Säveltäjä, joka ei kuullut

Berliini sai muurin ja Kuuban kriisi kärjistyi. Kylmä sota oli kriittisimmillään, kun länsivallat pääsivät odottamatta käsiksi vihollisen salaisuuksiin....

Ludwig van Beethoven oli yksi aikansa arvostetuimpia säveltäjä. Hän kuitenkin huomasi kauhukseen, että oli menettämässä kuulonsa. Itsemurhaakin miettinyt saksalainen jatkoi mestariteosten säveltämistä – vaikka kuuli soinnut vain sisällään.

Teksti: Sara Griberg

Kymmenet kristallikruunut levittävät loistettaan täpötäyteen wieniläissaliin. Yleisö kuuntelee musiikkia hiljaa, hurmioituneena. Lopussa sinfoniaorkesterin täydentää kuoro. Sävellyksen aiemmin ilmentämä epätoivo vaihtuu euforiseen onneen – aivan kuin säveltäjä olisi halunnut muistuttaa, että elämä on täynnä vaikeuksia, mutta ennen muuta iloa.

Kuoron edessä seisova säveltäjä ei kuitenkaan kuule mitään: Ludwig van Beethoven on täysin kuuro. Hän ei huomaa suosiotaan osoittavaa yleisöä, ennen kuin joku taputtaa häntä olkapäälle.

Beethovenin yhdeksäs sinfonia ”Oodi ilolle” -loppuineen sai kantaesityksensä vuonna 1824. Mestariteoksen takana oleva mies oli kuitenkin kaukana iloisesta: häntä kuvailtiin pikemminkin kiukkuiseksi, töykeäksi ja syvästi onnettomaksi.

Suku oli alkujaan kotoisin Flaamista mutta oli asettunut yliopistokaupunki Saksan Bonniin. Ludwig van Beethoven syntyi 16. joulukuuta 1770 Bonnissa. Hänestä tuli muusikko toisessa polvessa, sillä hänen isänsä, Johann van Beethoven, työskenteli paikallisen vaaliruhtinaan hovissa laulajana ja viulistina. Lahjakas muusikko kärsi kuitenkin alkoholiongelmista.

Pienestä pitäen

Perheessä oli seitsemän lasta, joista kolme saavutti aikuisiän. Isä painiskeli kaiken aikaa taloudellisten vaikeuksien parissa. Ruokittavia suita oli yksinkertaisesti liikaa. Hän alkoikin järjestelmällisesti harjoittaa Ludvigista musikaalista ihmelasta – samanlaista kuin Mozart oli ollut.
Nuori Ludwig harjoitteli jo nelivuotiaana tuntikausia päivässä. Joskus isä tuli humalassa kotiin, herätti hänet keskellä yötä ja pakotti klaveerin ääreen harjoittelemaan. Jos pienet, unenpöpperöiset sormet eivät osuneet oikeille koskettimille, Ludvig sai selkäänsä.

Kovasta lapsuudestaan huolimatta Ludvigista kehittyi poikkeuksellisen lahjakas muusikko. Hän soitti ensimmäiset viralliset koserttinsa jo seitsemän vuoden iässä. Isä kuitenkin väitti häntä pari vuotta nuoremmaksi, jotta lapsen taidot vaikuttaisivat vielä entistäkin ainutkertaisemmilta.

Soitti Mozartille

Ludwig sai opetusta urkujensoitossa ja oli jo kymmenvuotiaana taitavampi kuin tuplasti vanhemmat opiskelutoverinsa.
Hän myös sävelsi omia teoksia uruille. Muutamia niistä hän ei edes kyennyt itse soittamaan, koska hänen kätensä olivat siihen vielä liian pienet. Kun hänen opettajansa kysyi, miksi hän kirjoitti musiikkia, jota ei voinut esittää, poika vastasi:
– Voin sitten vanhempana.
Kiitos isänsä kontaktiverkoston, Beethoven pääsi 16-vuotiaana klassisen musiikin pääkaupunkiin, Wieniin, missä hän sai soittaa itse Mozartille. Kun mestari kuuli nuorukaista, hän oli otettu.
– Muistakaa hänet, pojasta puhutaan vielä jonakin päivänä, hän sanoi.

Takaisin kotiin

Beethovenin vierailu Wieniin päättyi pian, jo kahden viikon kuluttua, kun hän sai viestin kotoa: äiti makasi kuolinvuoteellaan. Äidin kuoleman jälkeen isän alkoholiongelma vain paheni, ja Ludwigista tuli 17-vuotiaana perheensä elättäjä. Hänen onnistui  kuitenkin täyttää tämä tehtävä, koska hän sai pestin vaaliherttuan kamarimuusikkona.

Lopulta Beethoven palasi Wieniin vaaliherttuan ja muiden varakkaiden kontaktiensa avulla. Mozart oli jo kuollut, ja matkan tarkoituksena oli opiskella säveltämistä ja pianonsoiton tekniikkaa Joseph Haydnin johdolla, joka oli Mozartin ohella yksi aikansa supertäthistä. Tällä kerralla Beethoven asettui asumaan kaupunkiin.

Haydnin ja Beethovenin täysin erilaiset luonteet eivät kuitenkaan sopineet yhteen, ja pian äkkipikainen beethoven vaihtoi opettajaa. Häntä ohjasi Haydnin jälkeen muun muassa Antonio Salieri, joka kuului myös aikansa kuuluisimpiin säveltäjiin. Hyvien opettajien johdolla  lahjakkaasta Beethovenista tuli arvostettu muusikko ja säveltäjä.

Beethovenin varhaiset teokset seurailevat klassismia, mutta vähitellen hän kehitti omaleimaisemman, tunteellisemman tyylin. Häntä pidetäänkin yhtenä romantiikan pioneereista. Beethoven oli myös poliittinen radikaali, ja hän ihaili Napoleonia, joka kulki niihin aikoihin valloittamassa Eurooppaa.
Beethoven aikoi omistaa kolmannen sinfoniansa, ”Eroicanin”, vallankumoukselliselle sankarilleen. Mutta kun hän sai kuulla, että Napoleon oli pettänyt tasavaltalaiset ideaalinsa ja julistanut itsensä keisariksi, hän veti omistuksensa pois.  Nimi on vedetty alkuperäisistä nuoteista niin voimallisesti yli, että kynä on mennyt paperista läpi.

Beethoven oli uskoutunut jo vuonna 1801 läheiselle ystävälleen, että hänellä oli hankaluuksia kuulonsa kansa. Koskettavasta kirjeestä, joka löytyi hänen kuolemansa jälkeen, kävi ilmi, että hän oli miettinyt myös itsemurhaa.

Piti kuuroutensa salassa

Beethoven koetti aluksi pitää kuuroutumisensa salassa. Hän pyrki eristäytymään ihmisistä, minkä muut tulkitsivat ylimielisyydeksi. Vuoden 1818 tietämillä hän oli jo täysin kuuro ja joutui kommunikoimaan muun maailman kanssa kynällä ja paperilla. Vaikka hän ei enää kuullutkaan, hän jatkoi säveltämistä.
– Kuulen soinnut sisälläni, hän sanoi.

Beethoven oli menestyksekäs säveltäjä, mutta yksityiselämässään hän oli onneton. Beethoven rakastui moneen naiseen, mutta mikään suhteista ei johtanut avioliittoon. Hän esimerkiksi kosi 40-vuotiaana 19-vuotiasta tyttöä mutta sai rukkaset.

Aikalaislähteet kuvaavat Beethovenia kömpelöksi, epäsiistiksi ja huolimattomaksi pukeutujaksi. Jos tämän kaiken päälle lisätään hänen huono tuulensa, ei liene ihme, että hän jäi yksinäiseksi ja käytti siksi kaiken rakkautensa musiikkiin.

Veljenpoikansa huoltajaksi

Kun Beethovenin veli Kaspar kuoli vuonna 1815, säveltäjä haki veljenpoikansa huoltajuutta. Beethovenista Karlin äiti oli tehtävään sopimaton. Beethoven  sai lopulta pojan itselleen. Ehkäpä hän toivoi, että saisi vihdoin ja viimein elää onnellista perhe-elämää.

Beethoven kuitenkin sijoitti Karlin sisäoppilaitokseen ja vaati pojalta paljon. Vuonna 1826 tilanne ajautui niin pahaksi, että nuori Karl koetti tappaa itsensä. Hän jäi henkiin mutta kertoi myöhemmin, että ampui itseään, koska hänen setänsä ”kiusasi häntä liikaa”.

Karlin itsemurhayrityksen jälkeen Beethoven vietti veljenpoikansa kanssa aikaa maalla. Paluumatkalla Wieniin muutoinkin sairas säveltäjä sai keuhkotulehduksen eikä enää toipunut. Lopun lähestyessä ystävät kokoontuivat Beethovenin luo. Kun he murtuivat kyyneliin, kuoleva maestro tokaisi tarinan mukaan: ”Aplodeja, ystävät! Kome­dia on ohi.”

Tuhansia hautajaissaattueessa

Ludwig van Beethoven kuoli 26. maaliskuuta 1827, 56-vuotiaana. Itävaltalainen säveltäjä, Franz Schubert, kantoi lyhtyä muutaman päivän päästä järjestetyissä hautajaisissa. 20 000 muutakin ihmistä saatteli mestarin hautaan.

Beethoven oli testamentannut maallisen omaisuutensa veljenpojalleen, mutta hänen musiikillinen perintönsä jäi koko ihmiskunnalle. Monet hänen töistään ovat yhä maailman tunnetuimpia klassisen musiikin teoksia, kuten esimerkiksi pianosonaatti Appassionata tai dramaattinen viides sinfonia, jota kutsutaan Kohtalonsinfoniaksi.

Ja aika harva aloitteleva pianisti on voinut välttyä helpolta, mutta ihastuttavalta Für Elise -kappaleelta. l

LUE LISÄÄ: Andrea Bergamini: Beethoven and the Classical Age (1999)

Ehkä sinua kiinnostaa...