Upptäcktsresande James Cook misshandlas på Hawaii 1779.

Hurjistuneet saaren asukkaat keihästivät ja pahoinpitelevät
Cookin hengiltä 1779. Aikalaiskuva.

© Heritage/Getty

James Cook – löydöt kävivät hänen kohtalokseen

James Cook lähti vuonna 1769 etsimään uutta mannerta ja mittaamaan aurinkokunnan suuruutta. Se oli ensimmäinen hänen matkoistaan, jotka johtivat uusiin löytöihin mutta myös hänen väkivaltaiseen kuolemaansa.

lauantai 21. lokakuuta 2017 teksti Björn Lundberg

A amulla 14. helmikuuta 1779 James Cook heräsi synkkään tietoon. Hänen aluksensa oli ankkuroitu Havaijin ulkopuolelle Tyynellämerellä, ja yöllä havaijilaiset olivat varastaneet yhden soutuveneen.

Cookin aluksen saavuttua Havaijille ensi kerran 1778, saarelaiset olivat ystävällisiä. He pitivät Cookia hedelmällisyyden jumala Lonon reinkarnaationa ja kohtelivat häntä suurella kunnioituksella. Brittien osoitettua inhimillisemmät puolensa asenne muuttui nopeasti.

Vihamielinen tunnelma

Ei tiedetä, mikä tarkalleen meni vikaan, mutta Cookin palatessa saarelle reilun vuoden päästä kolmatta kertaa ilmapiiri oli avoimen vihamielinen. Varastettu soutuvene sai tulen roihahtamaan. Muutaman sotilaan kanssa Cook nousi maihin ja otti panttivankeja saadakseen veneen takaisin. Rannalla heidät ympäröi vihainen väkijoukko, ja puhkesi lyhyt taistelu. Cookia iskettiin keihäällä selkään ja kaaduttuaan matalaan veteen hänet pahoinpideltiin kuoliaaksi. James Cookin vaiherikas elämä oli päättynyt dramaattisesti.

Kun tämä maatyöläisen poika syntyi 1728 Yorkshiressa, ei juuri mikään viitannut siihen, että James Cook joskus olisi maailmankuulu. 16-vuotiaana hän muutti pois kotoa. Toimittuaan jonkin aikaa kauppa-apulaisena hän lähti satamakaupunki Whitbyyn ja ryhtyi kauppa-aluksen merimieheksi.

Opiskeli iltaisin

Cook sai oppia kovan ammatin, mutta lisäksi hän opiskeli matematiikkaa, astronomiaa ja navigointia iltaisin. Hän kohosi nopeasti arvossa, ja hänet nimitettiin perämieheksi 1752. Kolme vuotta myöhemmin hän sai tarjouksen päästä kippariksi omalle laivalle. Monien yllätykseksi hän hylkäsi tarjouksen ja värväytyi sen sijaan Royal Navyn matruusiksi. Päätöksen myötä 26-vuotias Cook joutui aloittamaan lähtöruudusta.

Porträtt av upptäckaren James Cook.

Maailmankuulu brittiläinen tutkimusmatkailija James Cook syntyi Yorkshiressa
1728 ja oli maatyöläisen poika. 

© Thinkstock

Pian hänet ylennettiin kuitenkin toiseksi perämieheksi, ja kaksi vuotta myöhemmin hän saavutti arvon master (perämies). Tämä oli huikea saavutus, sillä Cookilla ei ollut aatelisnimeä eikä vaikutusvaltaisia suojelijoita.

Yksityiskohtaisia ​​merikarttoja

1758 Cookin alus Pembroke lähetettiin Kanadaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, ja Cook kunnostautui muun muassa Quebecin valloituksessa. Seuraavina vuosina hän tutki huolellisesti Newfoundlandin rannikoita. Hänen luomansa merikartat olivat niin yksityiskohtaisia, että niitä käytettiin lähes kaksi vuosisataa.

Maine hänen taidoistaan kartoittajana ja tähtitieteilijänä kiiri myös Lontoon tieteilijöiden korviin.

Euroopassa vallitsi valistuksen aika. Ihmiskuntaa ja maailmankaikkeutta tutkittiin, ja viimeiset tyhjät kohdat maailmankartalla piti selvittää. Yhdessä Britannian laivaston kanssa tiedeakatemia Royal Society suunnitteli maailman-ympäripurjehdusta. Virallisena tavoitteena oli purjehtia Tyynenmeren Tahitin saariryhmälle tarkkailemaan Venus-planeetan ylikulkua auringon editse kesäkuussa 1769. Jos ylikulkua tarkkailtiin samanaikaisesti eri puolilta maapalloa, oli mahdollista laskea etäisyys maan ja auringon välillä ja niin ratkaista aurinkokunnan koon arvoitus.

Venustutkimuksia Tahitilla

Cook näytti sopivan tehtävään kuin valettu. Hän oli suosittu merikapteeni, ja hänellä oli myös tieteellistä osaamista. Venuksen ylikulku ei kuitenkaan ollut ainoa Cookille annettu tehtävä. Salaisessa lisäyksessä ilmoitettiin, että Tahitin jälkeen Cook purjehtisi etelään etsimään tarujen mannerta – Terra Australis Incognitaa – jonka oletettiin olevan eteläisellä Tyynellämerellä.

Tämä oli seikkailu, jollaisesta Cook oli pitkään haaveillut. Kuten hän itse kirjoitti, hän ei halunnut vain matkustaa "kauemmas kuin kukaan aiemmin, vaan niin pitkälle kuin ihmisen oli mahdollista mennä”.

James Cook observerar Venuspassagen i teleskop på Tahiti 1769.

Kesäkuussa 1769 James Cook oli Tahitilla. Sieltä käsin hän tarkasteli Venus-planeetan ylikulkua auringon editse. 

Sitrushedelmillä keripukkia vastaan

Elokuun 26. päivänä 1768 James Cook lähti Englannista Endeavour-aluksella. Kuusi kuukautta myöhemmin hän kiersi Kap Hornin ja jatkoi Tyynellemerelle. Nimestään huolimatta tämä oli meri, joka herätti pelkoa. Laajoilla vesillä keripukilla oli tapana iskeä. Muutaman viikon sisällä laiva saattoi menettää puolet miehistöstään.

Ei vielä tiedetty, että pelätty tauti aiheutui C-vitamiinin puutoksesta, mutta Cook tunsi tutkimuksen, josta ilmeni sitrushedelmien parantavan sairautta. Joka pysähdyksellä Endeavour varustettiin tuoreilla hedelmillä ja vihanneksilla, ja mukana oli myös suuri varasto hapankaalia. Lisäksi Cook vaati kunnollista hygieniaa. Tulos oli sensaatiomainen: Cook teki kolme tutkimusmatkaa Tyynellemerelle ilman, että yksikään miehistön jäsen kuoli keripukkiin.

Tutki Uutta-Seelantia

Observoituaan Venuksen ylikulun Tahitin aurinkoiselta kukkulalta Cook suuntasi kurssinsa etelään. Lokakuussa 1769 hän löysi Uuden-Seelannin, jossa hollantilainen Abel Tasman oli vieraillut 1642. Purjehtimalla kahden pääsaaren ympäri Cook näki, että maa ei kuulunut suureen mantereeseen. Alus jatkoi länteen ja saapui huhtikuussa 1770 Australian itärannikolle.

Huolimatta Cookin navigointitaidoista tutkimusretki oli päättyä katastrofiin, kun Endeavour juuttui kesäkuussa Isoon valliriuttaan. Miehet saivat kuitenkin laivan irti ja pääsivät jatkamaan Intian valtameren ja Atlantin kautta takaisin Englantiin.

Retkikunta tutki monia Tyynenmeren saaria. Tässä Cook todistaa, kuinka ihminen uhrataan. Aikalaiskaiverrus.

© Thinkstock

Cookin sankarimaine kasvoi

Cookin palattua kotiin hänen sankaristatuksensa alkoi kasvaa. Silti ei vielä tiedetty, löytyikö vielä etelämpää tuntematon manner. Siksi Cook sai johdettavakseen uuden retkikunnan 1772–75. Hän ylitti eteläisen napapiirin ja saavutti 71° 10’ eteläistä leveyttä. Tämän etelämmäs ei kukaan ollut matkustanut. Jäävuoret ja sumu pakottivat Cookin kuitenkin kääntymään ympäri.

Vaikka Cook ei koskaan nähnyt Antarktista, hän oli osoittanut, ettei ole olemassa eteläistä mannerta täynnä rikkauksia ja taruolentoja. Cook jatkoi yli Tyynenmeren, ennen kuin palasi Englantiin 1775.

Palattuaan kotiin James Cook ylennettiin komentajaksi, ja hän purjehti 1776 kolmannelle tutkimusmatkalleen. Tällä kertaa tavoitteena oli tutkia Amerikan länsirannikkoa ja kerta kaikkiaan selvittää, oliko Atlantin ja Tyynenmeren välillä olemassa pohjoinen meriyhteys.

Kannibaalien uhriksi

Tämä osa operaatiosta epäonnistui, mutta matkallaan Cook löysi Havaijin saariryhmän, jolle hän antoi nimen Sandwichsaaret. Tutkittuaan Kanadan länsirannikon Cook palasi Havaijille keräämään voimia ja korjaamaan aluksia, mutta sai siis surmansa helmikuussa 1779. Saaren asukkaat pitivät kapteenin ruumiille uskonnollisen seremonian, ja neljä päällikköä söi hänen sydämensä. Kallo, kädet ja jalat palautettiin myöhemmin briteille, kun taas loput luista sijoitettiin saaren pyhäkköihin.

Kuoleman jälkeen James Cookin maine kasvoi entisestään. Hänen tutkimusretkensä olivat piirtäneet maailmankartalle terävämmät ääriviivat. Cookin tieteen harrastus ja huolelliset tutkimukset toimivat myös tiennäyttäjinä.

Karta över alla James Cooks expeditioner.

Cook teki kolme tutkimusmatkaa vuosien 1768 ja 1779 välillä.

Fakta: James Cookin löydöt

Cookin sanotaan usein virheellisesti löytäneen Australian ja Uuden-Seelannin. Jo 1600-luvulla Hollannin merimiehet olivat tutkineet alueita. Cook oli silti ensimmäinen eurooppalainen, joka astui Australian itärannikolle. Huhtikuussa 1770 hän pääsi Botany Baylle, nykypäivän Sydneyn luo, ja nimesi lahden kunnianosoituksena retkikunnan kasvitieteilijöille, Joseph Banksille ja ruotsalaiselle Linnén oppipoika Daniel Solanderille.

Cookin kartoitus Uudesta-Seelannista ja Australiasta raivasi tietä maiden brittikolonisaatiolle. Hän keksi muun muassa, että Uusi-Seelanti koostuu kahdesta pääsaaresta, joita erottaa kapea salmi (Cookinsalmi). Tyyneltämereltä hän löysi saariryhmiä, kuten Uuden-Kaledonian ja Havaijin. Uudesta-Seelannista koilliseen sijaitsevat Cookinsaaret, joilla hän kävi 1773 ja 1777, on nimetty Cookin mukaan, vaikka Espanjan alukset olivat havainneet ne aiemmin.

Ehkä sinua kiinnostaa...