Myöhempi versio Cassandran tekemästä muotokuvasta, joka on ainoa Austenista säilynyt. 

Uudesta numerosta:: Jane Austen kirjoitti siitä mitä ei itse saanut kokea

Jane Austenin romaaneilla on innokkaita lukijoita ympäri maailmaa. Kaikista hänen kirjoistaan on tehty menestyselokuvia tai tv-sarjoja. Mutta kuollessaan vuonna 1817 hän ei ollut saanut maistaa suurta menestystä tai kokea sellaista rakkautta, josta niin paljon kirjoitti.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017 teksti Therese Palmer-Eek

Perhe odotti hartaasti, että Jane rikkoisi hiljaisuuden. Hän seisoi takan edessä ja piti yleisöään jännityksen vallassa. Käsissään hänellä oli tuorein romaaninsa, Elinor ja Marianne. Hän rykäisi merkitsevästi kuin tehdäkseen itsestään vähän tärkeämmän ja alkoi sitten lukea. Janen vanhemmat ja siskot tempautuivat mukaan tapahtumiin. Välillä he nauroivat, välillä valittivat henkilöhahmojen kohtaloita. Perhe kyllä tiesi, että Janella oli lahjoja, mutta he eivät voineet aavistaa, että hänestä tulisi eräs kaikkien aikojen tunnetuimmista kirjailijoista.

Turvallinen lapsuus

Jane Austen syntyi 16. joulukuuta 1775 syrjäisessä Steventonin kylässä Hampshiressa, eteläisessä Englannissa. Hänen vanhempansa, kirkkoherra George Austen ja rouva Cassandra Leigh, saivat kahdeksan lasta, joista kuusi oli poikia ja kaksi tyttöjä. Janen lapsuus oli turvallinen ja onnellinen, koska vanhemmat ja sisarukset olivat jatkuvasti läsnä. George oli oppinut mies, joka opasti lapsiaan eri suuntiin. Jane vietti paljon aikaa isänsä kirjastossa, jossa paitsi luki, myös tutki maapalloa ja katseli hyönteisiä ja kasveja mikroskoopilla.

Jane Austen alkoi kirjoittaa varhain, ja jo varhaiset työt ovat täynnä tuttua huumoria ja ironiaa. Mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä enemmän hän uskaltautui irrottelemaan. Tekstit, joihin hän oli tyytyväinen, hän luki ääneen perheelleen. 

Jane Austenin esikoiskirja oli Järki ja tunteet. ­Vuoden 1995 filmatisoinnin pääroolissa Kate Winslet.

© Colombia Pictures/Everett/IBL

Isä tuki tytön kirjoitusharrastusta ja piti aina huolta siitä, että tällä oli hyvää paperia ja mustetta kynäänsä. Juuri ennen 16-vuotispäiväänsä Jane sai valmiiksi kuvitteellisen Englannin historian, jossa lukija saa ottaa osaa niin eroottisiin viittauksiin kuin murhiin ja kaksintaisteluihinkin.

Toivoton rakkaus

Kun Jane oli 20-vuotias, läheisen Ashen pappilan vieraaksi saapui irlantilainen nuorukainen nimeltä Tom Lefroy. Janen mielestä nuori mies oli sekä hauska että komea.

Kirjeessään sisarelleen Cassandralle Jane kertoo, kuinka ihastunut oli ja miten odotti kosintaa. Sitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Lefroyn perhe lähetti Tomin pois ilman, että kihlauksesta oli puhetta. Janella sen puoleen kuin Tomillakaan ei ollut omaisuutta, ja sellaista rakkautta pidettiin sopimattomana.

Päästäkseen yli Tomin menetyksestä Jane kävi työhön. Hän alkoi kirjoittaa romaania, jonka työnimi oli First Impressions. Se kertoi Elizabeth Bennet -nimisestä nuoresta naisesta, joka saa huonon kuvan ylpeästä nuoresta miehestä nimeltä mr. Darcy. Luettuaan Janen käsikirjoituksen hänen isänsä kirjoitti suosituskirjeen lontoolaiselle kirjankustantaja Thomas Cadellille. Vastausta ei kuulunut, ja Jane päätti jatkaa aiemmin aloitetun Elinor and Marianne -käsikirjoituksen parissa. Hän oli antanut sille nimeksi Järki ja tunteet.

Epätoivottu muutto

Vuonna 1800 vanhemmat päättivät, että perhe muuttaisi Bathiin. Steventonin talo oli käynyt liian suureksi poikien muutettua pois kotoa, ja Bathissa oli vilkkaampi seuraelämä. Kuullessaan suunnitelmasta Jane järkyttyi. Ajatuskin Steventonin jättämisestä teki hänet levottomaksi. Vaikka hän yritti pitää kulissia yllä, viidestä Bathissa vietetystä vuodesta tuli hänen kirjailijanuransa tuottamattomimmat. 

Steventonin pappila, jossa Jane Austen asui elämänsä 25 ensimmäistä vuotta.

© Imago/United Archives/IBL

Janen isä kuoli 21. tammikuuta 1805. Perhe joutui vaikeaan tilanteeseen, sillä eläkettä ei maksettu pappien perheille. Janen äidillä ja siskoilla oli pieniä tuloja, mutta hänellä ei ollut mitään. Vuonna 1806 Jane, Cassandra ja heidän äitinsä muuttivat Frank Austenin luo Southamptoniin, josta matka jatkui pian Chawtoniin, josta Janen vaurain veli, Edward, oli ostanut heille talon. Siellä Jane löysi inspiraationsa uudelleen. Talo toimii nykyään museona.

Aiemman korjailua

Asetuttuaan taloksi Chawtoniin Jane alkoi korjailla aiempia kirjoitustöitään. Henry-veli kannusti häntä lähettämään Järjen ja tunteet Egertonin kustantamolle, jonne hänellä oli suhteita. Vuoden 1810 lopulla Jane sai tiedon, että hänen romaaninsa oli hyväksytty julkaistavaksi. Kustantaja halusi tehdä sopimuksen, jonka mukaan teos tehtäisiin komissiolla, mikä tarkoitti, että Janen tulisi maksaa painokulut itse. Henry maksoi painokulut, ja vuonna 1811 Jane matkusti Lontooseen tekemään oikolukua, ennen kuin kirjasta otettaisiin tuhannen kappaleen painos.

Kirjan hinta oli 15 shillinkiä, ja se myi niin hyvin, että siitä otettiin pian toinen painos. Menestys antoi 36-vuotiaalle
Janelle uutta itseluottamusta. Hän oli tienannut kirjalla yli 100 puntaa ja alkanut muokata Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Lisäksi hänellä oli suunnitelma uudesta romaanista, Kasvattitytön tarinasta

Kiera Knightley Elizabeth Bennetinä 2005.

© Rex/IBL

IVuonna 1813 julkaistusta Ylpeydestä ja ennakkoluulosta tuli valtavan suosittu. Kasvattitytön tarina julkaistiin heti, kun se oli valmis, ja vuonna 1815 Jane alkoi jo olla kuuluisa. Kirjat julkaistiin ilman tekijän nimeä, mutta mitä suositummaksi ne tulivat, sitä useampi otti selville hänen henkilöllisyytensä.

Jopa prinssihallitsija ihastui Janen kirjoihin ja pyysi tätä omistamaan seuraavan teoksensa hänelle. Vuonna 1816, myös anonyymisti, ilmestynyt Emma alkaa omistuksella: ”Tämä teos omistetaan hänen luvallaan hänen kuninkaalliselle korkeudelleen prinssihallitsijalle. Hänen korkeutensa nöyrin palvelija, kirjailijatar”.

Eli 43-vuotiaaksi

Keväällä 1817 Jane alkoi tuntea itsensä sairaaksi. Hän oli uupunut, kuumeinen, ja hänellä oli rintakipuja. Talvella hän kirjoitti 12 lukua uutta romaania, Sanditonia, jota hän ei ehtinyt viimeistellä. Huhtikuussa 1818 hänen vointinsa huononi, ja hän kirjoitti testamenttinsa. Hän oli sairastellut vuoden ja näki, että loppu oli lähellä. Todennäköisesti rintasyövästä kärsinyt Jane kuoli 18. heinäkuuta 1818, 43-vuotiaana. Cassandra sulki siskonsa silmät ja leikkasi muutaman hiuskiehkuran muistoksi.

Jane haudattiin Winchester Cathedraliin. Hänen hautakiveensä on kaiverrettu: ”Hänen sisäinen hyvyytensä, rakastettavuutensa ja poikkeuksellinen lahjakkuutensa herättivät ihailua kaikissa, jotka hänet tunsivat ja varmistivat hänelle sukulaisten lämpimän rakkauden”. Vuonna 1870 Janen suosikkiveljenpoika James Edward Austen-Leigh julkaisi A Memoir of Jane Austen -elämäkerran. Sen lukija saa välähdyksen Janen peroonasta ja siitä, miten paljon Janen siskot ja näiden lapset häntä rakastivat. Elämäkerran myötä Austenin kirjat saivat enemmän huomiota kuin koskaan aiemmin. Sen jälkeen niitä on julkaistu yhä uusilla kielillä. 

Ehkä sinua kiinnostaa...