Hitler-Jugend-tapaamisen osanottajat nostavat
kätensä tervehdykseen. 

Nuorista pojista tuli natsisotilaita

Hitler Jugend perustettiin vuonna 1926 opettamaan saksalaispojille natsi-ideologiaa. He saivat myös sotilaskoulutusta, ja toisen maailmansodan lopulla lapsia lähetettiin myös taisteluihin.

torstai 2. maaliskuuta 2017 teksti Christer Bergström

Nikolai Dmitrijev, neuvostopanssarivaunun 19-vuotias radisti, tarttui etukonekiväärin liipasimeen ja tähysti luukusta, kun vaunu eteni raunioiksi pommitetun Berliinin kaduilla toisen maailmansodan viimeisten päivien taisteluissa. Yhtäkkiä hän huusi ja kirosi ja irrotti otteensa. ”Lapsi!” Varjolta näyttänyt saksalaissotilas sai muodon, kun hän juoksi raunioiden keskeltä kadunkulmaan ja asetti jotakin jalustalle. Esine oli pitkänomainen, ja sen päässä oli möykky. Sotilas oli vain pieni poika, korkeintaan 13- tai 14-vuotias. Päässään hänellä oli liian suuri kypärä, ja hänen takkinsa lepatti joka kulmasta. Samassa silmänräpäyksessä, kun Dmitrijev puristi liipasinta, hän ehti nähdä, kuinka ammus lähti kohti vaunua pojan laukaistessa aseensa. Dmitrijev ja vaunun muu miehistö kaatuivat 32-tonnisen vaunun hypähtäessä taaksepäin väkivaltaisen iskun voimasta. Heidän korvansa soivat. Vaarallinen panssariammus oli onneksi vain kimmonnut oikeasta kyljestä!

Dmitrijev nousi takaisin tuolilleen ja kurkisti teleskooppiin. Hän näki kolmen tai neljän neuvostosotilaan ryntäävän paikalle, jossa poika oli ollut. Hän pani merkille, että hänen ampumansa konekiväärisarja oli ehtinyt hajottaa talon kulmauksen ennen panssarivaunun saamaa osumaa.

Ilmeisesti sokissa, tajuamatta mitä teki, yksi sotilaista otti maasta jotakin ja nosti sen ilmaan. Hän katsoi Dmitrijevin suuntaan avuton ilme kasvoillaan. Nikolai Dmitrijev sulki silmänsä. Hän ei halunnut nähdä enempää. Sotilaalla oli kädessään kädessään univormuun puetun lapsen veriset jäänteet. 

Lapset rintamalle

Puna-armeija oli vuoden 1945 aikana murskannut Saksan itärintaman lopullisesti ja edennyt Saksaan. Sen suuntana oli Berliini. Epätoivoisessa yrityksessään korvata taisteluiden aiheuttamat miehistötappiot Artur Axmann, natsien nuorisojärjestö Hitler-Jugendin (HJ) johtaja, lähetti vastuullaan olleita lapsia eturintaman taisteluihin.

Huhtikuun 20. päivän ja toukokuun 2. päivän välillä käydyissä Berliinin lopputaisteluissa kovimman vastuksen puna-armeijalle tarjosivat fanaattiset SS-miehet ja aivopestyt lapsisotilaat. Kuusisataa Hitler-Jugendin poikaa puolusti Havel-joen yli kulkevaa Pichelsdorfin siltaa kokonaisen viikon ajan. Kun heidät lopulta kukistettiin, neuvostoliittolainen sairaanhoitaja kohtasi haavoittuneen 10-vuotiaan, jolla oli yllään aivan liian suuri univormu. ”Poika parka, katso, mihin kurjuuteen olet päätynyt”, sanoi saksaa osannut sairaanhoitaja. 10-vuotias sylki venäläistä kasvoihin ja huusi: ”Heil Hitler!”

Hitlerin lapsia

Mikä sai lapset käyttäytymään sillä tavoin? Syy voidaan tiivistää yhteen ilmaukseen: Hitler-Jugend.

Hitlerin ollessa vallassa, vuosina 1933–45 saksalaispojat ohjattiin 14-vuotiaina liittymään Hitler-Jugendiin ja tytöt Bund Deutscher Mädeliin (BDM), saksalaisten tyttöjen yhdistykseen. Näissä kerhoissa lapsille opetettiin, että he kuuluivat valittuun sukupolveen, joka ottaisi Saksan kansalle sille kuuluvan johtoaseman maailmassa. Heille opetettiin, että he rikkoisivat vanhempiensa vanhanaikaiset, virheelliset käsitykset, että yksi ihminen – Adolf Hitler – olisi heidän uusi isähahmonsa ja että he seuraisivat häntä sokeasti.

Se oli taitavaa propagandaa. Se vetosi nuorten haluun vapautua vanhemmistaan ja samaan aikaan erittäin autoritäärinen ideologia loi väärää tärkeyden tunnetta. 

Hitler-Jugendin pojat tervehtivät Adolf Hitleriä Nürnbergin puoluepäivillä vuonna 1938. 

© Corbis/IBL

Partiomainen massaliike

Kaikki ei kuitenkaan alkanut nuorisoliikkeistä. Ennen liittymistään HJ:iin tai BDM:iin nuoret olivat yleensä kuuluneet valmistaviin natsiliikkeisiin, pojille tarkoitettuun Jungvolkiin tai tytöille suunnattuun Jungmädelbundiin. Sukupuolijako oli harkittu strategia. Natsismi oli konservatiivinen ideologia ja pyrki kasvattamaan tyttöjä ja poikia vanhojen sukupuoliroolien mukaan. Hitler-Jugend ja muut natsipuolueen nuorisojärjestöt perustettiin vuonna 1926. Natsiliike oli silloin pieni mutta määrätietoinen. Vuoden 1928 vaaleissa Hitler kannattajineen sai vain 2,8 prosenttia annetuista äänistä. Sen vuoksi he omaksuivat kaksi uutta toimintatapaa: he vaimensivat rasistista propagandaansa ja alkoivat rakentaa Hitler-Jugendista joukkoliikettä Saksan nuorisolle.

Vuoden 1928 alussa HJ muuttui puhtaasta poliittisesta nuorisojärjestöstä liikkeeksi, joka järjesti retkiä, iltatapaamisia ja leiritoimintaa. Monet toimintatavat lainattiin partioliikkeestä ja muista sen ajan saksalaisista nuorisoliikkeistä.

Hitler-Jugendin jäsenmäärä kymmenkertaistui kolmessa vuodessa 2 000:sta jopa 20 000:een. Huippuvuotena 1932 Hitler-Jugendin Potsdamissa lokakuun alussa pidetyille valtakunnannuorisopäiville osallistui 100 000 nuorta, jotka olivat saapuneet paikalle eri puolilta Saksaa.

Hitler-Jugendin johtaja, Baldur von Schirach, onnistui saamaan kymmenettuhannet nuoret työskentelemään tehdäkseen natsipuolueesta Saksan suurimman puolueen. Tavoite saavutettiin marraskuussa 1932, puolue sai 33 prosenttia äänistä. Kaksi kuukautta myöhemmin Hitler julistettiin valtakunnankansleriksi. 

Hitler halusi syöttää Saksan lapsille natsi-ideologiaa. 

Nuoret aivopestiin

Natsien valtaannousu johti HJ:n räjähdysmäiseen kasvuun. Kaikki muut nuorisoliikkeet kiellettiin ja yhdistettiin väkisin Hitler-Jugendiin. Vuodesta 1933 alkaen HJ:lla oli uusi tavoite: kasvattaa Saksan nuoriso natsi-ideologian mukaan. Se piti sisällään poikien valmistamisen Hitlerin suunnittelemaa hyökkäyssotaa varten.

Natsipuolue ei piilotellut tavoitteenaan ollutta nuorten – ja lopulta koko Saksan kansan – aivopesua. Eräässä vuonna 1933 pitämässään puheessa Hitler sanoi:

”Nuoriso oppii ajattelemaan kuten me. He tulevat järjestöömme kymmenvuotiaina, ja neljän vuoden jälkeen he liittyvät Hitler-Jugendiin, jossa me pidämme heitä toiset neljä vuotta. Sen jälkeen me otamme heidät puolueeseen. Jos heillä vielä sen jälkeen on luokkatietoisuutta tai muita sellaisia ajatuksia, me kitkemme ne kaksi vuotta kestävässä armeijassa!”

Hitler sanoi pojille, että heistä tulisi ”nopeita kuin vinttikoirat, kestäviä kuin nahka ja kovia kuin teräs.” Poikien koulutukseen kuului marssi- ja ampumaharjoituksia. Opettajien tuli kannustaa oppilaitaan liittymään järjestöön. Tästä kieltäytynyt saattoi menettää työnsä.

Vuoden 1938 alussa von Schirach oli onnistunut rekrytoimaan lähes kaikki Saksan yli kymmenvuotiaat. Yhdeksästä miljoonasta 10–18-vuotiaasta seitsemän miljoonaa oli jäseniä.

Pojista jäseniä oli lähes 90 prosenttia. Alfred Grislawski oli eräs niistä, jotka eivät kuuluneet puolueen nuorisojärjestöön. Hänen isänsä oli Ruhrin alueella toiminut kommunisti, joka taisteli kaivostyöläisten oikeuksien puolesta. Myöskään Alfredin sisko ei kuulunut mihinkään natsien nuorisojärjestöistä.

”Me inhosimme johtavia HJ-poikia”, kertoi Grislawski eräässä haastattelussa. ”Meille he olivat mafia. Suurin osa käytti järjestöä edistääkseen omaa uraansa muiden kustannuksella. Lisäksi he olivat pahimmanlaatuisia kiusaajia. Pikkusiskoni luokkatovereiden oli kestettävä Hitler-Jugendin päälliköiden loppumatonta häirintää. He kutsuivat sitä ’kurin harjoittelemiseksi’, mutta se ei ollut mitään muuta kuin kiusaamista. Minä oli hyvin vahva ja painin näiden vanhempien sikailijoiden kanssa, jos he yrittivät kiusata.”

Tyrannien ketju

Hitler-Jugendista kieltäytyminen vaati sekä rohkeutta että päättäväisyyttä. Jäsenyys oli välttämätön, jos halusi korkeampaa koulutusta tai valtion töihin. Koska nämä ovet olivat Grislawskilta kiinni, hänen ainoa vaihtoehtonsa oli värväytyä sotaväkeen. Hän päätyi lentojoukkoihin, ja hänestä tuli menestyksekäs hävittäjälentäjä. Mutta koska hän ei ollut koskaan Hitler-Jugendin jäsen, hän ei saanut kultaista ansiomerkkiä – mitä hän ei myöhemminkään katunut.

Eräs Hitler-Jugendin ongelmista oli sisäinen korruptio. Kuten Grislawski pani merkille, kovuuden painottaminen ja jyrkkä hierarkia johtivat kiusaamiseen. Koska HJ valmisti jäseniään sotilaselämään, sen hierarkia muistutti armeijan järjestelmää.

Ansioituneiksi katsotut Hitler-Jugendin jäsenet saattoivat edetä hierarkiassa. Todellisuudessa ylenemisellä palkittiin tavallisesti lojaalisuus ja sokea totteleminen. Keskimäärin Hitler-Jugendissa tyrannit hallitsivat ja terrorisoivat alaisiaan pienempien tyrannien ketjun avulla. Pikkutyrannit tietenkin ottivat mallia isommista.

Adolf Hitlerin mukaan ”heikot on karsittavat pois – minä haluan nuoria miehiä ja naisia, jotka kestävät kipua”. Sekava natsien ajatusmaailma ja todellisuus eivät kohdanneet: samaan aikaan ei voinut luoda yhtenäistä kansakuntaa ja raudanlujaa, elitististä hierarkiaa. 

Bund Deutscher Mädel -järjestön tyttöjä Dresdenissä. 

Puolisotilaalliset leirit

Hitler-Jugend oli pitkälti heijastuma siitä hauraasta rakennelmasta, joka natsistinen projekti itse oli – virtaviivainen ulkopuolelta katsottuna, mutta todellisuudessa korruption ja tehottomuuden vaivaama. Lisäksi HJ-ryhmiä vaivasi samoista syistä vakava sairaus: vaikka monet olivat jäseniä, toimintaan osallistuivat vain harvat. Natsipuolue vastasi haasteeseen tekemällä Hitler-Jugendin jäsenyydestä pakollista. Ne, jotka eivät osallistuneet toimintaan, haki poliisi.

Kun toinen maailmansota vuonna 1939 syttyi, sulkeisia ja muuta sotilaskoulutusta Hitler-Jugendissa lisättiin. Nuoria alettiin lähettää puolisotilaallisille leireille. Niiden pääpaino oli poikien fyysinen koulutus, jotta he kestäisivät pidempiä ja kovempia jaksoja ulkoilmaelämää. Lisäksi ohjelmaan kuului ampumakoulutusta.  

Natsien aivopesula

DMyös koulua muokattiin natsi-Saksassa samaan suuntaan. ”Koulun”, kirjoitti Hitler, ”tulee käyttää äärettömästi enemmän aikaa fyysiseen harjoitteluun”. Hän piti nyrkkeilyä erinomaisena liikuntana, sillä se nopeutti refleksejä ja kasvatti aggressiivisuutta. Fyysisen harjoittelun lisääminen tapahtui teoreettisten opintojen kustannuksella. ”Me emme aio luoda rauhallisten esteetikkojen ja ruumiillisesti heikkojen yhteiskuntaa”, sanoi Hitler.

Sitä vastoin Hitler-Jugendissa nuoret joutuivat ennennäkemättömän poliittisen manipuloinnin kohteiksi. Joka keskiviikko heille syötettiin kahden tunnin ajan tarinoita. Aiheita olivat muun muassa: ”sellainen on todellinen tyttö”, ”taistelumme kommunismia vastaan” ja ”juutalaiset rikolliset”. He oppivat, että juutalaiset olivat rikollisuuden takana, että kommunistit olivat tulossa tuhoamaan heidän maansa ja kuuntelivat satuja juutalaisten joukkoraiskauksista.

Hitlerin Saksassa kasvanut Alfons Heck kertoo:

”Meitä alettiin indoktrinoida jo varhain, ja me nielimme kaiken kuin se olisi ollut yhtä luonnollista kuin äidinmaito. Sen tekivät aikuiset, jotka uskoivat itse propagandaan tai heiltä puuttui rohkeus sanoa vastaan, joten meillä ei koskaan ollut valinnan mahdollisuutta. Me olimme avuttomia vastaanottajia kaikelle, mitä meille kerrottiin. Meille Hitler-Jugendin herkkäuskoisille oli tosiasia, että juutalaiset olivat julmia ja vilpillisiä tunkeutujia, joiden tavoitteena oli tahrata puhdas arjalainen rotu, mitä se ikinä tarkoittikaan.”

Vuonna 1940 Baldur von Schirachia seurasi Artur Axmann, joka vei HJ:a yhä pidemmälle sotilaalliseen suuntaan. 17-vuotiaista pojista muodostettiin SS-panssaridivisioona, jolle annettiin nimeksi Hitler-Jugend. Sille annettiin paras mahdollinen varustus ja se lähetettiin Normandiaan liittoutuneiden tekemän maihinnousun jälkeen kesäkuussa 1944.

Kolmessa kuukaudessa puolet panssaridivisioonan 16 000 pojasta oli kaatunut, haavoittunut tai kadonnut. Yhdysvaltain joukkojen tunkeuduttua läntiseen Saksaan syksyllä 1944 paikalle lähetettiin HJ-joukkoja sissitehtäviin. Amerikkalaiset raportoivat Aachenista vanginneensa aseistettuja 8-vuotiaita ja nähneensä tykkiensä viereen kuolleita 12-vuotiaita. 

Hitler taputtaa Alfred Czechiä Berliinissä, Führerbunkerin ulkopuolella maaliskuussa 1945. 

© CORBIS/IBL

Ihmissudet

Lasten ja nuorten aivopesu oli natsi-Saksassa niin perinpohjaista, että viimeiset natsismin puolesta taistelleet olivat Hitler-Jugendin jäseniä. Sodan lopulla muodostettiin niin sanottuja ”ihmissusiryhmiä” (Werwolf) Saksan miehitetyissä osissa tehtävää sabotaasia ja attentaatteja varten. Suurin osa ryhmien jäsenistä tuli Hitler-Jugendista.

Tunnetuin Werwolf-operaatio oli liittoutuneiden kanssa yhteistyötä tehneen Aachenin pormestari Franz Oppenhoffin murha 25. maaliskuuta 1945. Vaikkei ”ihmissusien” toiminta ollutkaan yhtä kattavaa kuin natsit olivat toivoneet, se jatkui verrattain pitkään sodan päättymisen jälkeen 1945. 1. kesäkuuta 1945 Yhdysvaltain armeija ampui kaksi ”ihmissutta”. Toinen pojista oli 16-vuotias ja toinen 17-vuotias.

Kesäkuun ja joulukuun 1945 välisenä aikana 42 amerikkalaissotilasta kuoli taistelussa miehitetyssä Saksassa, ja viimeiset tapaukset sattuivat vuonna 1946. Werwolfin epäillään olevan useiden tapausten takana.

Kaksi liittoutuneille antautunutta HJ-sotilasta vuonna 1945.

© CORBIS/IBL

Kirkko apuun

Kokonaisen saksalaisen lasten ja nuorten sukupolven aivopesu oli eräs ensimmäisistä ongelmista, johon liittoutuneet tarttuivat sodan päätyttyä. Asia hoidettiin melkoisella menestyksellä. Ensimmäiseksi vanhempia kehotettiin ottamaan jälleen vastuu lapsistaan. Vaikka Neuvostoliitto oli ateistinen valtio, pidettiin parempana, että nuoret, jotka oli ajettu sisään ideologiaan, tarvitsivat vasta-ideologian.

Koska nuorten opittu viha kommunismia vastaan oli juurtunut niin syvälle, Neuvostoliiton Berliinissä ollut komendantti Nikolai Berzarin antoi ”Hitler-lasten” vanhemmille seuraavan julistuksen: ”Kasvattakaa lapsenne kunnioittamaan Jumalaa!”

Tunnetuin ”Hitlerin lapsista” on varmasti Alfred Czech. Hän on se poika, jota Hitler taputtaa poskelle valtakunnankanslian ulkopuolella 20. maaliskuuta 1945 otetussa valokuvassa. Univormussaan rivissä seisova Alfred oli kuvan ottamisen aikaan vain 12-vuotias.

Hän selvisi sodasta kiitos äitinsä, joka vastusti hänen osallistumistaan taisteluihin. Alfred Czech eli pitkän ja rauhallisen elämän. Hän kuoli kesäkuussa 2011.

Ehkä sinua kiinnostaa...