Bedragaren Victor Lustig på en gata i New York.

Petkuttaja Victor Lustig kadulla New Yorkissa

© Topfoto/TT

Huijari, joka myi Eiffel-tornin

Toukokuussa 1925 Pariisissa pidettyyn salaiseen tapaamiseen kutsuttiin viisi romukauppiasta. Heidän tapaamansa mies, eräs Victor Lustig, väitti saaneensa kaupungilta tehtäväkseen myydä Eiffel-tornin romuksi.

tiistai 4. huhtikuuta 2017 teksti Joakim Thelander

Victor Lustig oli nimeltään Robert W. Miller, ja hän syntyi 4. tammikuuta 1890 Hostinnen kaupungissa nykyisessä Tsekissä. Perhe oli varakas, ja isä oli pikkukaupungin pormestari. Nuorta poikaa pidettiin lahjakkaana, ja hän oppi nopeasti puhumaan useita kieliä, mutta hänellä oli varhain myös tapana joutua vaikeuksiin.

Jo teini-ikäisenä hän päätti kokeilla onneaan ulkomailla. Hän matkusti Pariisiin ja alkoi opiskella yliopistossa. Tapeltuaan erään miehen kanssa, jonka mielestä Miller osoitti hänen tyttöystävälleen liikaa huomiota, Miller sai veitsestä arven kasvoihinsa.

Taitava pokerinpelaaja

Miller keskeytti pian opintonsa. Hän oli taitava pokerinpelaaja ja oppi, että rahaa oli tarjolla, varsinkin rikkaita ja hyväuskoisia ihmisiä vastaan pelatessa. Heitä tapasi runsaasti suurilla höyrylaivoilla, joita tuohon aikaan alkoi kulkea yli Atlantin. Eräällä matkoistaan Miller tapasi ammattipeluri Nicky Arnsteinin, joka opetti hänelle pelaamisesta ja huijaamisen psykologiasta.
Harjoitus tekee mestarin, ja Milleristä sukeutui lopulta täydellinen con man – amerikkalainen ilmaus ihmisille, jotka ovat kehittäneet petoksesta taidetta. Millerin näyttelijänlahjat ja toisten ihmisten heikkouksien tuntemus tekivät hänestä yhden parhaimmista huijareista.

Victor Lustig, joka usein kutsui itseään "kreiviksi", oli erittäin taitava huijari, jolla oli kyky huomata muiden ihmisten heikkoudet. Kuva vuodelta 1937.

© Bettmann/Corbis/All over Press


Millerillä oli useita henkilöllisyyksiä, mutta hän esitteli itsensä usein kreivi Victor Lustigina. Aristokraattinen titteli sopi hänelle, ja hän osasi antaa täydellisen vaikutelman rikkaudesta ja maailmankansalaisuudesta.

Yksi hänen menestyneimmistä huijauksistaan oli "suuri raha-automaatti". Vetoamalla rikkaiden ihmisten ahneuteen ja hyväuskoisuuteen hän sai huijattua laitteella, joka osaisi valmistaaa tarkkoja kopioita seteleistä. Vastahakoisesti tyylikäs "kreivi" antoi suostutella itsensä myymään yhden kopiokoneen 25 000 dollarilla. Seteleiden tuotanto kesti Lustigin mukaan kuusi tuntia. Se antoi hänelle runsaasti aikaa kadota jäljettömiin, ennen kuin petos keksittiin.

Kesällä 1924 Lustig oli Yhdysvalloissa. Hotellihuoneessaan New Yorkissa hänet pidätettiin ensi kertaa yhdestä hänen monista petoksistaan. Mutta ennen joutumistaan oikeuteen hän selitti asianajajilleen, että oikeusjuttu häntä vastaan olisi liian noloa petoksen uhreille, kahdelle pankkiirille Kansasissa. Eikä siinä kaikki. Hän myös sai vakuutettua lakimiehet siitä, että ansaitsi 1 000 dollarin korvauksen tarpeettoman tylystä kohtelusta. Pian hän oli vapaa mies.

Mahtava petos

Seuraavana vuonna Lustig palasi Pariisiin tarkoituksenaan järjestää merkittävän tuottoisa petos. Eräs Eiffel-tornia koskeva sanomalehti-ilmoitus, joka liitttyi Pariisin maailmannäyttelyyn 1889, alkoi kiinnostaa häntä. Ilmoituksessa kerrottiin, että torni piti korjata, minkä oletettiin tulevan kalliiksi. Omistaja, Ranskan valtio, mietti ilmoituksen mukaan korkeiden kustannusten takia koko tornin purkua.

Nyt Lustig sai idean mahtavasta huijauksesta. Hän hankki erään kontaktinsa kautta hienoja "virallisia" kirjelomakkeita ja kutsui viisi romukauppiasta tapaamiseen Hotel de Crilloniin Pariisiin. Lustig oli järjestänyt paikkaan tarjolle patéeta ja samppanjaa. Lustig esitteli itsensä varapääjohtajaksi ja Ranskan hallituksen edustajaksi. Asiaa, jonka hän nyt aikoi kertoa, oli käsiteltävä äärimmäisen luottamuksellisesti.

Romukauppias lahjoi

Hän paljasti, että Ranskan hallitus oli päättänyt purkaa Eiffel-tornin, koska sitä pidettiin liian kalliina ylläpitää. Aihe oli kuitenkin arkaluontoinen, sillä tornilla oli kannattajansa. Lyhyesti sanottuna, viidelle romukauppiaalle tarjottin yli 7 000 tonnia rautaa, joka syntyisi tornin purkamisesta. Lustig pyysi romukauppiaita sinetöimään tarjouksen viimeistään seuraavana keskiviikkona. Hän korosti jälleen, että heidän kuulemansa oli täysin luottamuksellista.

Tarjoukset tulivat ajallaan, mutta Lustig oli jo päättänyt valita yhden romukauppiaan, joka tuntui olevan toisia herkkäuskoisempi. He tapasivat hotellissa, mutta yhtäkkiä romukauppias epäröi antaa shekkiä. Miksi kauppa piti tehdä hotellissa eikä ministeriössä?

Lustig vihjasi hieman valtion työntekijöiden haasteellisesta taloustilanteesta, ja romukauppias luuli vihdoin ymmärtävänsä, mistä oli kyse. Vaadittiin tietenkin lahjus siitä, että torni olisi hänen. Lustig sai shekin lisäksi tuhdin nipun käteistä. Tieto siitä, kuinka paljon Lustig sai romukauppiaalta, on vaihdellut, mutta on mainittu jopa summa 250 000 frangia (tämä vastaa nykyrahassa kymmentä miljoonaa dollaria). Miller lähti hätäisesti hotellista ja Pariisista.

Aika kului. Lustig huvitteli ja tuhlasi rahaa Itävallassa, mutta ei löytänyt pariisilaislehdistä mitään huijauksestaan. Sitten hän päätti tehdä toisen yrityksen myydä torni. 

Porträtt på Al Capone, amerikansk gangster och maffiaboss som lät sig luras av storsvindlaren Victor Lustig.

Myös mafiapomo Al Capone (kuvassa) joutui Victor Lustigin huijaamaksi.


Ensimmäinen romukauppias oli päättänyt olla ilmoittamatta rikoksesta poliisille, minkä takia Lustig pystyi tekemään saman huijauksen uudelleen. Ei ole varmaa tietoa siitä, miten pitkälle Lustig pääsi kaupoissaan, mutta hänen on täytynyt tuntea joutuneensa ahtaalle, sillä lyhyen ajan päästä hän lähti maasta.

Huijasi Caponea

Palattuaa Yhdysvaltoihin hän jatkoi petoksia. Hän houkutteli muun muassa gangsteri Al Caponea investoimaan 50 000 dollaria osakekauppohin. Lustig piti rahat tallessa kuukauden ja palautti ne sitten. Capone oli niin vaikuttunut Lustigin "rehellisyydestä", että hän antoi tälle 1 000 dollaria.

Kesti vielä kymmenen vuotta, ennen kuin Lustig lopulta päätyi vankilaan petoksistaan. Hän oli silloin taas Yhdysvalloissa, jossa hän joutui 1935 oikeuteen rahanväärennöksestä. Kekseliäisyys oli tallella, ja ennen oikeudenkäyntiään hän pääsi pakenemaan vankilasta. Revitystä lakanasta tehdyn köyden avulla hän laskeutui kadulle, kun hän teeskenteli pesevänsä ikkunoita.

Kuukautta myöhemmin hänet pidätettiin Pittsburghissa ja tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen. Hän sai paostaan viisi lisävuotta ja joutui karmeaan Alcatrazin vankilaan San Franciscon ulkopuolelle. Tällä kertaa hän ei onnistunut pääsemään vapaaksi. Victor Lustig kuoli vuonna 1947 vankilassa, mutta hänet muistetaan yhtenä taitavimmista huijareista kautta aikojen.

Ehkä sinua kiinnostaa...