Kahlekuninkaan läpimurto

Vuodet ensimmäisen maailmansodan ja 1930-luvun laman välissä ovat jääneet historiaan ”kultaisena 1920-lukuna” ja ”jazz-aikana”. Uuden musiikkityylin...

torstai 16. huhtikuuta 2015

1900-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli täynnä nopeita yhteiskunnallisia muutoksia. Monet tunsivat itsensä rajoitettujen mahdollisuuksiensa vangeiksi. Kenties juuri siksi Harry Houdinista tuli ajan ykkösviihdyttäjä.

Teksti Björn Lundberg

Maaliskuussa 1904 Harry Houdini kiipesi Hippodrome -teatterin lavalle Lontoossa. Tapansa mukaan hän oli pyytänyt yleisöä tuomaan mukanaan käsirautoja, joista hän sitten helposti keplotteli itsensä vapaaksi. The Mirror -lehti oli kuitenkin valmistellut yllätyksen Yhdysvalloista saapunutta kuuluisaa kahlekuningasta varten.

Erikoislukko

Lehden toimittaja otti esiin erään birminghamilaisen lukkosepän valmistamat erikoisvalmisteiset käsiraudat. Houdini tarkasteli lukkoa huolestuneena, mutta suostui ottamaan haasteen vastaan, jos saisi valmistautua rauhassa. Lukko oli suunniteltu mahdottomaksi tiirikoida. Useita lontoolaisia lukkoseppiä oli kutsuttu todistamaan näytöstä. He olivat kaikki sitä mieltä, että lukkoa ei pystyisi kukaan avaamaan.

Viisi päivää myöhemmin Houdini saapui jälleen Hippodromelle uransa kenties vaikeimpaan kokeeseen. 4000 katsojaa osoitti suosiotaan hänen saapuessaan.
Houdini katosi lavan keskelle asetettuun erikoisvalmisteiseen laatikkoonsa. Orkesteri alkoi soittaa, ja yleisö odotti henkeään pidätellen. 22 minuutin kuluttua Houdini nousi ylös, ja yleisön läpi kulki kohahdus. Hän ei kuitenkaan ollut vielä vapaa ja katosi uudelleen laatikkoon. Kun hän tuli ulos seuraavan kerran, hän hikoili ja oli silminnähden tuskainen. Periksi hän ei kuitenkaan halunnut antaa.

Noin tunnin kuluttua Houdini pyysi järjestäjiä avaamaan käsiraudat väliaikaisesti, jotta hän voisi riisua kuuman takkinsa. He kieltäytyivät. Silloin hän otti taskustaan linkkuveitsen, heilautti takin päänsä yli ja leikkasi sen kahtia. Yleisö taputti tempulle.

Mahdoton tuli todeksi

Houdini meni laatikkoonsa vielä kerran. Vain kymmenen minuuttia myöhemmin hän tuli ulos – ja pystyi ylpeänä osoittamaan, että oli päässyt eroon ”mahdottomista” käsiraudoistaan. Yleisö hurrasi ja heitteli hattujaan ilmaan. Miten hän oli tehnyt sen? Joku nosti Houdinin olkapäilleen ja kantoi mestari-illusionistia ympäri teatterisalia.
Silloin Houdini murtui ja purskahti itkuun. Hippodromen esityksestä vuonna 1904 tuli yksi hänen pitkän kahlekuninkaan ja taikurin uransa huippuhetkistä.

Nykyään voi tuntua omituiselta, että joku saattoi nousta maailmanmaineeseen vapautumalla käsiraudoista. Houdini oli karismaattinen esiintyjä, joka vangitsi yleisönsä minne ikinä menikin. Lisäksi hänen esityksensä olivat ajankohtaisia. Ne antoivat vapaammasta elämästä haaveileville ihmisille toivoa. Mestarillisesta kahlekuninkaasta tuli symboli, joka osoitti arkensa vangitsevana kokeneille, että mikään ei ollut oikeasti mahdotonta.

Nuorena töihin

Harry Houdini syntyi Erik Weisz -nimisenä Budapestissä vuonna 1874. Hän muutti unkarinjuutalaisten vanhempiensa kanssa Yhdysvaltoihin nelivuotiaana, jolloin hänen nimensä muutettiin Ehrich Weissiksi.

Toimeentulon hankkimiseksi pojan oli aloitettava työt nuorena. 9-vuotiaana Weiss esiintyi trapetsitaiteilijana, ja pian sen jälkeen hän oli taikurin uralla. Aluksi hän erikoistui korttitemppuihin, joissa hänen sorminäppäryytensä kehittyi huippuunsa. 16-vuotiaana hän luki ranskalaistaikuri Jean Eugène Robert-Houdinin omaelämäkerran. Idolinsa kunniaksi hän otti taiteilijanimekseen Harry Houdini.

Käsirautakokeilu

1800-luvulla nuori Houdini esiintyi hämärissä saleissa pienille yleisöille. Samaan aikaan hän alkoi kokeilla käsiraudoista vapautumista ja muita kahletemppuja. Mukanaan hänellä oli veljensä Theodore, josta tuli myös menestynyt kahlekuningas. Hänen artistinimensä oli Theodore Hardeen.

Coney Islandin huvipuistossa New Yorkissa Houdini tapasi nuoren naisen, jonka nimi oli Wilhelmina Beatrice Rahner. Häntä kutsuttiin Bessiksi. Pari kihlautui vuonna 1894, ja Bessistä tuli Houdinin pysyvä assistentti.

Houdinin läpimurto tapahtui vuonna 1899. Esiintyessään Chicagossa hänet pani merkille managerina työskennellyt Martin Beck, jonka mielestä hänen käsirautaesityksensä oli hyvä ja erikoinen. Pian Houdini löysi itsensä Yhdysvaltain suurimmilta vaudeville-lavoilta, ja jo vuoden kuluttua hän teki ensimmäisen Euroopan-kiertueensa.

Uusia ohjelmanumeroita

Kun Houdini saapui uuteen kaupunkiin, hän haastoi usein poliisin ottamaan itsensä kiinni, minkä jälkeen hän murtautui ulos vankiselleistä tai poliisin vaunuista. Näistä PR-tempuista kirjoitettiin suuria otsikoita, ja kymmenettuhannet ihmiset tulivat katsomaan Houdinin ulkoilmaesityksiä. Niissä  hän vapautti itsensä ketjuista, köysistä tai pakkopaidoista roikkuen jaloistaan ripustettuna yleisön yllä.

Houdinin suosio ei jäänyt muilta illusionisteilta huomaamatta. Kun he alkoivat imitoida hänen temppujaan, Houdini keksi uusia. Fyysinen voima, kova harjoittelu ja idearikkaus olivat hänen menestyksensä edellytyksiä. Lisäksi hän oli oivaltanut jotain tärkeää: olennaista esityksessä ei ollut temppujen vaikeus, vaan se, miten ne esitettiin yleisölle.
Vuonna 1908 Houdini esitteli uuden ohjelmanumeron, jossa hänet lukittiin vedellä täytettyyn maitohinkkiin. Välttääkseen hukkumiskuoleman hänen tuli mainosjulisteiden mukaan pidättää hengitystään useita minuutteja ja avata samaan aikaan käsiraudat sekä maitoastian lukko.

Yleisö rakasti näytöstä ”elämästä ja kuolemasta”. Oikeasti astiassa oli piiloreuna, jonka vuoksi sen kannen saattoi nostaa helposti sisäpuolelta.
Uransa loppupuolella Houdini paljasti osan tempuistaan. Monet käsiraudat pystyi avaamaan työntämällä tai vetämällä tietyllä tavalla. Jotkut pystyi avaamaan kengännauhojen tai pienten vaatteisiin kätkettyjen tiirikoiden avulla. Hän myös kielsi käyttäneensä väärennettyjä lukkoja.

Monet ajattelivat, että The Mirror -lehden Lontoossa vuonna 1904 järjestämä spektaakkeli olisi ollut vain esitystä. Houdinin käytös, hiki ja kyynelet olisivat olleet taitavaa näytelmää ja käsiraudat todellisuudessa helposti avattavat. Muilla kerroilla dramatiikka oli varmasti aitoa. Houdini koetteli rajoja useasti, ja vuonna 1915 hän oli vähällä päästä hengestään, kun hänet haudattiin elävältä eikä hän ollut ehtiä ajoissa takaisin maan pinnalle.

Kahlekuningas-esitysten lisäksi Houdini esiintyi useissa mykkäelokuvissa. Lisäksi hän sai mainetta paljastettuaan monia spiritistejä ja meedioita huijareiksi.

Mystiikkaa myös kuolemassa

Myös myyttisen Houdinin kuolemaa ympäröi mysteeri. 52-vuotias kahlekuningas kuoli vuonna 1926 puhjenneen umpilisäkkeen aiheuttamaan vatsakalvontulehdukseen. Laajalle levinnen huhun mukaan Houdini oli halunnut esitellä vatsalihaksiaan ja antanut lyödä itseään mutta ei ollut ehtinyt jännittää vatsaansa ennen nopeasti tulleita iskuja. Tapauksen silminnäkijälausunnot olivat kuitenkin ristiriitaisia. Houdini on joka tapauksessa legenda yhä lähes 100 vuotta kuolemansa jälkeen.

Ehkä sinua kiinnostaa...