»Satchmo» oli jazzin suurtähti

Vuodet ensimmäisen maailmansodan ja 1930-luvun laman välissä ovat jääneet historiaan ”kultaisena 1920-lukuna” ja ”jazz-aikana”. Uuden musiikkityylin...

Vuodet ensimmäisen maailmansodan ja 1930-luvun laman välissä ovat jääneet historiaan ”kultaisena 1920-lukuna” ja ”jazz-aikana”. Uuden musiikkityylin kirkkaimmin säteilevä tähti oli vastikään köyhyyden taakseen jättänyt nuori mies New Orleansista.

Teksti Björn Lundberg

Hän väitti syntyneensä 4. heinäkuuta vuonna 1900, kun ilotulitukset valaisivat New Orleansin yötaivaan. Olisikin ollut sopivaa, että eräs Yhdysvaltain suurimmista ikoneista olisi syntynyt maan itsenäisyyspäivänä. Hänen kuolemansa jälkeen osoittautui, että Louis Armstrong syntyi yhtä vuotta ja kuukautta myöhemmin, 4 elokuuta 1901. Todennäköisesti hän ei ikinä itse saanut tietää oikeaa syntymäpäiväänsä. Louis kasvoi karuissa olosuhteissa Storyvillen punaisten lamppujen alueella, jota kutsuttiin nimellä ”The Battlefield”, koska se oli niin turvaton. Omaelämäkerrassaan hän kertoo, että ei tiennyt, oliko hänen yhä teini-ikäinen äitinsä myös prostituoitu. Isäänsä hän tuskin näki. Tämä jätti perheen pian Louisin syntymän jälkeen ja muutti toiseen kaupunginosaan.

Rakastui jazziin

Se oli köyhää elämää New Orleansin köyhässä osassa. Mutta sen bordelleissa ja tanssisaleissa syntyi moderni jazz. Nuori Armstrong löysi itsensä sulatusuunista, kukoistavan mutta kaupungin ulkopuolella vielä vieraan kulttuurin keskeltä. Kun hän varttui, hän rakastui jazziin, jonka sanottiin ylittävän kaikki musiikilliset rajat.

Louis Armstrong jätti koulun 11-vuotiaana. Sen jälkeen hän hankki perheelle elantoa laulamalla kaduilla muutaman kaverinsa kanssa. Samaan aikaan hänestä piti huolta romukauppaa pitänyt juutalaisperhe. He antoivat pojalle toisen kodin. Hän kantoi loppuelämänsä Daavidin tähdellä kuvioituja koruja kunnioittaakseen tuota perhettä.

Nuori Armstrong joutui myös vaikeuksiin. Eräänä uudenvuodeniltana hän ampui pistoolilla ilmaan, minkä jälkeen poliisi pidätti hänet. Ongelmalapsille tarkoitetussa laitoksessa hän sai käsiinsä kornetin ja osoittautui nopeasti poikkeukselliseksi lahjakkuudeksi. Armstrong rakasti soitintaan ja harjoitteli taukoamatta.

Kohti pohjoista

Armstrong vapautui nuorisolaitoksesta 14-vuotiaana. Päivisin hän kantoi hiiliä, ja öisin hän soitti kornettia tanssipaikoissa. Hetken aikaa hän oli myös erään prostituoidun ”suojelija”, mutta lopetti uransa sutenöörinä naisen puukotettua häntä. Jazz-piirien tähti, Joe ”King” Oliver, otti lupaavan nuorukaisen siipiensä suojaan. Vuonna 1918 Armstrong otti Oliverin paikan Kid Oryn orkesterissa.

Soitettuaan pari vuotta kornettia ja trumpettia tanssisaleissa ja siipiratasaluksilla Armstrongin oli aika lähteä New Orleansista. Monien muiden lupaavien muusikoiden tavoin hän suuntasi Chicagoon, jossa afroamerikkalainen musiikki puhkesi kukkaan. Siellä hän tapasi jälleen King Oliverin, jonka Creole Jazz Bandiin hän liittyi.

Maine kasvoi

Armstrongin maine ensiluokkaisena muusikkona kasvoi. Eräs Oliverin orkesterin jäsenistä oli pianisti-laulaja Lil Hardin. Hän oli sitä mieltä, että lavalle hänen kanssaan kiipesi todellinen pikkukaupungin poika, mutta vaikuttui Armstrongin soitannasta. He menivät naimisiin pian Armstrongin liityttyä yhtyeeseen, ja Lil Hardin Armstrongista tuli miehensä manageri. Hänen mielestään hänen taitava ja säteilevä miehensä ei voisi enää soittaa toista kornettia. Niinpä hän puhui tämän jättämään orkesterin ja lähtemään New Yorkiin koettamaan onneaan. Siellä hän soitti trumpettia Fletcher Hendersonin yhtyeessä, jota pidettiin kaupungin parhaana afroamerikkalaisyhtyeenä.

Vuonna 1925 pari muutti takaisin Chicagoon. Lil markkinoi miestään ”maailman parhaana trumpetistina”, ja Louis alkoi tehdä levytyksiä omien Hot Five ja Hot Seven -kokoonpanojen johtajana. Lil soitti yhtyeissä aluksi pianoa, mutta jonkin ajan kuluttua hänet korvasi tuleva jazz-legenda Earl Hines.

Orkesterin johtajana ”Satchmo” – lempinimi, joka kuvasi hänen leveää suutaan (satchelmouth=reppusuu) – sai vapauden kehittää musiikkia haluamaansa suuntaan. Erinomaisen rytmitajunsa ja rohkeiden improvisaatioidensa avulla hän mullisti jazzin. Hänen musiikkinsa kuulosti spontaanilta, tuoreelta ja arvaamattomalta. Kappaleet kuten West End Blues ja Potato Head Blues loivat musiikkityylin uuden standardin ja vaikuttivat jazz- ja bluesmusiikkiin hyvin pitkään.

Vaikka Armstrong nousi kuuluisuuteen kornetin- ja trumpetinsoittajana, hänestä tuli vaikutusvaltainen myös laulajana. Muut artistit kopioivat hänen käheää ja tunteikasta laulutyyliään. Erään kriitikon mukaan Armstrongin laulu kuulosti ”kottikärryiltä soratiellä”, mutta yleisö rakasti sitä. Hän improvisoi laulaessaan sekä sanoja että melodiaa. Lisäksi hän teki puhallinsoittimelta kuulostavan äänensä avulla tunnetuksi niin sanotun scat-laulun, jossa käytetään sanojen sijasta mitään tarkoittamattomia tavuja.

Kiersi ahkerasti

Armstrong muutti takaisin New Yorkiin vuonna 1929, mutta saman vuoden lokakuussa suuri pörssiromahdus ja sen jälkeinen lama iskivät Yhdysvaltoihin. Levyjen myynti laski, eikä ihmisillä enää ollut varaa käydä yökerhoissa. Se oli kova herätys iloisen 20-luvun jälkeen, ja monet jazzmuusikot joutuivat jättämään musiikin ja etsimään tavallisia töitä.

Louis Armstrong muutti Los Angelesiin, missä filmitähdet ja muut julkkikset jatkoivat juhlimista vaikeista ajoista huolimatta. Hän muutti musiikkiaan yksinkertaisemmaksi, kaupallisemmin suuntautuneeksi big band -musiikiksi.

Vuodet kuluivat, ja Armstrong jatkoi ahkeraa työskentelyään. Vuonna 1947 hän jätti big bandin ja perusti kuusijäsenisen yhtyeen nimeltä All Stars. Hän soitti hittilauluja viidellä vuosikymmenellä ja kiersi väsymättä sekä Yhdysvalloissa että ulkomailla. Usein hänelle kertyi yli 300 esiintymistä vuoden aikana.

Globaali ikoni

Armstrongin musiikillinen kunnianhimo kutistui vuosien saatossa, mutta hänen suosionsa kasvoi kauas jazzin rajojen ulkopuolelle. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä oli tullut populaarikulttuurin ikoni, ja hänen leveä hymynsä tunnettiin kaikkialla maailmassa. Vuonna 1949 hänestä tuli ensimmäinen Time-lehden kantta koristanut jazz-muusikko. Kiertueidensa aikana hän tapasi paavin ja monia valtiomiehiä ja kuninkaallisia. Armstrongin kollega Bing Cosby lausahti vuonna 1950: ”Hän on amerikkalaisen musiikin alku ja loppu.”

Hittejä 60-luvulla

Jotkut suurimmista menestyslauluistaan, kuten Hello, Dolly! ja What a Wonderful World Armstrong esitti vasta 1960-luvulla. Samaan aikaan monet afroamerikkalaismuusikot kritisoivat häntä, koska hän ei osallistunut aktiivisesti kansalaisoikeusliikkeeseen. Armstrong näki itsensä ennen kaikkea viihdyttäjänä, eikä juuri antanut poliittisia lausuntoja. Hän kuitenkin tuki liikettä taloudellisesti.

Samaan aikaan hänen terveytensä alkoi huonota. Armstrong oli saanut sydänkohtauksen jo vuonna 1959 ollessaan kiertueella Italiassa, mutta jatkanut silti konsertteja. Hän kuoli 6.7.1971 sydänkohtaukseen nukkuessaan kotonaan. Hänen asuntona New Yorkin Queensissä on nykyään museo.

Ehkä sinua kiinnostaa...