Mosaiikki esittää "Taistelua jäällä" 1242.

Uudesta numerosta: Aleksanteri Nevski oli Venäjän suojelija

Keskiaikainen kuningas kukisti lännen viholliset ja teki rauhan mongolien kanssa

keskiviikko 15. helmikuuta 2017 teksti Magnus Västerbro

Aleksanteri Nevski on pitkään ollut Venäjän kansallissankari. Hänen myyttinsä alkoi Neva-
joen taistelusta, jonka mukaan hän sai nimensä ja jossa hänen kerrotaan kukistaneen maahan hyökänneet ruotsalaiset ristiretkeilijät.

Emme luultavasti saa koskaan tietää, mitä tarkkaan ottaen tapahtui tuona päivänä, 15. huhtikuuta 1240. Mutta kronikoiden mukaan – tai ehkä niitä pitäisi kutsua legendoiksi – se tapahtui näin.

Ruotsin kuningas Erik Eriksson oli kerännyt suuren armeijan ritareita, palkkasotilaita, pappeja ja hätäisesti palvelukseen värvättyjä suomalaisia, ja antanut heille käskyn marssia itään. Tavoitteena oli valloittaa uusia maita ja samalla käännyttää niillä asuvat ihmiset kristilliseen oppiin – ruotsalaiset olivat ristiretkellä ja uskoivat Jumalan olevan puolellaan. He purjehtivat Neva-jokea ylävirtaan ja astuivat maihin Novgorodin kaupungin pohjoispuolella, joka oli tuolloin pahasti jakautuneen Venäjän valtakunnan keskus.

Siellä kuninkaan edustaja, mahtava aatelismies Birger Maununpoika ilmoitti, että ruotsalaiset olivat tulleet valtaamaan maan. Hänen kerrotaan jopa lähettäneen röyhkeän viestin Novgorodin ruhtinas Aleksanterille: "Jos uskallat, tule taistelemaan kanssani. Sillä katso, olen ottanut maasi ja aion pitää sen."

Hyökkäys suon poikki

Ruotsalaisten suuri ja raskaasti aseistettu armeija leiriytyi joen eteläpuolelle. Birger ja hänen miehensä olivat varmoja, että vastus osoittautuisi heikoksi, mutta ruhtinas Aleksanteri toimikin ripeästi. Hän keräsi sotaväkeen niin monta miestä kuin pystyi ja riensi pohjoiseen iskeäkseen, ennen kuin ruotsalaiset ehtisivät linnoittautua tukevasti. Varhain aamulla 15. huhtikuuta Aleksanteri johti armeijansa läpipääsemättömältä vaikuttavan suon poikki, ja tiheän sumun suojissa he hyökkäsivät ruotsalaisten leiriin.

Venäjän joukkojen kerrotaan saaneen ennen hyökkäystä merkin Jumalan suosiosta. Jokea pitkin kulki veneellä kahden venäläisen ruhtinaan haamut: Boris ja Gleb, jotka olivat kuolleet marttyyrikuoleman, tulivat auttamaan "veljeään Aleksanteria".

Aleksanteri Nevski syntyi Moskovan koillispuolella Perjaslavlissa ja otti
Novgorodin valtaansa jo kaksikymppisenä.

© IBL

Taistelu Birger jaarlia vastaan

Taistelu alkoi. Birger Maununpoika ja hänen ritarinsa torkkuivat kultakirjailluissa teltoissaan, kun venäläiset hyökkäsivät leiriin. Seurasi verilöyly, josta ruotsalaiset ja heidän liittolaisensa joutuivat pian pakenemaan henkensä edestä. Erään tarinan mukaan ruhtinas Aleksanteri haastoi Birgerin taisteluun ja osui tätä peitsellään kasvoihin. Birger jäi kuitenkin eloon ja onnistui pakenemaan. Ruotsiin palattuaan hän nuoli katkerat haavansa ja nousi maan hallitsijaksi nimellä Birger-jaarli.

Näikö se todella kävi? Se on suoraan sanottuna hyvin kyseenalaista. Joidenkin tietojen mukaan Birger Maununpoika ei ollut edes paikalla, kun Nevan taistelu käytiin, eikä ruotsalaisten joukko itse asiassa ollut edes erityisen suuri. Taistelu taisi
olla vain yksi monista pienistä yhteenotoista, josta tuli kuuluisia vain, koska ne sopivat niin hyvin osaksi laajempaa tarinaa, ruhtinas Aleksanterin legendaa. Voitto sumuisella Nevalla toi Aleksanterille nimittäin hänen lisänimensä Nevski, ja niin muurattiin ensimmäinen kivi siihen myyttiseen rakennelmaan, joka teki hänestä myöhemmin koko Venäjän kansallissankarin.

Houkutteli ritarit jäälle

Seuraava kivi tarinaan muurattiin kaksi vuotta myöhemmin, 5. huhtikuuta 1242. Silloin tapahtui uusi hyökkäys lännestä – nyt vuorossa oli saksalaisia raskaasti panssaroituja ritareita. Sotajoukot kohtasivat Peipsijärven jäällä nykyisessä Virossa. Tarinoiden mukaan saksalaisritarit laukkasivat jäätyneen järven yli hyödyntääkseen ylivoimaista iskukykyään.

Ovelan Aleksanterin kerrotaan johtaneen kevyesti varustetut jalkasotilaansa pois ritareiden tieltä niin, etteivät ritarit saaneet aiheutettua heille suurempaa vahinkoa. Aleksanterin suunnitelma oli antaa saksalaisten tunkeutua niin pitkälle, että hän voisi antaa loppujen joukkojensa – joita piti piilossa – hyökätä sivustaan. Samaan aikaan jää alkoi natista painavien ritareiden hevosten alla.

Toisen maailmansodan aikana Aleksanteri Nevskiä käytettiin propagandassa nostamaan kansaa saksalaisia vastaan. 

© Culture Club/Getty

Taistelu jäällä, kuten sitä on myöhemmin kutsuttu, päättyi Aleksanteri Nevskin miesten täydelliseen voittoon. Tässäkin tapauksessa on vaikea erottaa totuus legendasta. Läntiset historioitsijat tapaavat yleensä vähätellä koko asiaa ja kuvata hyökkäystä jälleen melko merkityksettömänä. Isänmaalliset venäläiskirjoittajat taas tekevät päinvastoin ja korostavat Aleksanterin saavutusta.

Joka tapauksessa nämä kaksi tapahtumaa ovat keskeisiä elementtejä suuren Aleksanterin myytissä. Merkittäviä näistä taisteluista on tullut myös toisella tavalla. Venäjän historiankirjoitus vakuuttui jo varhain siitä, että lännestä voisi tulla hyökkäyksiä milloin tahansa. Tätä tarinaa ruokkivatkin sitten vuorollaan Kaarle XII, Napoleon ja lopulta Hitler, jotka kaikki lähettivät sotajoukkonsa itään.

Muutti Novgorodiin

Kuka oli tämä Aleksanteri Nevski? Tietoa on melko niukasti, mutta hän oli syntynyt 30. toukokuuta 1219 Perjaslavlissa, linnoituksessa, joka kuului hänen¬ isälleen Jaroslav II:lle, Kiovan suuriruhtinaalle ja Venäjän valtakunnan mahtavimmalle miehelle.

Nuorena Aleksanteri muutti isänsä kanssa Novgorodiin, joka hallitsi silloin kauppasuhteita Eurooppaan. Se oli myös yksi maan harvoista kaupungeista, jossa vaikutti eräänlainen demokratia. Tämä näkyi siten, että kaupungin päättäjät valitsivat Jaroslavin hallitsijakseen ja yrittivät Aleksanterin lapsuuden aikana katkaista siteet tähän ainakin neljä kertaa – vain kutsuakseen tämän aina takaisin, kun vaara uhkasi.

Aleksanteri Nevski kumartuu Kultaisen ordan hallitsijoiden edessä. Nevskin nöyrtyminen todennäköisesti pelasti valtakunnan ryöväämiseltä ja tuholta. 

© Heritage/Getty

Tarinat esittävät Aleksanterin rohkeana, sotaisana ja hurskaana miehenä – mikä ei ole outoa ottaen huomioon, että tarinat ovat niiden kirjoittamia, jotka halusivat nostaa hänet myyttiseksi sankariksi. Se tiedetään, että Aleksanteri oli suhteellisen nuori, kun hän otti maan valtaansa. Nevan taistelun aikaan hän oli vasta 21 vuotta.

Kultainen orda uhkasi

Taistelut ruotsalaisia ja saksalaisia vastaan ovat kyllä saaneet merkittävän roolin Aleksanteri Nevskin elämästä kertovissa tarinoissa, mutta erästä toista seikkaa on taas silmiinpistävästi vähätelty. Aleksanterin hallitsemaa, löyhästi yhteen liittynyttä Venäjän valtakuntaa uhattiin todellisuudessa huomattavasti enemmän idästä kuin lännestä. Näihin aikoihin mongolien valtakunta, niin sanottu Kultainen orda nimittäin valloitti suuren osan Itä-Eurooppaa.

Valtakuntaa, jonka oikea nimi oli Kiptjakkhanatet, hallitsivat raa'an valloittajan Tsingis Kaanin jälkeläiset. Se oli 1230-luvulla tunkeutunut yhä syvemmälle pohjoiseen Itä-Eurooppaan.

Kun mongolit saavuttivat kaupungin, he antoivat yleensä sen asukkaiden valita: antautuminen tai sota. Jos he päättivät antautua, heitä kohdeltiin usein suhteellisen suotuisasti, mutta jos he päättivät taistella, heitä odotti täysi tuho. Mongolit eivät nimittäin ottaneet vankeja. He polttivat lukuisia kaupunkeja savuna ilmaan. Kiovan suurkaupunki esimerkiksi hävitettiin alkutekijöihinsä, ja sen sanotaan olleen vuosikausia ruumiiden ympäröimä.

Aleksanteri Nevski valitsi eri tien. Hän näyttää ymmärtäneen jo varhain, ettei voinut voittaa mongoleja, ja valitsi taistelun sijaan yhteistyön. Hän alistui mongolien hallintaan ja alkoi pelata taitavaa diplomaattista peliä rajoittaakseen vaatimuksia, joita mongolilauma hänen valtakunnalleen asetti.

Heikko vai taitava hallitsija?

Suhtautumista mongoleihin on joskus pidetty todisteena siitä, että Aleksanteri Nevski ei olisi ollutkaan niin rohkea soturi kuin tarinoissa kerrotaan. Yhtä hyvin voisi kuitenkin väittää, että tämä taktiikka todistaa hänen olleen hyvin taitava hallitsija – hän osasi nähdä, mitkä taistelut oli mahdollista voittaa ja mihin taas ei kannattanut lähteä ollenkaan.

Oli miten oli, mongolit dominoivat joka tapauksessa vielä pitkään aluetta, josta sittemmin tuli Venäjä. Venäläiset voittivat Kultaisen ordan vasta vuonna 1380 suuriruhtinas Dimitri Donskoin johdolla ja saattoivat luoda maahan itsenäisen hallinnon. Tällöin aika oli jo jättänyt Aleksanteri Nevskistä – tosin legendojen mukaan hän ilmestyi Donskoille taistelun alla ja lupasi tämän voittavan.

Aleksanteri kuoli 42-vuotiaana 14. marraskuuta 1263.

Ehkä sinua kiinnostaa...