Caravaggio oli alituisesti paossa

Vuodet ensimmäisen maailmansodan ja 1930-luvun laman välissä ovat jääneet historiaan ”kultaisena 1920-lukuna” ja ”jazz-aikana”. Uuden musiikkityylin...

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Elinaikanaan Caravaggio oli kuuluisampi villeistä elintavoistaan kuin taiteestaan. Hänen provosoivat taulunsa herättivät kuitenkin huomiota.

Teksti Joakim Thelander

Harva taiteilija on elänyt niin väkivaltaista ja myrskyisää elämää kuin Michelangelo Merisi da Caravaggio. Moni hänestä tiedetty asia ei ole löydettävissä taidearkistosta vaan taiteilijan aikaisista oikeuden asiakirjoista. Hän tappoi miehen ja vietti viimeiset vuotensa paossa vihollisiaan. Hänen luomansa taideteokset osoittautuivat väkevässä realismissaan toisinaan lähes yhtä väkivaltaisiksi kuin hänen elämänsä.

Caravaggio syntyi syyskuussa 1571 ja vietti ensimmäiset vuotensa Caravaggion kaupungissa Pohjois-Italiassa, alueella, joka tuolloin oli Espanjan vallan alla. Juuri kotiseudun nimellä tuleva taiteilija tunnettiin myöhemmin.

Isä Fermo Merisi oli kuvanveistäjänä läheisessä Milanossa. Äiti Lucia Aratori oli hyvässä asemasa olleesta perheestä, ja hänellä oli suhteita myös aristokratiaan, erityisesti vaikutusvaltaiseen Colonnan perheeseen.

Yritti paeta ruttoa

Nuori Caravaggio sai kohdata koko joukon synkkiä ja traagisia tapahtumia jo lapsuudessaan. Kesällä 1576, jolloin hän oli tuskin 5-vuotias, Milano joutui paiseruton kouriin. Perhe yritti paeta tappavaa tautia ja muutti takaisin Caravaggioon, muttei tästä ollut apua. Syksyllä 1577 poika menetti vain muutaman päivän sisällä isänsä, isoisänsä ja isoäitinsä mitä luultavammin ruton vuoksi. Vuonna 1584 hänen äitinsä kuoli, joten kolmetoistavuotias poika oli nyt orpo.

Ei ole täysin selvää, kuinka Caravaggion kiinnostus maalaamiseen syntyi. Kuitenkin samana vuonna hän aloitti oppipoikana maalari Simone Peterzanon luona Milanossa. Peterzanolla oli tapana korostaa olleensa suuren venetsialaisen mestarin Tizianin opissa, mutta oikeastaan hän oli taidoiltaan hyvinkin keskinkertainen.

Ehkä nuori ja lahjakas Caravaggio tylsistyi Peterzanon luona, sillä hän ei tuntunut panostavan juurikaan maalaamiseen. Ainakaan hänen taulujaan ei tältä ajalta ole säilynyt.

Riita ajoi Milanosta

Jo tässä vaiheessa hän oli tunnettu kuumasta temperamentistaan. Epäselvien olosuhteiden vallitessa hän oli kuulemma sekaantunut erääseen riitaan Milanossa ja joutui lähteiden mukaan joksikin aikaa vankilaan. Syystä riippumatta hän lähti kaupungista syksyllä 1592, eikä palannut koskaan. Matkan kohteena oli Rooma.

Kaupunkiin saapuessaan Caravaggio oli rutiköyhä, mutta löysi muutaman kuukauden kuluttua töitä maalari Giuseppe Cesarin pajasta. Caravaggio kuului maalanneen Cesarille kukka- ja hedelmämotiiveja, enemmän tai vähemmän liukuhihnalta, mutta alkoi myös luoda omia töitä. Nämä teokset tuovat esiin jo hänen lahjakkuuttaan, esimerkiksi omakuvassa Sairas Baccus vuodelta 1593.

Omapäinen taiteilija

Caravaggion kaltaiselle omapäiselle taiteilijalle oli turhauttavaa olla vain osana suurta työpajaa. Vuoden 1595 alussa hän jätti Cesarin ja oli vakaasti päättänyt kulkea omaa tietään taiteilijana. Erään taidekauppiaan kautta hän tutustui kardinaali Francesco Maria del Monteen. Tämä oli nuorin Rooman kardinaaleista ja tunnettu musiikin ja taiteen ystävä. Del Monte oli vaikuttunut Caravaggion omaperäisyydestä ja ryhtyi hänen suojelijakseen. Maalausten maine levisi nopeasti seuraavien vuosien aikana, ja toimeksiannoista tuli yhä suurempia ja merkittävämpiä. Caravaggion maalauksissa oli intensiteettiä, joka kosketti monia, mutta joka myös erotti hänet muista Rooman taidemaalareista.

Tarkalla ja joskus provosoivallakin realismilla hän maalasi kaikkea henkilökuvista pään irtihakkaamiseen. Erityinen tyyli synnytti myös kritiikkiä, jonka mukaan hänen taiteensa oli vulgääriä ja jopa rienaavaa. Caravaggion viimeisteltyä maalauksensa Neitsyen kuolema vuonna 1606 hänen sanottiin käyttäneen prostituoitua Neitsyt Marian mallina. Se olisi ollut skandaali, mutta huhusta riippumatta maalauksen Madonna oli tilaajan mielestä aivan liian arkinen ja kalpea. Maalausta ei otettu vastaan, mikä järkytti ylpeän ja itsevarman Caravaggion.

Taiteilijan maineen kasvaessa myös hänen tunnettavuutensa pahamaineisena riitapukarina lisääntyi. Yhdessä nuorten ystäviensä kanssa hän teki kaupungin kaduista turvattomia.

Tämän kaltainen käytös ei ollut täysin epätavallista tuon ajan Roomassa. Yöelämä oli epäsiistiä ja väkivaltaista. Kuumaverisiä nuoria miehiä riitti tappelemaan ja hakemaan palveluksia kaupungin monilta prostituoiduilta. Caravaggio oli kuitenkin mitä ilmeisimmin osallisena tähän väkivallalla leimattuun kulttuuriin intohimoisemmin kuin useimmat.

Tappoi tutun miehen

Toukokuun 28. päivänä 1606 Caravaggio tappoi miehen. Hän iski kaksintaistelussa vastustajaansa miekalla nivusiin, ja tämä kuoli myöhemmin vammoihinsa. Vainaja, Ranuccio Tomassoni, tunsi Caravaggion, mutta ystäviä he tuskin olivat. Aiemmin miehet olivat riidelleet prostituoidusta, mikä ehkä johti taisteluun. Toisen tarinan mukaan riidan aiheena oli tenniksen kaltainen peli.

Tomassonin kuoleman jälkeen Caravaggion oli paettava Roomasta. Poissa ollessaan hän sai kuolemantuomion, eikä voinut enää palata.
Caravaggio matkusti Napoliin, missä hän sai suojaa Colonnan perheen avulla. Tällöin hän oletettavasti maalasi teoksen Daavid ja Goljatin pää. Goljatin irtihakatulle päälle hän antoi omia kasvonpiirteitään. Teos lähetettiin korkealle virkamiehelle Roomaan, mahdollisesti kuolemantuomion kumoamiseksi.
Seuraavina vuosina Caravaggio eli kiertolaiselämää. Hän oleskeli myös Maltalla ja haki suojaa Maltan ritarikunnalta. Hän sopeutui paikkaan niin hyvin, että sai nimityksen ritariksi. Hetken kuluttua hän joutui kuitenkin uuden riidan myötä epäsuosioon ja hänen oli jälleen paettava.

Caravaggio matkusti Sisiliaan ja sai tehtäväkseen maalata useita alttaritauluja, mutta lähti saarelta pian ja palasi Napoliin. Lokakuisessa Napolissa vuonna 1609 hän joutui neljän miehen pahoinpitelemäksi erään tavernan ulkopuolella ja sai pahat viillot kasvoihinsa.Tekijöistä ei ole varmuutta, mutta Caravaggio ei koskaan kunnolla toipunut  saamistaan vammoista.

Armahdettiin kuolemasta

Usean kuukauden lepotauon jälkeen Caravaggio kykeni taas jatkamaan maalaamista. Keväällä ja kesällä 1610 hän työskenteli viimeiseksi jääneen maalauksensa, Pyhän Ursulan marttyyrikuoleman, parissa. Ajan myötä hän sai armahduksen kuolemantuomiosta vaikutusvaltaisten ystäviensä avulla. Nyt hän saattoi vihdoin palata Roomaan.

Kesäkuussa 1610 Caravaggio lähti laivalla Napolista kohti Roomaa. Pysähdyksen aikana Palon satamassa hänet jostain syystä vangittiin, ja hänen vapauduttuaan laiva oli jo lähtenyt. Taiteilija yritti päästä sen perään maitse ja saada aluksen kiinni seuraavassa satamassa, Porto Ercolessa ylempänä rannikolla.

Caravaggio sairastui kuitenkin korkeaan kuumeeseen ja kuoli vain paria päivää myöhemmin, oletettavasti 18. kesäkuuta. Taiteilija oli kuollessaan ainoastaan 38-vuotias.

LUE LISÄÄ:
Andrew Graham-Dixon: Caravaggio.
A Life Sacred and Profane   (2010)

Ehkä sinua kiinnostaa...