Keisari vei vihille prostituoidun

Itä-Rooman keisari Justinianus ei kuunnellut neuvonantajiaan Bysantin hovissa. Huolimatta näiden kiivaista protesteista Justinianus valitsi vaimokseen Theodoran, entisen prostituoidun. Pian Theodorasta tuli aviomiehensä tärkein työkumppani.

Teksti Sara Griberg

Vastakruunatun keisariparin astuessa kilparadan marmoriaitioon yleisön läpi käy kohahdus. Kallisarvoisissa koruissa komeileva tyttö hallitsijan rinnalla on yksi Konstantinopolin kohutuimmista artisteista. Nyt hän on pukeutunut keisarivallan purppuranpunaiseen asuun. Monet miehistä ovat nähneet hänet kuitenkin ilman rihmankiertämää. Toiset kehuskelevat jopa nauttineensa hänen eroottisista taidoistaan.

Justinianus I, joka kruunattiin keisariksi vuonna 527, on jäänyt historiaan yhtenä merkittävimmistä hallitsijoista Bysantin valtakunnassa. Tunnetuksi hänet tekivät valloitukset, hänen asettamansa lait ja rakennukset. Tunnetuin hän oli kuitenkin vaimonsa valinnasta.

Theodora oli peräisin yhteiskunnan pohjalta, ja hän oli toiminut prostituoituna näyttelijänä. Avioliitto Justinianuksen kanssa teki hänestä silti aikansa mahtavimman naisen. Erona muihin keisaripuolisoihin hän osallistui aktiivisesti valtion hallintoon, ja hänet muistetaan sosiaalisista uudistuksista, mutta myös julmuudesta ja häikäilemättömyydestä kansaa kohtaan.

Politiikkaa ja hevoskisoja

400-luvulla germaanit olivat vallanneet Rooman valtakunnan länsiosat, mutta idässä imperiumi eli edelleen. Konstantinopoli oli pääkaupunkina valtiossa, jota myöhemmin kutsuttiin Bysantin valtakunnaksi.

Itä-Rooman keisarit pitivät kiinni vanhasta tavasta hoitaa kansan uskollisuutta ”leivällä ja sirkushuveilla”. Viihteen virallinen päänäyttämö oli hevoskilpailuareena – hippodromi. Hevoskilpailuja järjestettiin eri joukkueille, jotka erotettiin tunnusvärein. 500-luvulla siniset ja vihreät joukkueet hallitsivat ja toimivat myös poliittisina ryhmittyminä. Perinteen mukaisesti sinisen joukkueen kannattajat olivat keisarille uskollisia. Kilpailuhevosten ja vaunujen ohella hippodromilla nähtiin myös muuta ohjelmaa, kuten akrobatiaa, nyrkkeilyä, eläintappeluita, tanssia, laulua ja teatteria kilpajuoksujen välillä.

Koulutettiin artistiksi

Theodora syntyi vuoden 497 tietämillä köyhään perheesen. Hänen isänsä Akakios palveli Vihreiden luona karhunhoitajana, mutta kuoli Theodoran ollessa vain viisi vuotta. Äidillä oli lisäksi kaksi muuta tytärtä elätettävänään ja hän meni uudelleen naimisiin ja toivoi uuden miehen jatkavan kuolleen aviomiehen työtä. Paikka oli kuitenkin jo täytetty ja nälkä uhkasi. Silloin Siniset tulivat apuun ja tarjosivat miehelle työpaikan, ehkäpä lähinnä Vihreiden kilpailijoidensa kiusaksi.

Yleisö rakasti Theodoraa

Myös tyttäriä koulutettiin esiintyjiksi. Theodora ei ollut kummoinen lahjakkuus laulussa tai tanssissa, mutta hän oli hauska ja taitava koomikkona ja yleisö rakasti häntä. Viisitoistavuotiaana hän oli täysiverinen tähti, jonka esityksissä vuorottelivat karski huumori ja eroottiset höysteet.

Tunnetuimmassa numerossaan Theodoran kerrotaan maanneen lähes alastomana selällään, kun elävät hanhet nokkivat siemeniä hänen häpynsä päältä. Taiteilijan työssä tuli tyydyttää yleisö sekä lavalla että sen ulkopuolella, joten esitysten välissä Theodora elätti itsensä prostituoituna.

Näyttelijättärien ja prostituoitujen oli kiellettyä mennä naimisiin ylempiluokkaisten miesten kanssa. Paras selviytymiskeino sellaiselle naiselle olikin löytää rikas rakastaja elättäjäksi. Theodora tapasi erään pohjoisafrikkalaisen provinssin kuvernöörin ja seurasi miestä tämän rakastajattarena Välimeren poikki. Intohimon laannuttua mies heitti Theodoran ulos, mutta tämän onnistui – oletettavasti  itseään myymällä – pääsemään takaisin Konstantinopoliin. Eräiden tietojen mukaan hän työskenteli silkkikutomossa 25-vuotiaaksi saakka, kunnes hän aloitti suhteen noin 15 vuotta vanhemman Justinianuksen kanssa. Mies oli silloisen keisari Justinuksen siskonpoika. Justinianus oli saanut hyvän koulutuksen, sillä hänen oli tarkoitus jatkaa keisarina enonsa jälkeen.

Huolimatta siitä, että Justinianus olisi voinut valita kenet tahansa korkea-arvoisen naisen vaimokseen, hän päätti vakaasti tehdä Theodorasta keisarinnansa. Siksi hän ylipuhui enonsa säätämään uuden lain. Uuden ediktin mukaan entinen prostituoitu sai mennä naimisiin hallitsijaluokkaisen miehen kanssa sillä edellytyksellä, että hänet on ”reformoitu”, eli hän oli jättänyt vanhan syntisen elämänsä elääkseen kunniallisena naisena.

Korotti veroja ja kävi sotaa

Pariskunta meni naimisiin vuonna 525. Kaksi vuotta myöhemmin Justinianus nimitettiin vanhan ja sairaan enonsa kanssahallitsijaksi.
Enon kuoleman jälkeen Justinianus teki suuria muutoksia. Hän korotti veroja, uudisti lainsäädäntöä ja aloitti sodan sekä Persiaa että entistä Länsi-Roomaa asuttavia germaaneja vastaan. Theodora otti aktiivisesti osaa miehensä työhön imperiumin hallitsemisessa, mikä tulee ilmi jäljelle jääneistä virallisista dokumenteista, joissa hänen ja keisarin allekirjoitukset ovat rinnakkain.

Uudistukset ja kasvanut veropaine herättivät tyytymättömyyttä kansassa ja vuonna 532 yhdistyivät Vihreät ja Siniset, tavallisesti toistensa viholliset, ja nousivat kapinaan keisaria vastaan. He sytyttivät rakennuksia tuleen ja nimesivät keisarille kilpailijan.

Vallankumousta kutsuttiin Nika-kapinaksi kreikkalaisen ”voitto”-sanan mukaan, jota kumouskansa käytti iskulauseenaan. Kun mielenosoittajat uhkasivat keisarinpalatsia, Justinianus ja hänen neuvonantajansa uskoivat hävinneensä ja suunnittelivat pakoa. Theodora kieltäytyi kuitenkin antamasta periksi. ”Purppura sopii hyvin kuolinvaatteeseen”, sanotaan hänen lausuneen. ”Pitäisin parempana, että saisin kuolla tässä keisarillisessa asussa.”

Theodoran päättäväisyydestä rohkaistuneena Justinianus päätti jäädä ja kukistaa kapinan väkivallalla. Kymmeniätuhansia kapinallisia suljettiin hippodromille ja surmattiin verisesti.

Rakennutti Hagia Sofian

Keisari alkoi Konstantinopolin jälleenrakentamisen ja rakennutti muun muassa vanhan kirkon raunioille upean Hagia Sofian, jonka pylväisiin ikuistettiin hänen ja Theodoran nimet.

Aikalaishistorioitsija Prokopios kuvailee Theodoraa kovaksi ja julmaksi hallitsijattareksi, joka ei kaihtanut murhata kylmäverisesti niitä, jotka asettuivat hänen valtansa tielle. Myöhemmin häntä on luonnehdittu feminismin edelläkävijäksi, joka ei koskaan 20 hallitsijavuoden jälkeen unohtanut alkuperäänsä ja vaati parannusta hylättyjen naisten tilanteeseen. Hän perusti luostareita ”reformoiduille” prostituoiduille ja vaikutti lainsäädäntöön alaikäisten tyttöjen seksiorjakauppaa vastaan. Theodora kuoli 50 vuoden iässä vuonna 548, luultavasti syöpään. Justinianus eli vielä 17 vuotta. Hän ei avioitunut uudelleen ja kuoltuaan hänet haudattiin vaimonsa viereen vuonna 565.

LUE LISÄÄ:
Prokopios:  The Secret History (2007)