Pernarutto piti viedä Venäjälle

Vuodet ensimmäisen maailmansodan ja 1930-luvun laman välissä ovat jääneet historiaan ”kultaisena 1920-lukuna” ja ”jazz-aikana”. Uuden musiikkityylin...

Saksalaiset olivat vähällä saada Pohjoismaat ensimmäiseen maailmansotaan. Pommeja ja biologisia aseita salakuljetettiin Pohjois-Norjan kautta Suomeen, jotta liittoutuneiden kuljetuksia Venäjälle olisi saatu sabotoitua. Eräs ruotsalainen salakuljetti pernaruttobakteereja laukussaan.

Teksti Jan Ingar Thon

Paroni von Rautenfels heräsi oven paukutukseen. Hän kääntyi sängyssään ja katsoi kelloa. 06.00! Ärtyneenä hän puki ylleen aamutakin ja käveli halki ylellisen Grand Hospits -hotellin sviitin Oslossa. Oven ulkopuolella seisoi kaksi miestä. He esittelivät itsensä suojelupoliiseiksi ja tunkeutuivat huoneeseen. He alkoivat välittömästi tutkia laatikoita, kaappeja ja hyllyjä. Paroni kysyi raivoissaan, olivatko miehet ymmärtäneet, mitä seurauksia keisarillisen Saksan diplomaatin tällaisella kohtelulla voisi olla. Agentit eivät välittäneet hänen raivostaan, vaan pyysivät häntä mukaansa. Yhdessä he menivät poliisiasemalle osoitteeseen Möllergatan 19, jossa kuulustelut aloitettiin välittömästi.

Seuraavina päivinä kävi selväksi, että von Rautenfels oli johtajana agenttien ja sabotoijien verkostossa, joka ulottui Berliinistä Suomeen. Katkera paroni oli kuitenkin tyytyväinen yhteen seikkaan. Eräs hänen luotetuimmista miehistään ei ollut jäänyt poliisin haaviin: hän oli Otto von Rosen.

Matkusti rajoilla

Suomenruotsalainen paroni Otto von Rosen ei kuitenkaan ollut Norja poliisille täysin tuntematon. Päällisin puolin hän oli kunniallinen liikemies, joka matkusti tiuhaan Oslon, Berliinin ja Kööpenhaminan väliä. Mutta kun Norjan poliisi tutki hänen liiketoimiaan, he huomasivat, ettei kaupoissa juuri lainkaan vaihdettu rahaa. Lisäksi von Rosen teki alinomaa matkoja rajaseuduilla Norjan, Venäjän ja Suomen välillä. Ensimmäinen maailmansota oli käynnissä mantereella, ja sotaa käyvien kansojen vakoojia oli kaikkialla. Suojelupoliisi päätti tutkia von Rosenia lähemmin.

15. tammikuuta 1917 poliisi löysi von Rosenin Kaarasjoelta Pohjois-Norjasta. Hänellä ei ollut passia, hän käytti väärää nimeä ja hänet pidätettiin siksi epäiltynä vakoilusta yhdessä kahden suomalaisen kanssa, jotka olivat hänen seurassaan. Von Rosenin tavaroiden joukosta löytyi eri maiden valuuttaa, kameroita, yksityiskohtaisia karttoja eri alueista Suomen rajalla, päiväkirjoja ja pistooleja. Lisäksi löydettiin suuri määrä sabotaasitarvikkeita: räjähtäviä kyniä, sytytyslankoja ja pieniä pommeja.

Matkatavaroissa oli myös kaksi laatikkoa ruokasuolaa, joka osoittautui sisältävän voimakkaita räjähdysaineita. Edelleen löytyi pieni pullo tappavaa myrkkyä nimeltä kurare, pullo Stomatol-suuvettä ja omituisinta kaikessa, 19 sokeripalaa pienessä rasiassa.

Hengenvaarallista "evästä"

Von Rosen väitti, että matkatavaroissa olleet tölkit, joissa etiketin mukaan oli purkitettua lihaa, olivat hänen evästään. Kun nimismies ehdotti, että lihasta tehdään keittoa, hän sai nopean vastauksen: "Ei, Jumalan tähden, älä tee sitä!" Myöhemmin kävi ilmi, että myös purkit sisälsivät räjähdettä.

Nyt von Rosen tunnusti olevansa jäsenenä ryhmässä, joka taisteli Suomen itsenäistymiseksi Venäjästä. Räjähteitä piti käyttää Venäjän sotalaitoksia ja rautateitä vastaan.Vähitellen von Rosen myönsi yhä enemmän. Stomatol-pullo sisälsi lavantautibakteeria, ja sokerinpaloihin oli piilotettu tappavaa pernaruttobakteeria sisältäviä ampulleja. Niillä piti sabotoida hevosia ja poroja, jotka kuljettivat aseita ja varusteita venäläisille, hän väitti kuulustelujen aikana.

Tuohon aikaan Norjan viranomaiset antoivat länsivaltojen kuljettaa Pohjois-Norjan kautta laitteita ja tarvikkeita allianssikumppanilleen Venäjälle.

Paljastava päiväkirja

On epävarmaa, kuinka pitkälle edenneitä von Rosenin suunnitelmat biologiselle sodankäynnille olivat, mutta päiväkirjamerkinnöissään tammikuussa 1917 hän kirjoittaa: ”Lavantauti ja pernarutto yli Pohjois-Suomen, josta lavantauti voisi levitä Altalle porolaumojen liikkeiden mukana markkina-aikaan”. Ilmeisesti hän toivoi, että hänen räjähtävät tai myrkylliset aineensa pysäyttäisivät liittoutuneiden kuljetukset.

Suomen itsenäisyytaistelu sai suurta sympatiaa koko Pohjolassa. Paroni väitti myös, että yksikään hänen teoistaan ei ollut suunnattu Norjaa vaan vain Venäjää vastaan. Siksi von Rosen kaikessa hiljaisuudessa karkotettiin Norjasta 21. helmikuuta 1917. Suojelupoliisin päällikön esimiehet olivat silloin lähestyneet häntä ja osoittaneet, että koko juttu olisi saatettava päätökseen mahdollisimman pian.

Monet Norjan poliitikot ajattelivat, että suomenruotsalainen paroni oli päässyt liian helpolla. He väittivät, ettei von Rosen ollut suomalainen patriootti, jollainen hän teeskenteli olevansa, vaan osa suurempaa ja vaarallisempaa verkkostoa. Varsinkin kun useat hänen kumppaneistaan olivat toistuvasti maininneet, että "se on Saksa, joka maksaa."

Liiga paljastettiin

Vuoden 1917 keväällä ja kesällä epäilykset näyttivät saavan vahvistusta. Useat alukset räjähtivät tai syttyivät tuleen. Myös satamien rakennuksia sytytettiin. Suojelupoliisi tutki tapahtumia ja onnistui salapoliisityöllä, soluttautumisella ja ilmiantajien avulla kerimään auki kokonaisen verkon sabotoijia. Liigan toiminta ja suunnitelmat voitiin paljastaa, kun paroni von Rautenfels ja tusina muuta pidätettiin.

23. kesäkuuta julkaistiin sensaatiomainen uutinen norjalaislehti Morgenbladetissa: "Saksalainen pommivarasto löytyi Christianiasta (nykyinen Oslo). Poliisi on löytänyt yli 1 000 kiloa räjähteitä. Pitikö paronin matkatavaroista löytyneiden helvetinkoneiden päätyä Suomeen vai norjalaisiin laivoihin?"

Esitteli pommeja

Pommivarasto oli Sverdrups gatella Itä-Oslossa. Se sisälsi satoja erilaisia pommeja, joissa oli erilaisia ajoituslaitteita tai sytyttimiä. Räjähteet kuljetettiin suurta varovaisuutta noudattaen poliisiasemalle. Jos edes yksi, pienimpikin, pommi olisi räjähtänyt, koko rakennus olisi lentänyt ilmaan.

Muutamaa päivää myöhemmin poliisi esitteli joitakin löydettyjä esineitä lehdistötilaisuudessaan. Hiilenpaloiksi naamioituja pommeja, räjähtäviä kemikaaleja sisältäviä savukkeita, jotka olisivat voineet tuhota laivan koneet ja lasisia putkia täynnä vaarallisia nesteitä.

Nyt oli selvää, että tutkittavan liigan tavoitteena ei ollut saada Suomelle itsenäisyyttä vaan lamaannuttaa Norjan merenkulku Pohjois-Atlantilla, sillä se oli hyvin tärkeää ympärysvalloille. Koska Norja oli julistautunut sodassa puolueettomaksi, paljastukset herättivät laajaa huomiota ja keskustelua, myös kansainvälisesti.

Norjalaislehdistön ääni vaati tinkimätöntä reaktiota: ”Sen jälkeen mitä on tullut esiin räjähdetapauksessa. Koska keisarillisen Saksan kuriiri Rautenfels on varastoinut ja kuljettanut tällaisia pirullisia esineitä, kaikki niin että Saksan ulkoministeriö on tiennyt ja hyväksynyt ... niin Norjalla ei ole nyt muuta vaihtoehtoa kuin katkaista diplomaattisuhteet Saksaan." Norja ei kuitenkaan sulkenut Saksan suurlähetystöä, vaan tyytyi karkottamaan von Rautenfelsin ja hänen kumppaninsa maasta. Päiväkirjassaan von Rautenfels kirjoitti, ettei kaipaisi Norjan kansaa ja sen vihamielistä asennetta.

Ehkä sinua kiinnostaa...