Rakastajatar vallankahvassa

Vuodet ensimmäisen maailmansodan ja 1930-luvun laman välissä ovat jääneet historiaan ”kultaisena 1920-lukuna” ja ”jazz-aikana”. Uuden musiikkityylin...

Kaunis Madame de Pompadour oli kuningas Ludvig XV:n vaikutusvaltainen rakastajatar. Markiisittaren asema 1700-luvun Ranskassa herätti kansan keskuudessa vihaa.

Teksti: Thomas Oldrup

Sadat juhlapukuihin sonnustautuneet ihmiset parveilevat Versailles’n linnan edessä. On helmikuu vuonna 1745. Kuningas Ludvig XV:n poika, Ludvig hänkin, on astellut juuri avioon. Häitä vietetään huolella: paikalla ovat maan kuuluisat miehet ja naiset.

Linna on valaistu tuhansin kynttilöin. Vieraat ovat naamiaisasuissa, jotkut taikureina, jotkut jumalina ja jumalattarina. Tunnelma on taivaissa.
Kun kuningas saapuu, puheensorina vain kohoaa. Monet hymyilevät hänen kekseliäälle puvulleen: kuningas ja hänen palvelijansa ovat marjakuusia.  Heidän päähineensä on taiteiltu puun-oksista.

Ludvig XV juhlii poikansa häitä mutta ajattelee jo jotakin toista. Hän keksii vieraiden joukosta kauniit kasvot, jotka kuuluvat naiselle, johon hän on juuri tutustunut. On naurun vuoro.

Kutsu sänkykamariin

Nuori nainen saa pian kutsun kuninkaan makuukamariin. Ludvig XV nimeää hänet markiisittareksi.
Kaunotar omaksuu hetkessä hovin monimutkaiset tavat. Jälkipolvet tuntevat  hänet Madame de Pompadourina, kuninkaan rakastajattarena, joka johti Ranskaa.

Nainen syntyi vuonna 1721 – juuri ennen vuodenvaihdetta –  ja sai nimen Jeanne Antoinette Poisson. Hänen isänsä oli hämäräperäinen liikemies,  eikä hänen temperamenttisen äitinsäkään maine mairitellut. Jeanne varttui nunnaluostarissa, jossa naiset kasvatettiin hyviksi, kristityiksi vaimoiksi. Kun hän palasi Pariisiin, hänen säteilevä kauneutensa herätti heti huomiota: hänellä oli kuulas, vaalea iho, täyteläiset huulet ja virheetön hymy.  Hän keräsi katseita suurilla silmillään ja hauskoilla hymykuopillaan. Hän myös taisi keskustelun jalon taidon.

Aatelisen vaimoksi

Kun Jeanne täytti 19 vuotta, hänen vanhempansa naittivat hänet aatelismiehelle, joka omisti linnan Pariisin liepeillä, lähellä Ludvig XV:n metsästysmaita. Siellä Jeanne tapasi ensi kerran kuninkaan, vain kuukauden verran ennen Versailles’n häitä. He rakastuivat heti toisiinsa.

Ludvig XV:lla oli ollut vaikea lapsuus. Hän oli vasta kaksivuotias, kun hänen vanhempansa ja isoveljensä kuolivat tuhkarokkoon – vain kuukauden
sisällä. Hovin miehet kasvattivat pojan. Hänestä varttui arka, surumielinen mies, joka vihasi julkisia puheita. Hän vei 17-vuotiaana vihille Puolan rutiköyhän kuninkaan tyttären, Maria Leszcynzkan. Häitä tanssittiin vuonna 1725, ja pian kuninkaasta tuli isä. Pariskunnalle siunaantui yhteensä kymmenen lasta. Mutta Ludvig XV ei ollut mikään uskollinen perheenisä: hän piti monen edeltäjänsä tavoin rakastajattaria. Suhde Madame de Pompadouriin herätti monia kysymyksiä, sillä Ranskan kuningas ei ollut koskaan valinnut niin alhaista sukua olevaa naista viralliseksi rakastajattarekseen.

Muotikuningatar

Nyt Jeanne lukeutui kuninkaan lähipiiriin – ja lähipiiri oli Pariisin esikuva. Madame la marquise de Pompadour, kuten hänen nimensä kuului, ei tehnyt poikkeusta. Hänen Bellevue-linnansa oli oikea helmi, joka oli rakennettu à la Pompadour -tyyliin. Hänestä tuli aikansa tunnetuin muotikuningatar: kaikki tahtoivat matkia hänen vaatteitaan, korujaan ja huonekalujaan. Pompadourin mukaan myös nimettiin pukuja ja korkokenkiä.

Naisella oli suuri merkitys myös kulttuurielämälle. Kirjallisuus ei kiinnostanut kuningasta lainkaan, mutta Madame de Pompadour piti kirjailijoista. Hän oli kirjeenvaihdossa Voltairen kanssa ja puolusti radikaaleja ajatuksia, joita esiteltiin ranskalaisen valistuksen suurteoksessa, Denis Diderot’n Encyclopédiessa.
Monet filosofit suhtautuivat kriittisesti kuningashuoneeseen mutta vierailivat mieluusti linnassa Madame de Pompadourin kutsumina.

Kuninkaan ja hänen rakastajattarensa palavasta rakkaudesta koitui ajan myötä  ongelmia. Pariskunta pysytteli poissa  hovista ja virallisista seremonioista. Tämän myötä myös Versailles menetti osan hohdokkuudestaan. Epäsuorasti kaksikko mitätöi monarkiaa, mikä johti osaltaan Ranskan vallankumoukseen.Vuonna 1748 päättyi pitkittynyt sota, joka oli käsitellyt Itävallan kruununperijää. Miltei kaikki Euroopan suurvallat olivat sekaantuivat siihen. Ranskan menestyksestä huolimatta rauhanehdot olivat epäedulliset. Kansalaiset olivat sitä mieltä, että kuningas oli pilannut mainion mahdollisuuden ja puhuivat ”typerästä rauhasta”.

Usko Ludvigiin heikkeni heikkenemistään. Hovista kirjoitettiin satiirisia säkeitä, jotka raikuivat pitkin pääkaupunkia. Lauluissa pilailtiin muun muassa Pompadourin alkuperäisellä sukunimellä, Poissonilla, joka tarkoittaa kalaa.

Pelkäsi myrkyttämistä

Niihin aikoihin huhuttiin enemmän ja vähemmän vakavista Madame de Pompadourin murha-aikeista. Kuninkaan rakastajatar pelkäsi tulevansa myrkytetyksi ja kantoi kaiken aikaa mukanaan vasta-ainetta.

Pompadour kärsi kahdesta keskenmenosta, jotka estivät häntä ottamasta kuningasta sänkyynsä yhtä usein kuin aiemmin. Ludvig XV ei kuitenkaan luopunut rakastajattarestaan vaan turvautui hänen neuvoihinsa ja kruunasi hänet kohta herttuattareksi.

Pompadour sai oikeuden osallistua hallituksen kokouksiin ja istua kuningasperheen pöydässä. Kun kuningas vastaanotti vieraita, myös Madame de Pompadour oli paikalla. Vuodesta 1758 hän toimi käytännössä kotimaansa valtioministerinä. Kukaan ei saanut olla suorassa kontaktissa kuninkaaseen: kaikki tärkeät asiat kulkivat Pompadourin pöydän kautta, ennen kuin päätyivät Ludvig XV:lle.

Kallis sota

Madame de Pompadour oli vasta 35-vuotias, kun hänen terveytensä alkoi heiketä. Väsynyt nainen kärsi muun muassa sydän- ja munuaisvaivoista. Vaikeat yskänpuuskivat kielivat vaarallisesta tuberkuloosista.

1756 syttyi suursota. Eurooppalaista seitsemän vuoden sotaa on kutsuttu historian ensimmäiseksi maailmansodaksi, koska taistelut ulottuivat monille mantereille ja kaikille suurille merille. Ludvig XV ei ollut erityisen kiinnostunut tapahtumista, mutta ne aiheuttivat unettomia öitä Pompadourille. Pompadour koetti johtaa vararikon partaalla tasapainottelevaa Ranskaa, mutta maa ajautui silti kalliiseen sotaan.
Siinä kävi kaiken lisäksi huonosti: Ranskan armeija murskattiin ja laivasto tuhottiin.

Kun sotilasjohtajat hakivat neuvoa kuninkaalta, Pompadour vastasi: ”Kuningas on metsällä eikä ole tavoitettavissa.” Sotavuodet heikensivät Ranskaa maailmanmahtina ja maksoivat miljoonan ihmisen hengen. Kun rauha solmittiin Pariisissa 1763, Ranskan piti luopua muun muassa Pohjois-Amerikan siirtokunnistaan.

Kansa oli menettänyt kunnioituksensa kuningasta kohtaan, ja Pompadouria vihattiin avoimesti. Hän alkoi yskiä verta 42-vuotiaana ja aavisti, että loppu oli lähellä.

Pompadour ripittäytyi ja sai viimeisen voitelun 15.4.1764, ennen kuin kuoli. Hänet haudattiin Pariisin Place Vendôme -kappeliin. ●

LUE LISÄÄ: Herman Lindqvist: Madame de Pompadour. Äly, kauneus, valta (2009) ●  Nancy Mitford: Madame de Pompadour (2001)

Ehkä sinua kiinnostaa...