Kapinallinen nuorisoikoni

Vuodet ensimmäisen maailmansodan ja 1930-luvun laman välissä ovat jääneet historiaan ”kultaisena 1920-lukuna” ja ”jazz-aikana”. Uuden musiikkityylin...


Vaikka James Dean mainitaan vain kolmen elokuvan lopputeksteissä, hänen näennäisen viileästä asenteestaan tuli nuoren sukupolven ikoni. Deaniin henkilöityi vakiintunutta yhteiskuntaa vastaan 1950-luvulla noussut kapina.

Teksti Björn Lundberg

Kiillotettu, hopeanharmaa Porsche 550 Spyder kulki pölyistä Kalifornian maantietä perjantaina 30. syyskuuta 1955. Auton tuore omistaja oli James Dean, joka oli juuri lyönyt itsensä läpi Hollywoodissa. Näyttelemisen lisäksi hänen intohimonaan olivat nopeat autot. Vain joitakin tunteja aiemmin poliisi oli pysäyttänyt hänet ja antanut sakot ylinopeuden vuoksi. Dean oli matkalla kohti pohjoista osallistuakseen autokilpailuun San Franciscon lähellä. Yhtäkkiä vastaan tuli auto, joka kääntyi vasemmalle, maantielle. Dean ei ehtinyt jarruttaa, ja autot törmäsivät toisiinsa. Porsche lensi tieltä, osui puhelintolppaan ja romuttui täysin. Dean kuoli heti.

24-vuotiaalle Deanille ennustettiin valoisaa tulevaisuutta elokuvatähtenä, ja uutinen hänen kuolemastaan lähetti shokkiaallon läpi Hollywoodin. Pian hänen nimensä oli kaikkien huulilla, ja hänestä tuli kokonaisen sukupolven symboli. Nyt – 60 vuotta myöhemmin James Dean kuuluu yhä 1900-luvun populaarikulttuurin ikonien joukkoon yhdessä Marilyn Monroen ja Elvis Presleyn kanssa

Varhaiset menetykset

James Byron Dean syntyi 8. helmikuuta 1931 Indianan Marionissa. Pari vuotta myöhemmin perhe muutti Kaliforniaan, mutta äiti kuoli syöpään Jamesin ollessa 9-vuotias. Perheen isä katsoi, ettei pystyisi huolehtimaan pojastaan, joten James palasi Indianaan, tätinsä hoiviin.

Äidin kuolema ja sitä seurannut ero isästä olivat sydäntäsärkeviä kokemuksia nuorelle pojalle. Monien mielestä tragedia seurasi hänen mukanaan läpi elämän.

Koulusta James selvisi keskinkertaisin arvosanoin, mutta osoitti lahjakkuutta urheilussa ja taiteessa. Hän pelasi koripalloa ja kilpaili seiväshypyssä koulun yleisurheilukilpailuissa. Lisäksi hän kävi teatterikursseilla ja piti piirtämisestä. Ilmeisesti hän haaveili jo elokuvatähteydestä. Eräässä hänen varhaisessa murrosiässä piirtämässään työssä on suuri kuorma-auto, jossa on teksti ”James Dean Transport” ja vieressä liikennemerkki, joka osoittaa Hollywoodiin.

Opiskeli draamaa

Eteläinen Kalifornia oli elokuvateollisuuden keskus, mutta se oli myös hänen isänsä asuinpaikka. James päätti koulunsa vuonna 1949 ja matkusti Kaliforniaan koiransa Maxin kanssa.

Hän muutti isänsä luokse ja alkoi opiskella dramatiikkaa UCLA-yliopistossa. Hän jätti opiskelun parin lukukauden jälkeen ja yritti saada näyttelijän töitä. Ensiesiintyminen TV-ruudulla oli Pepsi-virvoitusjuoman mainoselokuvassa, jossa Dean käynnistää itsesoittavan pianon. Vuosi oli 1950. Dean sai myös pikkurooleja suuremmista elokuvista ja oli mukana muun muassa Dean Martinin ja Jerry Lewisin tähdittämässä Laivaston monnit -filmissä. Läpimurto antoi odottaa itseään. Tuloja hankkiakseen Dean työskenteli pysäköintiavustajana elokuvastudio CBS:n leivissä.

Lopulta Dean päätti kokeilla jotain uutta. Lokakuussa 1951 hän astui junaan ja matkasi Yhdysvaltain halki New Yorkiin. Hänen tavoitteenaan oli päästä sisään pieneen Actors Studio -näyttelijäkouluun. Sen oli perustanut joitakin vuosia aiemmin ohjaaja Elia Kazan yhdessä joidenkin kollegojensa kanssa. Koulun työskentelytapa perustui venäläisen teatterimies Konstantin Stanislavskin teoriaan ja tuli elokuvamaailmassa tunnetuksi metodinäyttelemisenä.

Uusi metodi

Metodinäytteleminen tulisi uudistamaan yhdysvaltalaisen elokuvan, ja James Dean näki sen potentiaalin. Metodissa näyttelijän persoona yhdistyi roolihenkilön kanssa erilaisten tekniikoiden avulla. Tavoitteena oli syvyyspsykologian avulla luoda elävämpi roolihahmo kuin mihin perinteisellä ulkonaisella näyttelemisellä pystyttiin.

Uuden näyttelemisen tavan eturintamassa oli Hollywoodin nouseva tähti – nuori ja palvottu Marlon Brando. Dean meni New Yorkissa elokuviin katsomaan Brandon elokuvaläpilyönnin, Elia Kazanin ohjaaman elokuvan Viettelysten vaunu.

Suureksi onnekseen Dean pääsi Actors Studioon ensimmäisellä yrittämällä. Pian hän sai myös ensimmäisen roolinsa Broadwaylla. Näytelmä itse sai huonot arvostelut, mutta Deanin roolityötä kiitettiin. Esitykset lopetettiin vain viiden näytöksen jälkeen. Se ei ollut Deanin toivoma läpimurto.

Lupaava teatteridebyytti

New Yorkissa Deanilla oli lyhyt suhde kahta vuotta vanhempaan Elizabeth Sheridaniin (joka paljon myöhemmin näytteli Jerry Seinfeldin äitiä Heleniä TV-sarjassa Seinfeld). Toisin kuin voisi luulla, Dean ei ollut suuri naistenmies. Hänellä oli joitakin tyttöystäviä, mutta häntä kuvaillaan ujoksi ja epävarmaksi. Jotkut hänen kanssaan aikaa viettäneet ovat myös kertoneet, että hänellä oli seksisuhteita miesten kanssa, mutta aihe oli siihen aikaan suuri tabu.

Leipä oli New Yorkissa tiukassa. Dean asui yksinkertaisesti, kävi halvoissa kahviloissa ja söi silloin, kun siihen oli varaa. Lopulta hän sai Broadwaylla näytelmäroolin, joka saattaisi olla hänen suuri läpimurtonsa. Hän näyttelisi nuorta arabimiestä André Giden näytelmässä The Immoralist. Sen ensi-ilta oli helmikuussa 1954. Arvostelut olivat rohkaisevia. Sen vuoksi monille oli järkytys, että Dean jätti roolin vain kahden viikon jälkeen.

Asialle oli hyvä selitys. Marlon Brandon löytänyt ohjaaja Elia Kazan oli iskenyt silmänsä James Deaniin ja pyysi häntä mukaansa uuteen hankkeeseen. Se oli John Steinbeckin romaanin Eedenistä itään filmatisointi. Cal Traskin levottoman maanviljelijän pojan rooli sopi Deanille kuin nakutettu, mutta hänen oikukas käytöksensä jatkui myös sen jälkeen, kun kamerat olivat jo lopettaneet kuvaamisen. Monet pitivät häntä itsekeskeisenä, arvaamattomana ja epäkypsänä. Elia Kazan sanoi myöhemmin:
”Jokainen 17-vuotias kaveri elää vaiheen, jossa hän inhoaa isäänsä, vihaa viranomaisia ja kieltäytyy noudattamasta sääntöjä. Se on klassista. Mutta Dean ei koskaan kasvanut ulos siitä.”

Cool

Deanin omituisuus ei ollut vain ulkoista ylimielisyyttä. Häntä vaivasivat myös ahdistuskohtaukset ja syvä levottomuus. Usein hänen käytöksensä oli täysi vastakohta sille, mitä aikuisten maailma nuorilta odotti.

Hänestä tuli sukupolvensa juureton kapinallinen. Kuluneine farkkuineen, t-paitoineen, nahkatakkeineen ja alati suupielessä roikkuvine tupakoineen James Dean oli sanan cool ilmentymä. Hän oli ensimmäisiä todellisia nuorisoidoleja. Näyttelijä Martin Sheen on osuvasti sanonut: ”Marlon Brando uudisti näyttelijöiden tavan työskennellä, mutta James Dean uudisti ihmisten tavan elää.”

Vain kolme elokuvaa

Eedenstä itään sai ensi-iltansa maaliskuussa 1955, ja se oli ainoa Deanin elokuvista, joka ehti ensi-iltaan ennen hänen kuolemaansa. Dean alkoi heti sen valmistumisen jälkeen työskennellä uuden hankkeen parissa – se oli päärooli elokuvassa Nuori kapinallinen. Vain kolme viikkoa ennen kuolemaansa Dean sai päätökseen kolmannen ja viimeiseksi jääneen elokuvansa kuvaukset. Se oli Elizabeth Taylorin ja Rock Hudsonin kanssa kuvattu epookkidraama Jättiläinen.

Elokuvista saadut rahat Dean käytti muun muassa hopeanharmaaseen Porscheen. Nopeat autot eivät olleet hänelle vain harrastus. Dean haaveili toisesta urasta kilpakuljettajana.
James Dean kiehtoo yhä 60 vuotta kuolemansa jälkeen. Monet ovat imitoineet hänen asennetaan ja tyyliään, mutta kukaan ei ole ylittänyt niitä.

Ehkä sinua kiinnostaa...