Kesytön Armfelt

Vuodet ensimmäisen maailmansodan ja 1930-luvun laman välissä ovat jääneet historiaan ”kultaisena 1920-lukuna” ja ”jazz-aikana”. Uuden musiikkityylin...

Kustaa III:n suosikkina Gustaf Mauritz Armfelt oli ollut Ruotsin mahtavimpia miehiä. Tämän ”kauniin kenraalin” saatua tuomion Ruotsin maanpetoksesta hän taisteli itsenäisen Suomen puolesta.

Teksti Magnus Västerbro

Myöhäisenä syysyönä 1793 joukko vakoojia murtautui Ruotsin hallituksen käskystä firenzeläiseen hotelliin, joka toimi brittien lähetystönä. Teko oli varsin tyhmänrohkea. Mahdollisen paljastumisen myötä asiasta olisi kehkeytynyt valtava skandaali. Varovaisen penkomisen jälkeen agentit löysivät etsimänsä – sinetöidyn paketin. Sisältö, satoja sivuja tekstiä, vaihdettiin tyhjiin arkkeihin.  Paketti suljettiin uudelleen, ja miehet hiipivät salaa pois rikospaikalta.

Suunnittelivat kapinaa

Vakoojien saalis oli mittaamattoman arvokas. Ruotsin diplomaatti Gustaf Mauritz Armfelt lähetti ystäville Eurooppaan satoja kopiota; kirjeitä, jotka kertoivat Armfeltin suunnittelevan vallankaappausta.

Materiaali oli juuri sellaista, mitä syyttäjät Ruotsissa tarvitsivat. Joulukuun 18. päivän vastaisena yönä samana vuonna poliisi iski. Tukholman liepeillä vangittiin koko joukko henkilöitä, joita syytettiin valtionpetoksesta. Armfelt oli itse Italiassa, mutta joutui myös syytetyksi. Hänen väitetyt salaliittolaisensa laitettiin sen sijaan oikeuden eteen. Heidän joukossaan oli Armfeltin pitkäaikainen rakastajatar, Magdalena Rudenschöld ja kuninkaallinen sihteeri Johan Albrekt Ehrenström. He olivat saaneet Armfeltin kirjeen, jossa hän kuvaili raivoaan Ruotsia edellisvuodesta, Kustaa III:n kuolemasta lähtien, johtanutta holhoojahallitusta kohtaan.

Halusi kumota hallituksen

Useissa kirjeissä oli mustaa valkoisella, kuinka Armfelt halusi venäläisten avulla sysätä hallituksen syrjään ja palauttaa valtaan Kustaa III:lle uskolliset, niin sanotut kustaviaanit. Puolustus väitti, että kirjeet sisälsivät ennemmin kiukkuisia purkauksia kuin konkreettisia suunnitelmia. Kuitenkin tuomioistuimen painostuksen myötä langetettu tuomio oli kova. Kaikki epäillyt tuomittiin kuolemaan.

Vasta hiljattain Armfelt oli ollut yksi Ruotsin tärkeimpiä miehä ja Kustaa II:n suosikki. Armfelt oli pitänyt kuolevaa kuningasta kädestä viimeiseen hengenvetoon saakka. Nyt kaikki oli menetetty.

Varttui Suomessa

Gustaf Mauritz Armfelt, jota hänen perheensä kutsui Göstaksi, oli pitkään kiistelty henkilö. Hän varttui Tarvasjoella, Lounais-Suomessa, joka oli ollut itsestäänselvä osa Ruotsia usean sadan vuoden ajan. Sukulaistensa tavoin myös Armfelt sai sotilaallisen koulutuksen. Hänen isoisoisänsä Carl Gustav Armfelt oli palvellut kenraalina Karl XII:n aikana ja johtanut katastrofaalista perääntymistä Jämtlannin halki 1718–19, jolloin tuhannet ruotsalaissotilaat olivat kuolleet silkkaan kylmyyteen ja uupumukseen.

Gustaf Armfeltissä näkyi jo varhain erilaisia piirteitä. Toisaalta hän oli älykäs, karismaattinen ja rakastettava, ja toisaalta hänessä oli sekä leväperäisyttä, itsekeskeisyyttä että kunnianhimoa.

Kiivas luonto tuli esiin jo aikaisin. Teini-ikäisenä hän oli vähällä päätyä kaksintaisteluun isänsä kanssa. 17-vuotiaana vänrikkinä hän selvisi oikeasta kaksintaistelusta hengissä ja joutui hakemaan ulkomaille palvelukseen välttääkseen virallisen rangaistuksen. Se  oli ensimmäinen Armfeltin monista matkoista Euroopassa ja alku hurmurin elämälle. Armfelt tuli Pariisissa tunnetuksi ”kauniina ruotsalaisena”. Suhteet näyttelijöiden, kreivittärien ja aatelisnaisten kanssa seurasivat toisiaan.

Belgialaisessa kylpyläpaikkakunta Spassa hänen onnensa todenteolla kääntyi vuonna 1780. Armfelt tapasi Kustaa III:n, joka oli seudulla kesävierailulla. Nokkela ja vapaapuheinen Armfelt voitti pian Ruotsin kuninkaan luottamuksen.

Hänestä tuli nopeasti kuninkaan suosikki ja lähin mies, joka sai määrättömästi titteleitä ja kunnianosoituksia. Armfeltistä tuli henkivartion kapteeni, Dramatenin päämies sekä Oopperan ja vastaperustetun Ruotsin akatemian johtaja. Samaan aikaan hän kohosi ripeää vauhtia armeijan arvoasteikossa.

Muut eivät pitäneet

Armfeltin nopea menestys aiheutui paljolti hänen vilpittömästä lojaalisuudestaan kuningasta kohtaan. Uskollisuus poiki myös epäsuosiota muiden keskuudessa. Vallankaappauksellaan vuonna 1773 Kustaa III päätti niin sanotun vapauden ajan – aikakauden, jolloin valtiopäivät kontrolloivat lähes kaikkea päätöksentekoa valtakunnassa. Vuosien saatossa hän oli härnännyt yhä enemmän maan korkeaa aatelistoa ja kerännyt valtaa itselleen. Onnistuakseen tässä hän asetti maan alaluokat aatelisherroja vastaan. Armfelt oli hänen lisäkätenään pelissä. Erityisesti se näkyi Kustaa III:n kutsuessa kokoon uudet valtiopäivät. Tavoitteena oli saada uutta toimivaltaa.

Vaientaakseen aatelin vastarinnan kuningas asetti Armfeltin johtamaan Taalainmaalla koottua armeijaa. Joukko leiriytyi keskelle Tukholmaa, kuulomatkan etäisyydelle valtiopäivistä. Näin pelästyneet kansanedustajat taipuivat lopulta kuninkaan vaatimuksiin.
Kustaa III:n päätettyä ryhtyä sotaan Armfelt joutui uuteen haasteeseen. Ensimmäisinä kuninkuusvuosinaan Kustaa III oli pyrkinyt lähinnä tekemään Ruotsista modernia eurooppalaista valtiota, muun muassa perustamalla Ruotsin akatemian. Hänen tavoitteensa ylettyivät kuitenkin pidemmälle, sillä hän halusi luoda Ruotsista suurvallan.

Uhkarohkea komentaja

Suunnitelmat tyrehtyivät yllättävässä hyökkäyksessä Venäjälle, jossa Armfeltillä oli johtava rooli. Armfelt osoittautui urheaksi mutta aivan liian uhkarohkeaksi komentajaksi, joka viihtyi alati vaaran keskellä. Sota päättyi teknisesti tasapeliin, mutta pidetessään se olisi merkinnyt kuninkaalle katastrofia.

Kuningas oli lyhyessä ajassa härnännyt voimakkaita tahoja ja saanut paljon mahtavia vihollisia. Heille Armfelt symboloi paljon juuri sitä, mikä Kustaa III:n hallinnossa oli vikana. Vuonna 1792 kuninkaan murhasi aatelismiesten ryhmittymä, jonka riveissä ollut Jacob Johan Anckarström ampui kuolettavat laukaukset Tukholman Oopperassa.

Holhoojahallitus otti vallan odottaessaan Kustaa III:n pojan täysi-ikäistymistä. Uutta hallitusta oli kontrolloimassa kuolleen kuninkaan vastustajia, jotka halusivat heti päästä eroon Armfeltistä.

”Kaunis kenraali” karkotettiin merkityksettömään diplomaattipestiin Napoliin. Sieltä käsin hän alkoi juonitella, mikä päättyi kohtalokkaaseen oikeudenkäyntiin Tukholmassa, kun poissaolevalle Armfeltille langetettiin kuolemantuomio. Nämä vuodet olivat älykkäälle ja karismaattiselle ruotsalaiselle kovin haastavia ja vaikeita.

Lopulta Armfelt pakeni useaksi vuodeksi Venäjälle. Kuninkaan pojan tultua täysi-ikäiseksi ja astuttua valtaistuimelle Kustaa IV Aadolfina Armfeltin onni kääntyi, ainakin toistaiseksi. Hänet armahdettiin, ja hän sai jälleen johtavan aseman hovissa.
Pian, monien muiden tavoin, Armfelt turhautui uuden kuninkaan politiikasta ja huolestui yhä enemmän tämän henkisestä terveydestä.

Halusi solmia rauhan

Armfelt yritti ennen kaikkea ylipuhua Kustaa IV Aadolfia solmimaan rauhan Venäjän kanssa. Hänen suunnitelmiinsa kuului luovuttaa tsaarille Suomi ja saada vaihtokaupassa vapaat kädet Norjan valtaamiselle. Tämä strateginen liitto olisi Armfeltin mielestä turvannut Ruotsin rajat iäksi.

Kuningas kuitenkin asettui poikkiteloin asiassa. Lopulta Venäjä hyökkäsi ja valtasi Suomen vuonna 1809, juuri niin kuin monet olivat varoittaneet. Nyt Armfelt joutui jälleen epäsuosioon. Myös tällä kertaa hän pakeni Venäjälle. Välimatkan päästä hän näki, kuinka Kustaa IV Aadolf syrjäytettiin ja kuinka hänen suureksi tyrmistyksekseen ranskalaiskenraali Jean Babtiste Bernadotte valittiin Ruotsi kruununprinssiksi.

Nyt Armfelt päätti tosissaan omistautua Suomelle, josta oli tullut osa Venäjää. Armfelt oli jo vanha ja heikko, mutta hän ehti voittaa tsaari Aleksanteri I:n luottamuksen ja päätyi merkittävään asemaan luotaessa yhtenäistä Suomea.

Armfeltin ansiosta Suomen suuriruhtinaskunta sai pitää aiemmat lakinsa ja sai itsehallinnollisen aseman Venäjän tsaarin vallan alla. l

LUE LISÄÄ:
Stig Ramel: Kustaa Mauri Armfelt   (2001)

Ehkä sinua kiinnostaa...