Professori Tolkien työhuoneessaan.

© Haywood Magee/Getty

Tulevasta numerosta: muinaispohjoismaiset tarut inspiroivat Tolkienia

muinaispohjoismaiset tarut inspiroivat Tolkienia

tiistai 27. joulukuuta 2016 teksti Tommy Kuusela

Kun Frodon voimat ehtyvät, Sam tulee apuun. Kuva elokuvasta Kuninkaan paluu 2003. 

© New Line Cinema/Everett/IBL

J.R.R. Tolkienia pidetään fantasiakirjallisuuden isänä. Vanha Pohjolan kirjallisuus puolestaan innoitti hänen klassikoitaan Hobitti ja Taru sormusten herrasta. Tolkien lainasi sanoja, nimiä ja tapahtumia pohjoisista taruista ja lauluista.

Sormuksen ritarit Gandalf kärjessään.

© KPA/Heritage/IBL

Tolkienin romaanissa Hobitti päähenkilö Bilbo kohtaa miehen nimeltä Beorn, joka osaa muuntua valtavaksi karhuksi. Kielten professori Tolkien sai idean viikinkimytologiasta. Islantilaisessa Hrólfs Krakin saagassa Bödvar Bjarki osallistuu taisteluun karhun muodossa aivan kuten Beorn. Temppu tunnettiin muinaisessa Skandinaviassa nimellä hamnskifte, muodonmuutos.

Tolkienin lohikäärme Smaug puolestaan muistuttaa monin paikoin mui-nai-seng-lantilaisen Beowulf-runoelman lohikäärmettä. Beowulf sijoittuu pitkälti Skandinaviaan. Selvin yhtäläisyys muinaiseen pohjolan mytologiaan ovat Tolkienin kääpiöiden nimet. Hobitissa kääpiöiden nimet – kuin myös velho Gandalfin nimi – on otettu kääpiöiden nimiluettelosta Edda-kokoelman runossa Hávamál. Edda on kokoelma muinaisnorjalaisia jumal- ja sankarirunoja.

Loi kieliä

John Ronald Reuel Tolkien syntyi Bloemfonteinissa, Etelä-Afrikassa vuonna 1892. Hänen isänsä muutti vaimonsa Mabelin kanssa sinne työn perässä. Äiti palasi Johnin kanssa Englantiin 1895 pojan terveyden vuoksi. Tarkoitus oli, että isä seuraisi perästä, mutta hän sairastui ja kuoli. Tolkienin äiti vuokrasi talon Sareholen maaseutukaupungissa, jossa he asuivat neljä vuotta. Siellä Tolkien oppi lukemaan ja hänen äitinsä opetti hänelle kieliä.

Tolkien alkoi jo lapsena luoda omia fantasiakieliään, mitä hän jatkoi koko loppuikänsä. Ratkaisevan vaikutteen antoivat Andrew Langin kirjat, jotka sisälsivät kokonaisen maailman satuja ja myyttejä. Sareholen aika oli nuorelle Tolkienille idyllistä, mutta muutaman vuoden päästä, 1904, hänen äitinsä menehtyi diabetekseen. Tolkien kuvaili sitä elämänsä suurimmaksi katastrofiksi.

Paria vuotta myöhemmin Tolkien tapasi Edith Brattin, josta tuli hänen suuri rakkautensa. Opinnot menivät hyvin, ja Tolkien jatkoi kielten opiskelua – ei vain latinaa ja kreikkaa, vaan myös antiikin ja keskiajan englantia, goottia, muinaisislantia ja suomea. Hän rakasti vanhoja runoja ja käytti paljon rahaa kielitieteellisiin kirjoihin. 

1910 Tolkien sai stipendin kirjallisuuden ja vertailevan kielihistorian opintoihin Exeter Collegessa Oxfordissa. Vaikka ensimmäinen maailmansota oli jo puhjennut, Tolkien valmistui opinnoistaan. Vasta 1916, avioiduttuaan Edithin kanssa, Tolkien lähetettiin Sommen juoksuhautoihin.

Sodan jäljet

Sommen taisteluissa Tolkien menetti paljon aseveljiään. Itse hän sairastui ampumahautakuumeeseen (pikkulavantauti) ja lähetettiin kotiin. Sotakokemukset vaikuttivat Tolkieniin syvästi, ja niitä voi löytää hänen tarinoistaan, joissa kuvataan sodan kauhuja, mutta myös sankaritekoja ja ystävyyttä sotilaiden välillä.

Sodan jälkeen aviopari muutti Oxfordiin, jossa Tolkien toimi yksityisopettajana ja Oxford English Dictionaryn toimituksessa. 1920 hän pääsi englannin lehtoriksi Leedsin yliopistoon. Neljän vuoden jälkeen hänet ylennettiin professoriksi; nyt hän opetti myös muinaisislantia. Vuonna 1925 hän sai paikan muinaisenglannin professorina Pembroke Collegessa, Oxfordissa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hänestä tuli Merton Collegen englannin kielen ja kirjallisuuden professori. Hän toimi virassa eläkkeeseen 1959 asti.

Opetti Beowulfia

Tolkienin tieteellinen tuotanto ei ole yhtä laaja kuin hänen romaanituotantonsa. Yksi hänen kuuluisimmista akateemisista töistään oli luento Beowulf -runoelmasta. Luennossa hän korosti runoilijan roolia eikä vertailua historiallisiin tapahtumiin. Sitä pidetään usein modernin Beowulf-tutkimuksen lähtökohtana. 

Tolkienin pariskunnan hautakivi Wolvercoten hautausmaalla Oxfordissa. 

Tolkien itse oli enemmän tarinankertoja kuin tiedemies, vaikka hänen kirjalliset teoksensa ja akateeminen uransa liittyvät toisiinsa. Hänen suurimmat intohimonsa olivat keskiaikaiset runot ja tarut sekä kuolleet kielet. Hänen fantasiamaailmansa alkuna voidaan pitää runoa The Voyage of Earendel the Evening Star, jonka hän kirjoitti 1914. Runossa mainittu hahmo kehittyi myöhemmin Eärendiliksi, joka esiintyy muun muassa Sormusten herrassa.

Bilbo tyhjällä arkilla

Tolkien kirjoitti monia runoja ja tarinoita. Perfektionistina hän hioi niitä jatkuvasti. Hänen ensimmäisen kirjallisen teoksensa alku tuli, kun hän eräänä päivänä tekstejä korjatessa löysi niiden välistä tyhjän arkin. Sille hän kirjoitti: "In a hole in the ground there lived a hobbit." Tarinan siemen alkoi itää, ja vuoden 1932 lopulla hän saattoi näyttää valmista käsikirjoitusta ystävilleen, kuten kirjailija C.S. Lewisille.

The Hobbit (suomeksi ensin Lohikäärmevuori) julkaistiin vuonna 1937 ja siitä tuli valtava menestys. Tarinassa on selviä jälkiä vanhoista kansansaduista, kielistä ja runoudesta. Julkaisija pyysi sille jatko-osaa, mutta Tolkien halusi mieluummin julkaista Silmarillionin, kokoelman tarinoita maailmasta, jota oli luonut nuoresta asti. Käsikirjoitusta ei hyväksytty, kustantaja vaati jatkoa Hobitille. Tolkien aloitti työn, joka kesti lopulta kaksitoista vuotta. The Lord of the Rings (Taru sormusten herrasta) valmistui vuonna 1949 ja painettiin kolmessa osassa vuosina 1954–55.

Vakavampi seuraaja

Sormusten herraa varten Tolkien loi mielikuvitusmaailmansa valmiiksi, ja kirjasta tuli Hobittia selvästi vakavamielisempi, vaikka se oli sille jatkoa. Tolkienin olikin kirjoitettava uusiksi osia ensimmäisestä kirjastaan. Vuoden 1951 Hobitin painoksessa tarinalle keskeisen sormuksen kuvaus täsmää paremmin Sormusten herraan: se on voimakas ja tuhoisa mahtisormus.

Kirjat tekivät Tolkienin kuuluisaksi hänen vanhuudessaan, mutta hän jatkoi maalaismaista ja yksinkertaista elämäntapaansa. Hänen sydämessään olivat yhä kunniapaikalla muinaiset kielet, katolinen kristinusko, luonto ja Englannin maaseutu.

Tolkien kuoli 81-vuotiaana 1973. Edith oli nukkunut pois kaksi vuotta aiemmin. Heidän hautakivessään lukee nimet Beren ja Luthien – rakkauspari Tolkienin tarinoista.

Tolkien ei saanut valmiiksi teostaan, jossa oli Keskimaahan sijoittuvia varhaisempia tarinoita: Silmarillion julkaistiin vasta 1977 hänen poikansa Christopher Tolkienin muokkaamana. Tolkienilta on hänen kuolemansa jälkeen julkaistu parikymmentä kirjaa. Taru sormusten herrasta ja Hobitti ovat maailmanhistorian myydyimpien joukossa: yhteensä kirjoja on myyty yli 250 miljoonaa kappaletta.

Ehkä sinua kiinnostaa...