Idän pikajuna

Vuodet ensimmäisen maailmansodan ja 1930-luvun laman välissä ovat jääneet historiaan ”kultaisena 1920-lukuna” ja ”jazz-aikana”. Uuden musiikkityylin...

Valkoisia pellavaliinoja, kristallikruunuja ja uljaita kuninkaallisia. Ensimmäisen Idän pikajunan rullatessa Pariisin rautatieasemaltavuonna 1883 ammuttiin lähtölaukaus aivan uuden tyyppiselle matkustamiselle, jota on kuvailtu lukuisissa kirjoissa ja elokuvissa.

Teksti Sara Griberg

Eksoottinen väkijoukko Istanbulin päärautatieasemalla. Lontooseen matkalla oleva höyryjuna rullaa laiturista. Elegantin Calais-vaunun matkustajien joukossa on muun muassa Venäjän prinsessa, muutamia yläluokan brittejä ja heidän palvelusväkeään, amerikkalainen miljonääri, unkarilainen aatelismies vaimoineen ja ruotsalainen naispuolinen lähetyssaarnaaja.

Pian juna juuttuu lumimyrskyyn, ja miljonääri löytyy murhattuna. Junassa on kaikeksi onneksi myös pieni, etevä, viiksekäs ja knallihattuinen etsivä, joka ottaa murhamysteerin ratkaistakseen.

Agatha Christien rikosromaani Idän pikajunan arvoitus, joka on kuvattu monta kertaa, on luultavasti tunnetuin kuvaus​ legendaarisesta junalinjasta. Juuri romaanin belgialaisetsivä Hercule Poirot’n maanmies sai aikaan tämän sadunomaisen junayhteyden. Hänen nimensä oli Georges Nagelmackers. Mies oli Yhdysvaltain matkansa aikana 1872 vaikuttunut amerikkalaisen Pullmanin kehittämistä ylellisistä pitkänmatkanjunien makuuvaunuista. Kun Nagelmackers tajusi Pullmanin suunnittelevan toimintaa myös Eurooppaan, hän päätti ryhtyä kilpailuun. Isältään, varakkaalta pankkiirilta, ja Belgian kuningas Leopold II:lta saamallaan tuella hän perusti yhtiön nimeltä Compagnie Internationale des Wagons-Lits.

Suuria summia lahjuksia

Nagelmackersin visiona oli tehdä mahdolliseksi mukava ja keskeytyksetön Euroopan mantereen halki matkustaminen. Yrityksensä nimen mukaisesti hän rakensi siis ylellisiä makuuvaunuja, joiden esikuvana olivat amerikkalaisen Pullmanin vaunut.

Toisin kuin Amerikan junaverkosto Euroopan rautatieverkko muodostui monissa valtioissa yksityisomistuksessa olevista linjoista. Vaati paljon neuvotteluja ja suuria lahjuksia, ennen kuin Nagelmackers sai toteutettua unelmansa.

Ensimmäinen Idän pikajuna puksutti ulos Pariisin Gare de l’ Oest -asemalta 4. lokakuuta 1883. Junassa oli 40 kutsuttua isokenkäistä ja toimittajaa. Naisilla ei ollut asiaa neitsytmatkalle, sillä pelättiin upean junan houkuttelevan rosvoja hyökkäämään. Samppanja virtasi ja gourmet-aterioita katettiin kristallikruunujen alle häikäisevän valkoisille pellavaliinoille tyylikkäässä ravintolavaunussa. Unkarissa kyytiin astui kuuluisa mustalaisorkesteri, joka viihdytti vieraita konsertillaan kaksi ja puoli tuntia. Romaniassa kaikki matkustajat kutsuttiin juhlimaan kuningas Carolin kesäpalatsiin.

Ulos junasta ja veneeseen

Nagelmackers ei ollut kuitenkaan ehtinyt nivoa yhteen koko reittiä mahtavaa neitsytmatkaa varten. Juna kulki siten Pariisista Münchenin ja Wienin kautta Romanian Giurgiuun. Siellä matkustajat nousivat junasta ja ylittivät Tonavan laivalla. He jatkoivat edelleen tavallisella romanialaisella junalla satamakaupunki Varnaan Mustanmeren rannalle.

Laiva kuljetti matkustajat edelleen pääteasema Konstantinopoliin, nykyiseen Istanbuliin Turkissa.
Kesti vielä kuusi vuotta, ennen kuin suora linja Konstantinopoliin valmistui. Matka kesti noin 70 tuntia. Silloin Pariisista Budapestiin kulki Idän pikajuna päivittäin. Kolme kertaa viikossa juna jatkoi Belgradiin ja Istanbuliin, ja kerran viikossa Bukarestiin. 1906 Sveitsin ja Italian välille avattiin Simplonin tunneli ja uusi reitti Milanon, Venetsian ja Triesten kautta aloitettiin.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Idän pikajunan liikenne keskeytettiin. Kun se avattiin taas sodan jälkeen, eteläisestä reitistä, joka tunnetaan nimellä Simplon Orient Express, tuli tärkein, vaikka pohjoisen reitit olivat edelleen olemassa.

Tyyli vaihtui art décoon

Sotien välinen aika oli Idän pikajunan kukoistuskautta. Matkaan saatettiin lähteä jo Lontoosta käsin. Vuosisadanvaihteen tyyli korvattiin 1920-luvun modernilla art décolla ja maltillisesti sisustetuissa vaunuissa vilisi aikansa jetset-väkeä – täydellistä palvelua haluavia maailmanmatkaajia. Hienotunteiset palvelijat hoitivat kuninkaallisten, korkea-arvoisten upseerien, taiteilijoiden, seikkailijoiden, luksusprostituoitujen, diplomaattien ja Lähi-idässä työtehtävissä olevien virkamiesten pienimmätkin toiveet.

Makuuvaunuista tehtiin päiväsaikaan mukavia istuinvaunuja, ja naapurivaunuja saattoi avata ja yhdistää niin, että halukkaat saivat itselleen kokonaisen sviitin. Ammattitaitoiset kokit valmistivat ateriat junamatkan aikana, ja oli itsestäänselvyys sonnustautua tyylikkääseen iltapukuun ennen illallista.
Idän pikajunaa ympäröi lumoava hohde, joka ruokki  julkkisjuoruja ja houkutteli tiedotusvälineitä. Huhut romansseista, seikkailuista ja skandaaleista junassa olivat inspiraation lähde monille tuon ajan kirjailijoille.

Toisen maailmansodan aikana junaliikenne keskeytettiin jälleen. Sodan jälkeen Euroopassa vallitsi uudenlainen maailmanjärjestys. Levottomuudet Balkanilla tekivät matkasta vaarallisen. 1940-luvulla hyökkäykset junaa kohtaan olivat niin suuri riski, että veturin eteen liitettiin tyhjiä vaunuja, joiden tehtävänä oli ottaa vastaan pahimmat iskut, jos rautatie osoittautuisi miinoitetuksi.

Samaan aikaan lentokoneet olivat lyöneet läpi laajasti, eikä Idän pikajuna saanut koskaan takaisin aiempaa merkitystään. Rautaesirippu laskeutui Euroopan eteen, ja itäblokin maat korvasivat Idän pikajunan alkuperäisvaunut omillaan. Linjan lopetettua toimintansa täysin vuonna 1977 juna oli vain kalpea varjo entisestään. ●

LUE LISÄÄ:
The Orient Express: The history of the Orient Express service from 1883–1950 av Anthony Burton (2001)

Ehkä sinua kiinnostaa...