Susan Travers palveli Muukalaislegioonan autonkuljettajana
aavikkosodan aikana. 

© getty

Susan Travers oli muukalaislegioonan ainoa nainen

maanantai 5. joulukuuta 2016 teksti Karen Torp Pedersen

Vain yksi nainen on kuulunut legendaariseen Muukalaislegioonaan. Englantilainen Susan Travers valittiin näihin Ranskan erikoisjoukkoihin toimittuaan kuljettajana Pohjois-Afrikan taisteluissa 1941–43. Uransa aikana hänet palkittiin sekä Croix de Guerrella että Kunnialegioonan kunniamerkillä.

Saksalaiset Stuka-lentokoneet su-risevat kuin etäinen mehiläisparvi. Susan Travers on kyyristynyt kapeaan suojakuoppaan hiekan keskellä. Kuoleman pelko kasvaa sitä mukaa, kun ääni tulee lähemmäksi. "Aavikkokettuna" tunnettu saksalaiskomentaja Rommel on jo kahden viikon ajan suunnannut hyökkäyksen toisensa jälkeen Bir Hakeimiin, Ranskan muukalaislegioonan leiriin Länsi-Libyassa. Saksalaisjoukot saartavat yli 3 000 miestä – ja yhtä naista.

Lentokoneet tulevat yli sadan muodostelmissa. Ne syöksyvät yksi kerrallaan kohti leiriä ja pudottavat pomminsa. Räjähdykset pakottavat Susan Traversin painautumaan niin litteäksi kuopan pohjaa vasten kuin voi. Maanpinta tärisee, ja ihmiset ja esineet lentävät ilmassa, kun pommit osuvat maaleihinsa. Harmaa Libyan hiekka pöllyää ylös pommikuopista ja täyttää ilman.

Edelliset viikot Travers ja hänen aseveljensä ovat odottaneet kuolemaa. He eivät voi luottaa, että kukaan ehtisi apuun ennen kuin Rommelin joukot tuhoavat leirin. Miten tämä yläluokkainen englantilaisnainen ikinä joutui näin kaukaiselle sotanäyttämölle?

Hillitöntä elämää

Susan Travers kasvoi hienoilla asuinseuduilla Englannissa ja Ranskassa. Villiin teini-ikään kuuluivat kallis samppanja, juhlat ja miehet. Vanhemmat yrittivät turhaan hillitä Susania. Aikuisena hän jatkoi samaa roisia elämää, kulki luksushotellista toiseen ja rakastajan sylistä toisen luo. Vuodet 1929–39 hän vietti lähinnä linnoissa, maalaishuviloissa ja tyylikkäissä hotelleissa. Aina löytyi joku muu maksamaan laskut. Käännekohdaksi kohta 30 täyttävän Traversin elämässä muodostui toisen maailmansodan puhkeaminen.

Kesällä 1939 hän asui ystävättärensä luona Beaudimontin linnassa Länsi-Ranskassa. He kuluttivat aikansa metsästyksen, tenniksen ja runsaiden
illallisten parissa. Natsi-Saksan voimistuminen heitti kuitenkin varjoja Euroopan ylle. Sunnuntaina
3. syyskuuta ystävä koputti hänen oveensa: "Se on alkanut, Susan. Olem-
-me sodassa."

Lahjaton sairaanhoitaja

Pari viikkoa myöhemmin Travers ilmoittautui kolmen viikon lääketieteen kurssille Poitiersissa, Ranskassa. Hän huomasi pian, ettei hänellä ollut lahjoja potilaiden hoitamiseen. Hän kävi kuitenkin kurssin loppuun, ja 3. maaliskuuta 1940 hän liittyi ranskalaiseen kenttäsairaalaan, jonka oli määrä lähteä hoitamaan suomalaissotilaita talvisodassa. Tukholmassa he tekivät välilaskun ja saivat kuulla, että Suomi oli solminut rauhan Neuvostoliiton kanssa. Kenttäsairaala lähetettiin joka tapauksessa Pohjois-Suomeen hoitamaan haavoittuneita sotilaita. Siellä heille kerrottiin Saksan käynnistäneen länsirintamalla Blitzkriegin. Travers ja kollegat tutkivat mahdollisuutta palata Ranskan rintamalle hoitamaan haavoittuneita maanmiehiään. Mutta ennen kuin he ehtivät lopettaa työt Suomessa, Hitlerin joukot valloittivat jo Pariisin. Kuultuaan, että kenraali de Gaulle pakeni Englantiin ja alkoi kerätä vapaaehtoisia uutta Ranskan armeijaa varten,Travers päätti mennä sinne.

Muutamaa kuukautta myöhemmin hän matkusti samalla aluksella de Gaullen kanssa. Pieni laivasto lähti Liverpoolista 31. elokuuta 1940 viedäkseen Muukalaislegioonan vastaperustetun 13. prikaatin Ranskan siirtomaahan Kongoon Keski-Afrikassa. Saksa teki ilma-iskuja alusta, SS Westerlandia, vastaan, mutta Travers ei pelännyt, vaan tunsi itsensä päinvastoin rohkaistuneeksi saadessaan vihdoinkin tehdä jotakin mielekästä.


Muukalaislegioonan rynnäkkö Bir Hakeimin taistelussa 1942. 

Pari viikkoa Kongossa vietettyään Travers jatkoi matkaansa Neuralia--aluksella, jolla hän tapasi ensi kertaa venäläisen muukalaislegioonalaisen, komentaja Dimitri Amilakvarin.

"Hänen kristallinsiniset silmänsä iskivät kipinöitä, ja kun ne katsoivat minuun, ne kulkivat suoraan minun sieluni syvyyksiin. Hän oli selvästikin kokenut viettelijä",Travers kirjoitti omaelämäkerrassaan.

Hän antoi vietellä itsensä. Matka jatkui Mosambikin ohi Intian valtamerelle ja Afrikan sarven ympäri Punaiselle merelle. Siellä he saapuivat Port Sudaniin 14. helmikuuta 1941.

Kuljetti haavoittuneita

Travers toimi lyhyillä komennuksilla Sudanissa ja Eritreassa lääkintämiesten autonkuljettajana. Sitten hänet lähetettiin Libyaan, jossa ranskalaiset taistelivat italialaisia vastaan. Vihollisen lentokoneille alttiina Travers kuljetti haavoittuneita pitkin avoimia tasankoja, miinakenttiä ja kapeita vuoristoteitä. Tehtävissään rintamalla hän oli monta kertaa lähellä tulla ammutuksi.

Toukokuussa 1941 Travers ajoi autosaattueen mukana Siinain autiomaan halki uudelle rintamalle, jonka vastapuolilla taistelivat de Gaullen Vapaan Ranskan joukot sekä Syyrian joukot, jotka ottivat käskynsä saksalaisten kanssa liittoutuneelta Vichyn hallitukselta. Vapaan Ranskan joukot menettivät tuhansia miehiä.

Kuukautta myöhemmin Travers sai uuden tehtävän ranskalaiskenraali Marie-Pierre Koenigin autonkuljettajana. Travers ajoi Koenigin Beirutiin, jossa tämä osallistui neuvotteluihin aselevosta Vichyn joukkojen kanssa.

Neuvottelujen aikana Travers muutti asumaan huvilalle, jota Koenig vuokrasi. Hän ei ollut enää vain Koenigin kuljettaja, vaan myös tämän rakastaja. Suhde oli pidettävä salassa, koska Koenig oli naimisissa ja tapaus olisi voinut uhata tämän asemaa muukalaislegioonassa. He elivät kaksoiselämäänsa useiden kuukausien ajan.

Muutto Libyaan

Romanssi sai äkkilopun alkuvuodesta 1942, kun molemmat siirrettiin Pohjois-Afrikkaan Rommelin Afrika Korpseja vastaan. Helmikuussa he saapuivat ranskalaisten Bir Hakeim -leiriin. Nyt heidän piti käyttäytyä ammattimaisesti, koska armeijan leirissä ei salasuhde käynyt päinsä.

Seuraavina viikkoina Travers osallistui leirin puolustuksen valmisteluun. Päivät olivat paahtavia ja yöt hyisen kylmiä, kun he varautuivat Saksan hyökkäykseen. Bir Hakeimissa oli myös Dimitri Amilakvari.

Toinen kesäkuuta hyökkäys lopulta tuli. Rommel iski valtavalla tulivoimalla ja yritti murskata leirin ilmapommituksin ja tykistökeskityksin. Vain Saharan hiekkamyrskyt keskeyttivät pommitukset ajoittain. Kun tarvikkeet leirissä alkoivat käydä vähiin, päällystö ymmärsi, ettei heillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää murtautua vihollislinjojen läpi.

Pako leiristä

Puoliltaöin 10. kesäkuuta eversti Koenig istui Traversin auton takapenkille. Pimeyden suojissa ranskalaiset pakenivat leiristä. Äkkiä he kuulivat voimakkaan räjähdyksen. Ajoneuvo heidän edellään oli ajanut miinaan. Räjähdys ei jäänyt saksalaisilta huomaamatta.

Travers kiersi hylyn, mutta pian heidän edessään räjähti toinen ajoneuvo. Palavasta autosta ryömi yksi eloonjäänyt – Amilakvari. Hän hyppäsi Traversin viereen, ja tämä ajoi eteenpäin. Luoteja lensi auton perään, mutta he selvisivät osumitta. Travers ajoi pakenevien joukkojen kärjessä useita tunteja saksalaisajoneuvot kintereillään.

Myöhään seuraavana päivänä ranskalaiset saavuttivat tavoitteensa, brittiprikaatin leirin. Bir Hakeimin 3 700 ranskalaisesta 2 400 onnistui ylittämään vihollislinjat. Suurin osa oli matkustanut saattueessa Traversin auton perässä. Liittoutuneiden maiden sanomalehdet ja radiolähetykset ylistivät onnistunutta läpimurtoa.

Huhtikuussa 1944 Susan Travers jätti Pohjois-Afrikan taistellakseen Hitleriä vastaan Euroopassa, ensin Italiassa, sitten Ranskassa. Hän kuljetti tykkejä etulinjaan ja haavoittuneita sieltä pois. Sodan päätyttyä 35-vuotias Susan Travers oli pysyvästi muuttunut. "Olin eri nainen kuin se hemmoteltu tyttölapsi, joka kuunteli sodanjulistusta radiosta linnassa Poitiersissa drinkki kädessään", hän kirjoitti muistelmissaan.

Ehkä sinua kiinnostaa...