Jesuiitat kokosivat intiaanit maatalouskollektiiveihin. Kuva elokuvasta The Mission.

© Warner Bros/Everett/IBL

Orjajahti nosti Brasilian kasvuun

Orjakauppa ja kullanetsintä alkoivat 1600-luvulla kasvattaa pientä Etelä-Amerikan itärannikolla sijainnutta Portugalin siirtokuntaa, josta kehittyi jättimäinen Brasilia. Kasvua johtivat julmat seikkailijat, jotka tuhosivat intiaaneja ja polttivat lähetysasemia.

lauantai 19. toukokuuta 2018 teksti Lars Stahre

Vuonna 1628 johti António Raposo Tavares orjametsästäjien armeijan Parana-joen laaksoon. Hänen 900 miehen joukkoaan vahvisti noin 2 000 tupi-heimon taistelijaa. Virallisesti retken tavoitteena oli kukistaa sisämaan kartoittamattomalla alueella eläneet pakanalliset intiaaniheimot, mutta oikeasti tarkoituksena oli ottaa vankeja, joita voitaisiin käyttää orjina rannikon portugalilaisilla sokeriplantaaseilla. 

Jesuiittajärjestön reducciónet

Hyökkäyksen kohteena olleet intiaaniheimot eivät oikeasti olleet sen pakanallisempia kuin että monet niistä asuivat vaikeakulkuisilla alueilla, joilla vaikutti katolinen jesuiittajärjestö.

Jesuiitat olivat perustaneet reducciónes-nimellä kutsuttuja lähetysasemia, joilla vastakääntyneille intiaaneille annettiin opetusta ja joilla työskenneltiin maanviljelyksen parissa. Lähetysasemien aseistamattomat intiaanit olivat pitkään olleet Tavaresille vastustamaton houkutus.

Tavares johti ensimmäistä bandeiraa

Hänen matkansa, joka oli löytö- ja ryöstöretken sekoitus, tuli tunnetuksi Brasilian ensimmäisenä bandeirana (portugalin sanasta lippu) ja hän itse ensimmäisenä bandeirantena (lipunkantaja).

Pitkällä matkallaan sademetsän läpi Tavaresin miehet hyökkäsivät 21:een jesuiittojen intiaanikylään. Tuhansia intiaaneja otettiin orjiksi. Usein Tavaresin joukko hyökkäsi suoraan puolustuskyvyttömien lähetysasemien kimppuun ja poltti talot. Vangittuja saatettiin pitää pitkiä aikoja suojattomissa häkeissä, kun orjajahti jatkui. Monet kuolivat epäinhimillisissä olosuhteissa. Elossa selvinneet koottiin ja vietiin myytäviksi rannikon sokerivyöhykkeelle.  

Merikapteeni Pedro Cabral miehineen saapui Brasilian rannikolle ensimmäisinä eurooppalaisina 22.4.1500. 

Sokeriviljelmät kasvoivat orjatyöllä

Kun portugalilainen merikapteeni Pedro Carbal laski laivansa ankkuriin Etelä-Amerikan itärannikolle vuonna 1500, mikään ei viitannut siihen, että sisämaan sademetsä kätkisi sisälleen suuria sivilisaatioita tai rikkauksia. Portugalilaiset huomasivat kuitenkin pian, että viljelyolosuhteet rannikolla olivat erinomaiset.

Koska sokerin kysyntä Euroopassa oli kova, sokeriruo'osta tuli itsestään viljelykasvi. Varhaiset portugalilaisasutukset rakennettiin kaikki rannikoille, eikä eurooppalaisten tarvinnut ajaa alkuperäisasukkaita tieltään kuten Pohjois-Amerikassa myöhemmin tehtiin. Sitä vastoin he tarvitsivat työvoimaa suurille sokeriplantaaseilleen. Sen vuoksi intiaanit pakotettiin orjatyöhön jo varhain. Heistä tuli kasvavan sokeriteollisuuden uhreja. Rannikolla ei kuitenkaan asunut tarpeeksi intiaaneja, minkä vuoksi heitä haettiin sisämaasta.  

Afrikasta tuotiin orjia

Alkuperäisväestöä oli noin kolme miljoonaa, ja he asuttivat aluetta, jonka pinta-ala oli suurempi kuin Euroopan. 1600-luvun orjajahti painoi heitä yhä syvemmälle. Massamurhat ja eurooppalaisten mukanaan tuomat taudit nostivat kuolleisuutta voimakkaasti. Jo varhain oli selvää, että intiaaniväestö ei riittäisi pitämään siirtomaakonetta käynnissä, minkä vuoksi alueelle alettiin 1500-luvun puolivälissä tuoda orjia Afrikasta. 

Bandeirantes ottivat 1600-luvulla osaa tutkimusmatkoihin, joiden tehtävänä oli vangita orjia nykyisin Brasilialle kuuluvista viidakoista. 

Jesuiittojen maatalousosuuskunnat

Jo ennen orjakauppiaita sisämaahan oli vaeltanut jesuiittamunkkeja kastamaan siellä asuneita intiaanikansoja. 1500-luvulla he alkoivat rakentaa pienten, aldeias-nimellä tunnettujen kylien verkostoa, johon kuului myös suurempia asutuksia – reducciónes – jotka olivat eräänlaisia maatalousosuuskuntia.

Jesuiitat pyrkivät suojelemaan intiaaneja 1600-luvulla ilmestyneiltä orjuuttajilta, mutta vastoin aikomustaan he tekivät näiden työstä helpompaa vieraannuttamalla intiaanit vaeltelevasta elämästä ja aseiden käytöstä. Aseistamattomat ja linnoittamattomiin paikkoihin kootut intiaanit olivat helppo saalis aseistautuneille orjien metsästäjille. Tavares ja hänen jäljessään tulleet joukot tuhosivat miltei kaikki Guairan alueella sijainneet lähetysasemat.

Antonio Vieira suojeli intiaaneja

Jesuiitoista tunnetuin oli Antonio Vieira. Hän oli 1600-luvulla uskonnollisesti ja poliittisesti erittäin vaikutusvaltainen ja jätti jälkensä siirtokunnan kehitykseen. Vieira pyrki uupumatta suojelemaan intiaaneja orjakauppiaiden hyökkäyksiltä. Uusia lähetysasemia perustettiin syvemmälle sisämaahan ja intiaaneja aseistettiin, jotta he pystyisivät puolustamaan itseään. 

Suurin osa kiertävistä orjienjahtaajista ja kullanetsijöistä, joita kutsuttiin nimellä bandeirantes, tuli nykyisen Sao Paulon alueelta, joka oli Kaakkois-Brasilian levottominta aluetta ja kaukana koillisessa sijaitsevasta Salvadorista, joka oli plantaasitalouden sydän. Heillä ei ollut varaa afrikkalaisiin orjiin. Sen sijaan he vangitsivat intiaaneja ja myivät heitä rannikon sokeriplantaaseille. 

Terra Brasiliksen kartta vuodelta 1519 sekä tupinambápäällikkö Quonambec.

© Bridgeman/IBL

Mamelucot kansoittivat São Paulon

Bandeirantes elivät yleensä tupiheimon naisten kanssa, minkä vuoksi alueen voimatekijäksi nousivat mamelucos – se oli portugalilaisten erilaisia etnisiä taustoja omaaville ihmisille antama nimitys.

Orjaretkikunnat saattoivat koostua sadoista tai tuhansista miehistä. Ne olivat hyvin organisoituja, ja niitä rahoittivat varakkaat liikemiehet. Johtoryhmä koostui useimmiten portugalilaisista, mutta suurin osa miehistöstä oli mamelucoja.

Guarani- ja tupi-intiaanien kukistamisen jälkeen bandeirantes tunkeutuivat yhä syvemmälle. He tutkivat valtavia maa-alueita etsiessään intiaaneja ja kultaa. Orjametsästäjät eivät kunnioittaneet rajoja vaan perustivat uusia kaupunkeja Mato Grossoon, Paraan ja Amazonasiin, alueelle, joka vuonna 1494 solmitun Tordesillasin sopimuksen mukaan kuului Espanjalle. Orja- ja kultajahdilla oli siten ratkaiseva merkitys sille, että Brasiliasta tuli sellainen jättivaltio, joka se nykyään on.  

10 000 kilometriä São Paulosta Belemiin

Orjakauppiaiden suorittamat massakidnappaukset kulminoituivat 1600-luvun puolivälissä. António Raposo Tavares lähti suurimmalle Etelä-Amerikassa koskaan tehdylle tutkimusmatkalle vuonna 1648. 10  000 kilometrin mittaisella matkalla Tavares seurueineen kolusi Paranas- ja Amazonjokien varsia ja Andien juuria. Matka alkoi Sao Paulosta ja päättyi Amazonin suulla sijaitsevaan Belemiin. Matkalle lähteneistä yli 1 000 miehestä vain Tavares ja noin 60 muuta selvisi ja palasi Sao Pauloon. 

10 000 kilometrin matkaamisen jälkeen Tavares saavutti Amazonin suun. 

Jesuiitat karkotettiin Brasiliasta

Lopullinen välienselvittely jesuiittojen ja bandeirantejen välillä käytiin 1700-luvun puolivälissä. Silloin solmitussa portugalilaisen ja espanjalaisen Amerikan rajat lopullisesti määrittäneessä sopimuksessa jesuiittojen alueet jäivät kokonaisuudessaan Portugalille.

Jesuiitat olivat pitkään herättäneet närää siirtokunnan johtajissa, jotka eivät pitäneet lähetysasemien itsemääräämisoikeudesta ja siitä, että ne toimivat ilman maallisten viranomaisten kontrollia. Liikkui myös epäilyksiä siitä, että jesuiittajärjestö pyrkisi perustamaan teokraattisen valtion. Sokeriparonit ja bandeiratet eivät pitäneet jesuiitoista, koska nämä puolustivat intiaaneja mielivaltaa vastaan. Portugalin poliittinen johtaja, Pombalin markiisi, päätti vuonna 1759 karkottaa jesuiitat Brasiliasta. 

Minas Geraisin kulta

Vuonna 1694 bandeirantet löysivät kultaa nykyisen Minas Geraisin osavaltion alueella sijaitsevista vesistöistä. Sensaatiomainen löytö päätti vuosisadan jatkuneen turhauttavan etsinnän ja käynnisti historian tähän saakka suurimman kultaryntäyksen. Sokerituotanto oli pitkään kukoistanut pääkaupunki Salvadorin ympärillä olevalla kapealla rannikkokaistaleella, mutta nyt sen paikan varsinaisena rahasampona otti kulta. Se oli helposti saatavilla, eikä sitä tarvinnut edes kaivaa syvältä maan uumenista kuten espanjalaisen Amerikan hopeakaivoksissa. Kuka hyvänsä saattoi etsiä vaskoolilla kultaa joista ja puroista. Siirtokuntaan virtasi massoittain ihmisiä, joiden liikkeelle paneva voima oli rikkauksien tavoittelu.  

Kun taudit ja huono kohtelu olivat tappaneet suuren osan alkuperäisväestöstä, plantaaseille alettiin tuoda afrikkalaisia orjia, joita kohdeltiin yhtä huonosti. 

© Bridgeman/IBL

Afrikkalaiset orjat kaivoivat kultaa

Orjatuonti kasvoi nopeasti, ja loputtomat afrikkalaisten orjien karavaanit virtasivat Minais Geraisiin, joka oli kullankaivuun keskus. Kultaa etsineillä orjilla oli erityinen sopimus omistajansa kanssa. Vaatimuksena oli vaskata minimäärä kultaa päivässä. Jos orja sai kokoon tätä enemmän, hän sai pitää ylimenevän osan. Jos orja löysi tarpeeksi kultaa, hän saattoi ostaa itsensä vapaaksi. Niinpä kultaryntäys synnytti uuden vapaiden mustien luokan.

20 vuotta myöhemmin Brasiliasta löytyi suuria timanttiesiintymiä, minkä jälkeen puhkesi kultaryntäystä muistuttanut timanttiryntäys. Kun Brasilian syrjäisistä sisäosista löytyi vielä lisää kultaa ja timantteja – löydön tekivät jälleen sotaisat bandeirantet – myös sinne, kaivosten ympärille, perustettiin uusia kyliä ja kaupunkeja.

Rio de Janeirosta tuli pääkaupunki

Kulta- ja timanttikuume olivat korkealla useiden vuosikymmenten ajan, ja Brasiliasta tuli maailman suurin kullantuottaja. Kulta laivattiin Rio de Janeirosta, josta tuli maan pääkaupunki ja kasvavan siirtokunnan napa vuonna 1764. Siirtokunnan painopiste siirtyi samalla kaakkoon, ja Minas Gerais ja Rio de Janeiro, jotka olivat aiemmin olleet takamaita, nousivat nyt maan keskeisimmiksi osiksi.

Kullan tuotanto hiipui 1700-luvun lopulla, mutta sen kasvattamien kaupunkien ympärille alkoi hahmottua Brasilia. Orjilla ja maan rikkauksilla menestykseen nousseet bandeirantet olivat keskeisessä roolissa maan luomisessa, mutta niin olivat myös karkotetut jesuiitat ja alistetut sekä tuhotut intiaanikansatkin. Heidän jäljissään Brasiliasta on kasvanut yksi maailman suurimmista valtioista.

Ehkä sinua kiinnostaa...