Lenin ja Neuvostoliiton lippu.

Vladimir Iljitš Lenin.

Leninin tie valtaan

Vladimir Lenin oli ollut maanpaossa vuosia, kun tsaari Nikolai II joutui helmikuun vallankumouksessa 1917 eroamaan. Palattuaan Venäjälle Lenin alkoi heti toteuttaa suunnitelmaansa – perustaa kommunistinen diktatuuri työväenluokan eduksi.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018 teksti Sara Griberg

Juna saapuu Petrogradin Suomen-asemalle toisena pääsiäispäivänä Venäjän ortodoksisen kalenterin mukaan. Asema on koristeltu punaisella ja kultavärillä, orkesteri soittaa, ja odottava väkijoukko tungeksii laiturilla. Bolshevikkipuolue on järjestänyt juhlallisuudet toivottaakseen tervetulleeksi puheenjohtajansa Vladimir Leninin, joka palaa kotimaahansa monien vuosien maanpaosta.

Reilua kuukautta aiemmin väkivaltainen kansannousu on pakottanut tsaarin luopumaan, ja vallassa on väliaikainen hallitus. Helmikuun vallankumouksen takana on useita sosialistiryhmiä, mutta myös ne uudistuksia haluavat liberaalit, jotka olivat kyllästyneet yksinvaltiaaseen.

Monet vallankumouksellisista ovat valmiita tekemään yhteistyötä yli puoluerajojen luodakseen nykyaikaisemman ja oikeudenmukaisemman Venäjän. 

Lenin ei suostunut yhteistyöhön

Mutta pieni myssypäinen mies, joka junasta laskeutuu, ei arvosta näyttävää vastaanottoa. Hän pitää kukkakoristuksia ja riemukaaria porvarillisena höpötyksenä ja uskoo, että ihmisillä on toistaiseksi hyvin vähän ilon aiheita. Jo junan laiturilla hän tekee yleisölle tiettäväksi, ettei hän todellakaan aio tehdä yhteistyötä muiden poliittisten ryhmien kanssa.

Kun eräs tervetulopuhujista haluaa "tukea demokraattista johtoa vallankumouksen puolustamiseksi", Lenin raivostuu. "Väliaikainen hallitus pettää teidät vielä", hän huutaa yleisölle.

Lenin selittää heille, että hän ei ole palannut Venäjälle tekemään yhteistyötä porvareiden tai varovaisten sosiaalidemokraattien kanssa. Hänen mukaansa helmikuun vallankumous on vasta alkua globaalille vallankumoukselle, veriselle luokkasodalle, jossa työläiset ja maanviljelijät lopullisesti kaappaavat vallan kuninkailta, aatelilta ja kapitalistiriistäjiltä. 

Helmikuun vallankumous

Vladimir Leninin paluusta Venäjälle alkoi kuuma valtataistelu, jonka lopputulos vaikutti Venäjän ja koko maailman tulevaisuuteen vuosikymmeniksi.
Helmikuun vallankumous oli saanut alkunsa, kun tekstiiliteollisuuden naistyöntekijät menivät lakkoon ja osoittivat Petrogradin kaduilla mieltään banderolleilla kuten
"Sota alas!", "Tsaari alas!" ja "Leipää työläisille!" 

Nuori Vladimir Iljitš Uljanov istuu perhekuvassa oikealla. Lenin kasvoi hyvin toimeentulevassa perheessä Simbirskissä Volgan varrella. Vuonna 1924 kaupungin nimi muutettiin Uljanovskiksi Leninin kunniaksi.  

© Rue des Archives/IBL

Kerenski halusi jatkaa sotaa

Vuonna 1914 alkanut ensimmäinen maailmansota oli aiheuttanut suurta ruokapulaa koko maassa ja ennen kaikkea suurissa kaupungeissa. Noin 1 700 000 venäläistä sotilasta oli jo kuollut sodassa, ja tyytymättömyys siihen, miten tsaarin hallitus sotatoimia johti, oli tärkeä syy kapinoiden nousemiseen. Pian monet tsaarin sotilaista liittyivät kapinallisiin, ja 15. maaliskuuta 1917 tsaari oli pakotettu luopumaan vallasta. 

Petrogradissa perustettiin väliaikainen hallitus samaan aikaan kun koko maassa perustettiin sovietteja, vallankumouksellisten työläisten, maanviljelijöiden ja sotilaiden neuvostoja.

Hallitusta johti ensin Georgi Lvov, jonka korvasi pian lakimies Alexander Kerenski sosialistivallankumouksellisesta puoluesta. Kansan sodanvastaisuudesta huolimatta Kerenski päätti aloittaa hyökkäyksen Saksaa vastaan.

Kun offensiivi epäonnistui, sotaan väsynyt kansa menetti luottamuksen väliaikaiseen hallitukseen. Kansan tyytymättömyys hyödytti Leninin bolshevikkipuoluetta, koska se oli ainoa puolue, joka lupasi välitöntä rauhaa. 

Bolshevikit vastaan menshevikit

Leninin puolue oli perustettu 1903, kun Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue jakautui kahteen ryhmään. Menshevikit ("vähemmistöläiset") pyrkivät samoin kuin Länsi-Euroopan sosiaalidemokraatit rakentamaan sosialismia parlamentaarisin keinoin. Bolshevikit ("enemmistöläiset")
taas halusivat luoda kokonaan uuden sosialistisen yhteiskuntajärjestyksen, jossa työväenluokan etuja valvoisi hallitseva intellektuellien eliitti.

Heti Venäjälle palattuaan Lenin julkaisi "huhtikuun teesit", joissa hän torjui väliaikaisen hallituksen ja puhui sen puolesta, että kaikki valta luovutettaisiin neuvostoille. Iskulauseella "Rauhaa, maata ja leipää" bolshevikkipuolue kasvoi pienestä ja melko tuntemattomasta ryhmästä yhdeksi Venäjän suurimmista puolueista. Bolshevikkien taakse ei siirtynyt vain katujen mielenosoittajia, vaan myös suuri osa Petrogradiin sijoitetuista sotilaista.

Väliaikaisen hallituksen johtaja Kerenski aliarvioi Leninin vaikutusvallan pitkään. Hän luuli suurimman uhkan vallankumoukselle olevan se, että konservatiiviset voimat yrittäisivät kaataa hallituksen ja palauttaa Venäjälle jälleen tsaarinvallan. 

Bolshevikit valtaavat Talvipalatsin Petro­gradissa lokakuun vallankumouksessa.

© Ullstein/IBL

Lenin pakeni Suomeen

Bolshevikit tekivät ensimmäisen vallankaappausyrityksen heinäkuussa, niin sanotut heinäkuun levottomuudet, minkä jälkeen puolueen johtajista annettiin pidätysmääräykset. Lenin ja hänen läheinen kollegansa Grigori Zinovjev päättivät paeta Suomeen.

He käyttivät väärennettyjä passeja ja valeasua. Tavallisesti parrakas ja kalju Lenin oli tunnistamaton leuka ajeltuna ja päässään vaalea peruukki, kun taas Zinovjev ajeli hiuksensa ja antoi partansa kasvaa.

Suomesta käsin Lenin seurasi Petrogradin tapahtumien kehitystä. Samalla kun ihmiset kaduilla vaativat rauhaa, kaupunkia uhkasi sekä saksalaisten hyökkäys että tsaarille uskollisten vallankaappausyritys. Väliaikainen hallitus heikkeni jokaisesta kriisistä, ja se koottiin uudelleen useaan otteeseen. 

Lokakuun vallankumous

Vangitut bolshevikit vapautettiin vankilasta, ja he ottivat yhä voimakkaamman otteen tilanteesta. Menshevikki Nikolai Sukhanov, joka kirjoitti Venäjän vallankumouksen kronikan, kuvasi tapahtumien kehitystä näin:

"Bolshevikkivaara, joka oli aluksi vain kuvitelmaa, olikin yhtäkkiä todellinen. Pääkaupungin neuvosto, muiden neuvostojen johtajat, kenttäarmeija ja varuskunnat kotirintamalla – kaikki putosivat Leninin käsiin. Bolshevikit ruumiillistivat valtion koko mahtia, ja he toimivat kiinteästi yhdessä kansanjoukkojen kanssa."

Suomessa Lenin laati suunnitelmia uudelle vallankaappaukselle ja kun arveli hetken olevan oikea, hän palasi salaa Petrogradiin, jossa hänen työtoverinsa Lev Trotski johti vallankaappauksen käytännön järjestelyitä. 7.11.1917 vallankumoukselliset sotilaat ampuivat Aurora-risteilijältä tykinlaukauksen, joka ilmoitti, että vallankumous oli alkanut. Aseellista vastarintaa tarjosi vain pieni joukko upseereja ja naisten pataljoona, jotka oli asetettu puolustamaan hallitusta Talvipalatsissa. Mutta heidän oli pian antauduttava, ja hallituksen jäsenet vangittiin. 

Maalaus Leninin paluusta Petrogradiin (Pietari). Leninin takana Stalin.

© Science Source/IBL Bildbyrå

Lenin nousi Venäjän johtajaksi

Lenin nousi nyt Venäjän uudeksi johtajaksi. Koko elämänsä ajan hän oli himoinnut valtaa. Nyt hän sai uuden ongelman mietittäväkseen: miten hän pitäisi sen?

Jo heinäkuussa hän oli kirjoittanut tekstin "perustuslain harhoista", ja ilmaissut siinä näkemyksensä, että vallankumouksellisena aikana enemmistön tahtoa ei voinut ottaa huomioon. "Olennaista on, että on olemassa vähemmistö, joka on paremmin organisoitu, tietoisempi ja paremmin aseistettu ja voi pakottaa enemmistön tahtoonsa ja voittaa."

Tämän periaatteen mukaisesti hän alkoi nyt siirtää sivuun – ja joissakin tapauksissa vangita – niitä sosialististen puolueiden jäseniä, jotka uskoivat demokraattiseen järjestykseen.

Tsheka – Leninin salainen poliisi

Lenin perusti myös "yleisvenäläisen erityiskomission vastavallankumousta, sabotaasia ja keinottelua vastaan". Lyhenteellä Tsheka tunnettu salainen poliisi alkoi jäljittää "luokkavihollisia", jotka vangittiin, teloitettiin tai karkotettiin Siperiaan ilman oikeudenkäyntiä.

Puhdistetuksi joutumiseen ei tarvinnut tehdä mitään rikollista, riitti kun kuului "riistäjien luokkaan". Uhrien joukossa oli kaikkia vallankumouksen todellisista vihollisista munkkeihin, nunniin, kiinteistönomistajiin ja tehtailijoihin.

Lokakuun vallankumous oli suoritettu lähes ilman verenvuodatusta. Mutta ne, jotka toivoivat bolshevikkien valtaanpääsyn tuovan heille rauhaa ja ruokaa pöytään saivat pian huomata elämänsä käyvän entistä vaikeammaksi.

Brest-Litovskin rauha

Tulevina vuosina terrori, nälänhätä ja kaoottinen sisällissota repivät maan rikki. Ne vaativat miljoonia kuolonuhreja, sekä sotilaita että siviilejä.

Bolshevikit pitivät lupauksen vetää Venäjä pois maailmansodasta, mutta siitä maksettiin kalliilla aluemenetyksillä. Brest–Litovskin rauha 3. maaliskuuta 1918 solmittiin täysin Saksan ehdoilla ja tarkoitti sitä, että Venäjä menetti Ukrainan, Puolan ja Baltian maat, jotka olivat aiemmin kuuluneet Venäjän imperiumiin. Etenkin hedelmällisen Ukrainan, Venäjän vilja-aitan, menettäminen syvensi meneillään ollutta nälänhätää entisestään. 

Vladimir Lenin maanpaossa ennen vallankumousta. 

© Interfoto/IBL

Sisällissota puhkesi

Tilannetta ei helpottanut se, että miljoonia sotilaita ja sotavankeja palasi nyt siviiliin, jossa heitä odotti nälänhätä ja työttömyys. Maassa vallitsi kaaos, tyytymättömyys kasvoi, ja bolshevikkihallitusta vastaan hyökättiin monista suunnista.

Venäjän sisällissota, joka käytiin vuosina 1918–1922, oli pohjimmiltaan taistelu vallankumousta puolustaneiden "punaisten" ja keisarillisen armeijan "valkoisten" jäänteiden välillä – heidän joukossaan oli myös vapaaehtoisia, jotka halusivat palauttaa monarkian. Monet etniset ryhmät pitkin Venäjän keisarikuntaa tarttuivat myös aseisiin kansallisten etujensa suojelemiseksi.

Siperiassa entisten sotavankien joukosta muodostui tsekkiläinen legioona, joka taisteli yhdessä Ranskan, Ison-Britannian, Japanin ja Yhdysvaltojen sotilasjoukkojen kanssa valkoisten puolella. Lisäksi monet itsenäiset sotapäälliköt ja epämääräiset miliisiryhmät kiersivät rosvoamassa maata.

Bolshevikit pelkäsivät, että valkoiset vapauttaisivat tsaariperheen, joka oli vangittuna Jekaterinburgissa. Tämän välttämiseksi Lenin antoi 19.7.1918 käskyn teloittaa koko perhe, johon kuuluivat tsaari Nikolai II, hänen vaimonsa Alexandra, kruununprinssi Alexei ja tämän neljä sisarta. 

Faina Kaplan ampui Leniniä

30. elokuuta 1918 Leniniä vastaan tehtiin attentaatti hänen vierailtuaan tehtaalla Moskovassa, joka oli syrjäyttänyt Petrogradin pääkaupunkina. Faina Kaplan -niminen nuori nainen ampui häntä kolmesti. Yksi luodeista osui olkapäähän ja toinen meni läpi keuhkosta. Lenin toipui, mutta hänen terveytensä heikkeni ja luultavasti vammat vaikuttivat siihen, että hän sai myöhemmin aivohalvauksen.

Kaplan, joka oli vakaumuksellinen sosialisti, totesi kuulustelussa ampuneensa Leniniä, koska tämä petti vallankumouksen ja vei maata väärään suuntaan. Kaplan teloitettiin välittömästi ilman oikeudenkäyntiä. Toisinajattelijoiden jahtaamista tehostettiin.

Josif Stalin voitti valtataistelun Leninin kuoleman jälkeen ja johti Neuvostoliittoa yksinvaltaisesti kuolemaansa asti vuonna 1953.

© Heritage images/IBL

Gorki kritisoi Leniniä ja Trotskia

Lokakuussa 1918 sosialistinen kirjailija Maksim Gorki kirjoitti:

"Lenin, Trotski ja heidän toverinsa ovat jo saaneet vallasta myrkytyksen; sen osoittaa heidän häpeällinen suhtautumisensa henkilönvapauteen ja sananvapauteen ja kaikkiin oikeuksiin, joiden puolesta demokratia on taistellut... "

Välittömästi vallankaappauksen jälkeen Lenin oli ryhtynyt kansallistamaan pankkeja ja tehtaita. Viljelijöiden annettiin ottaa haltuun maatilojen omaisuus, minkä he olivat jo omin luvin tehneet helmikuun vallankumouksen synnyttämän kaaoksen turvin. 

Uusi talouspolitiikka

Ongelmana oli se, että talonpojat hyötyivät kaupungeissa vallitsevasta elintarvikepulasta ja möivät ruokaa kalliilla pimeästi. Järjestääkseen elintarvikehuollon kaupunkeihin ja puna-armeijalle bolshevikit alkoivat pakkolunastaa viljaa viljelijöiltä.

Kun sisällissota oli ohi, Lenin hylkäsi sodan aikana tarpeelliseksi katsomansa vaikean "sotakommunismin" ja lanseerasi markkinataloutta sisältävän talouspolitiikan, jota kutsuttiin nimellä "uusi talouspolitiikka". Tämä auttoi Venäjän taloutta toipumaan sotavuosista.

Neuvostoliitto perustettiin joulukuussa 1922, kun Venäjä yhdistettiin Transkaukasian, Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa. Mutta jo saman vuoden toukokuussa Lenin sai aivohalvauksen, joka pakotti hänet vetäytymään lepoon datshalleen, maatilalle, joka sijaitsi Moskovan eteläpuolella. Hän ei koskaan toipunut kunnolla, ja uusi halvauskohtaus seuraavana vuonna vei häneltä
myös puhekyvyn. 

Leninin jälkeinen valtataistelu

Sairautensa aikana Lenin varoitti Josif Stalinin kasvavasta vaikutuksesta. "Noustuaan (kommunistipuolueen) pääsihteeriksi toveri Stalin on keskittänyt käsiinsä rajattomasti valtaa, enkä ole varma, että hän aina osaa käyttää tätä valtaa riittävän varovaisesti", kirjoitti Lenin kirjeessä sairasvuoteeltaan.

Varoituksista huolimatta Josif Stalin voitti Leninin kuolemaa seuranneen valtataistelun, ja hänestä tuli Neuvostoliiton häikäilemätön diktaattori lähes kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

Vladimir Lenin kuoli 21. tammikuuta 1924 53-vuotiaana. Hänen ruumiinsa balsamoitiin, ja se on edelleen julkisesti esillä Moskovan Punaisella torilla Leninin mausoleumissa. 

Ehkä sinua kiinnostaa...