boru seisoo armeijoineen Clontarfissa Liffey-joen pohjoispuolella, josta on näkymä Dubliniin. Onnistuessaan valtaamaan viikinkikaupungin hän toteuttaa kunnianhimoisen haaveensa tehdä Irlannista yhdistynyt ja vakaa valtakunta. Silloin hän saa kauhean uutisen: armeijan ja Dublinin väliin ovat ilmestyneet heidän kapinalliset maanmiehensä ja viikinkiarmeija.

Seuraa Irlannin historian suurin ja verisin taistelu. Koko päivän raskaiden taistelujen jälkeen vastasaapuneiden kapinallisten armeija haihtuu lopulta, kun sen johtajan kaatuu. Voittajille tämä on kuitenkin Pyrrhoksen voitto. Lähes puolet Brian Borun joukoista on kuollut kentällä – heidän joukossaan korkea kuningas itse – ja heidän kanssaan unelma yhdistyneestä Irlannista.

Uusi visionääri

Brian Boru esintyy ensimmäistä kertaa historiassa 900-luvun puolivälissä. Sekä hänen isänsä että isoveljensä olivat olleet kuninkaita Irlannin eteläosissa, sotaisassa pienessä klaanissa, joka oli nopeasti menestynyt mahtavia naapureita vastaan taistellessaan. Vuosikymmenien taisteluiden jälkeen 978 Brian sai voitettua viimeiset naapurinsa, ja hänestä tuli  Munsterin suurkuningas.

Aiemmin suurkuninkaat olivat tyytyneet lujittamaan valtaansa ja puolustamaan itseään ulkoisilta vihollisilta. Brian saattoi kuitenkin saavuttaa jotain edeltäjiänsä suurempaa. Hän oli erinomainen sotastrategi ja todellinen poliittinen lahjakkuus, mutta myös avarakatseinen visionääri. Hän näki uusia mahdollisuuksia Irlannin yhdistymisessä samalla tavoin kuin naapurimaassa Englannissa oli aiemmin tehty.

Taistelu kruunusta

Yhdistymisen saavuttamiseksi Brianin oli pakko voittaa vahvempi vastustaja kuin yksikään hänen aiemmin kohtaamistaan. Vuosisatojen ajan Ulsterin kuninkaat pohjoisessa olivat nimittäin hallinneet pyhää Taran kukkulaa keskellä saarta ja kutsuneet itseään koko Irlannin korkeiksi kuninkaiksi. Titteli oli vain symbolinen, mutta jos halusi hallita koko saarta, nimike oli saatava haltuun. Konfliktia ei tarvinnut kauan odottaa. Máel Sechnaill mac Domnaill, tuolloinen korkea kuningas, oli itse huima soturi, joka oli huomannut Brianin valtaannousun Munsterissa.

Kun Brian alkoi laajentaa valtakuntansa rajoja edelleen, Máel Sechnaill kävi vuonna 982 väkivaltaiseen hyökkäykseen. Hänen joukkonsa miehittivät Munsterin, ja laittaakseen nousukkaan ruotuun hän määräsi Brianin pyhän kuninkaallisen puun kaadettavaksi. Brian lähti pian vastaiskuun. Taistelu heidän välillään kesti 20 vuotta, jonka aikana kuninkaat valtasivat toisiltaan suuria maa-alueita ja vaihtoivat panttivankeja useita kertoja.

Irlannin keisari

Muutaman vuoden ajan Irlantia yritettiin jakaa Máel Sechnaillin hallitsemaan pohjoisosaan ja eteläiseen osaan, joka oli Brianin vallassa. Kun Brian kuitenkin yhtäkkiä rikkoi aselevon, yllätetty arkkivihollinen joutui lopulta luopumaan korkean kuninkaan tittelistään. Voitettuaan vielä muutamia vastustajia Brian oli 1005 vahvistanut asemansa koko Irlannin hallitsijana ja pystyi kutsumaan itseään Irlannin keisariksi.
Silti Brianin kunnianhimoinen haave oli vain puoliksi täytetty. Oli yksi asia vallata Irlanti, ja täysin toinen säilyttää rauha. Vain sata vuotta aiemmin Wessexin kuninkaat olivat yhdistäneet Englannin, kuten Brian nyt oli yhdistänyt Irlannin. Muut Englannin kuningashuoneet olivat kuitenkin jo olleet viikinkivalloitusten lyömiä.

Viikingit olivat tosin hyökänneet myös Irlantiiin, mutta he eivät olleet kukistaneet Irlannin kuningaskuntia, vaan he olivat pystyttäneet omia kaupunkejaan rannikolle. Sieltä he tekivät sotaretkiä sisämaahan, ryöstivät Irlannin rikkaita luostareita ja kävivät kauppaa.
Brianin johdolla yhdistetty Irlanti koostui viidestä Irlannin suurkuningaskunnasta ja useista itsenäisistä viikinkikaupungeista. Läheskään kaikki eivät yhtyneet korkean kuninkaan visioon, ja jotkut halusivat takaisin itsenäisyytensä.

Kapinalippuja Dublinin yllä

Kesti vain seitsemän vuotta ennen kuin Leinsterin suurkuningas ja Dublinin kuningas Sigtrygg alkoivat juonitella Briania vastaan. Heidän ensimmäinen vetonsa oli hyökätä Brianin nykyistä läheisempää liittolaista, Máel Sechnaillia, vastaan. Jos hänet voitettaisiin, saattoivat muutkin vasallit yhtyä kapinaan.

Jo iäkäs korkea kuningas yritti ensin ratkaista tilanteen diplomaattisesti avioliitoilla sukunsa ja kapinallisten kuningasperheiden välillä. Mutta vain parin vuoden jälkeen oli selvää, ettei tämä riittänyt. Siksi Brian 1013 piiritti Dublinin, muttei saanut vallattua kaupunkia, ja lopulta talvi pakotti hänet vetäytymään.

Kapinalliset tiesivät hänen palaavan pian. He olivat epäonnistuneet kapinan levittämisessä, eivätkä voineet luottaa muiden irlantilaiskuninkaiden apuun. Kuningas Sigtryggille olivat kuitenkin luvanneet apua hänen Isle of Manin ja Orkneyn sukulaisensa, joka kiirehtivät hätiin suuren viikinkilaivaston kera.

Viikinkien juoni

Pääsiäisen tienoilla 1014 alukset saapuivat Dublinin rannoille. Viikinkien joukkoon liittyivät myös Leinsterin suurkuningas ja hänen miehensä. Heidän ei tarvinnut kauan odottaa, ennen kuin he kuulivat Brianin ja Máel Sechnaillin lähestyvän pohjoisesta suuren armeijan kera.

Korkean kuninkaan ja Máel Sechnaillin saapuessa Dubliniin heidän välilleen syntyi konflikti, kun Sechnaill miehineen yhtäkkiä kieltäytyi osallistumasta tulevaan selkkaukseen. Näin Brianilta hävisi kolmasosa armeijastaan, ja oli epävarmaa, uskaltaisiko hän hyökätä.

Kapinallisten oli nyt juonittava saadakseen Brian hyökkäämään. Illalla ennen taistelua viikingit teeskentelivät siksi pakenevansa merelle ja Brian komensi armeijansa taisteluasemiin tietämättä, että viikingit aikoivat palata pimeässä. Aamunkoitteessa Brian tajusi joutuneensa ansaan, mutta oli liian myöhäistä kääntyä takaisin.

Korkea kuningas kaatui

Yhdessä Leinsterin miesten kanssa hirmuiset viikingit  heittäytyivät nyt korkean kuningaan sotilaiden päälle, ja nämä tekivät urheaa vastarintaa. Kaiken päivää taistelu velloi edestakaisin. Illan suussa Brianin sotureilla oli kuitenkin pieni yliote, ja kun Máel Sechnaill lopulta liittyi taistelussa hänen puolelleen, yhteenotto oli ratkaistu.

Mutta Brian Boru makasi kuolleena, sillä hänen telttalleen linjojen taakse ilmestyneet viikingit olivat surmanneet hänet. Ruumis siirrettiin taistelun jälkeen Pyhän Patrickin katedraalin Armaghiin, jonne hänet haudattiin.
Brianin vahvan johtajuuden jälkeen ei löytynyt ketään pitämään koossa uutta valtakuntaa, joka nyt nopeasti hajosi sisäisiin erimielisyyksiin. Irlannin nationalistien tuleville polville Brian Borusta tuli silti yhdistyneen Irlannin symboli.l

LUE LISÄÄ:
Michael Richter: Medieval Ireland (2005)
● R. F. Foster: The Oxford History of Ireland (2001)

Ehkä sinua kiinnostaa...