Hän paljasti Israelin ydinaseen

Vuodet ensimmäisen maailmansodan ja 1930-luvun laman välissä ovat jääneet historiaan ”kultaisena 1920-lukuna” ja ”jazz-aikana”. Uuden musiikkityylin...


Israelilainen mies, joka oli matkalla paljastamaan valtionsalaisuuksia joutui salaisen agentin viettelemäksi. Hänet huumattiin, kidnapattiin ja vietiin pois tuomittavaksi kulissien takana.

Teksti Magnus Västerbro

Syyskuun viimeiset päivät vuonna 1986. Mordechai Vanunu on yksin, peloissaan ja turhautunut. Hän on ollut Lontoossa jo useita viikkoja ja kertonut kaiken tietämänsä Sunday Timesin journalisteille. Vanunu odottaa, että toimittajat saisivat tarkistettua hänen kertomuksensa paikkansapitävyyden, jotta se voitaisiin julkaista. Päivät kuluvat, mutta mitään ei tapahdu.

Vanunu odottaa malttamattomasti päivää, jolloin totuus tulisi lopulta ilmi – totuus Israelin salaisesta, Dimonan kaupungin ulkopuolella Negevissä sijaitsevasta ydinaselaitoksesta, jossa hän on työskennellyt useiden vuosien ajan. Vanunu ei itse ole nähnyt ydinaseita, mutta hän on osallistunut työhön, jonka tuloksena ei voi olla mitään muuta. Lisäksi hän on ottanut laitoksen sisältä kuvia, jotka Sunday Timesin on tarkoitus julkaista.

Vahvistamattomat aseet

Mordechai Vanunu haluaa maailman tietävän, että Israel on ydinmahti, jolla on vähintään sata, ehkä jopa kaksisataa ydinasetta. Se on fakta, jota Israel ei koskaan ole myöntänyt peläten niitä diplomaattisia ja poliittisia seurauksia, joihin se saattaisi johtaa. Sen sijaan epämääräisten huhujen leviämiseen on oltu tyytyväisiä. Ne ovat olleet tarpeeksi saamaan naapurissa sijaitsevat arabimaat olettamaan, että Tel Avivin hallinnolla on käytössään maailman pelottavimpia aseita, jos tilanne on tarpeeksi kuuma. Todisteet eivät kuitenkaan ole niin vahvat, että esimerkiksi Israelin liittolainen Yhdysvallat nostaisi asian pöydälle.

Kaikesta tästä Mordechai Vanunu on luvannut kertoa. Hän on tarjonnut tietoja Sunday Timesille ilmaiseksi, jos ne julkaistaan anonyymisti. Lehti kuitenkin vaatii nimen mainitsemista uskottavuuden vuoksi, ja sen takia Vanunu haluaa rahaa – puhutaan 200 000 punnasta.

Tapaaminen Cindyn kanssa

Toimittajat olivat viikkojen ajan nähneet paljon vaivaa tarkastaakseen Vanunun antamia tietoja. He tiesivät istuvansa todellisen skuupin päällä ja halusivat varmistaa, että mikään ei menisi pieleen. Samaan aikaan mukana olleet tiesivät, että Israelin tiedustelupalvelu saattaisi minä hetkenä hyvänsä saada tietää, mitä oli tapahtumassa. Vanunu vaihtoi koko ajan asuntoa, ja hänellä oli koko ajan mukanaan joku Sunday Timesin toimittajista, yleensä kokenut Peter Hounam, joka johti lehden työtä. Päivien kuluessa Vanunu kävi yhä levottomammaksi ja vaikeammaksi kontrolloida.

Silloin hän tapasi ”Cindyn”. Vanunu oli kävelyllä Leicester Squarella, kun hän näki yksinäiseltä vaikuttavan naisen. Heidän katseensa kohtasivat. Nainen oli pitkä, hänen hiuksensa olivat vaalennetut, ja hänellä oli yllään sadetakki. Vanunu piti naisen ulkonäöstä. Hän keräsi rohkeutta ja otti kontaktin. Nainen vaikutti ujolta mutta suostui lähtemään kahville. Hän kertoi olevansa amerikkalainen turisti, joka työskenteli kosmetiikka-alalla.

Mukaan Roomaan

Keskustelun jälkeen Vanunu pyysi Cindyksi esittäytynyttä naista mukaansa hotellihuoneelleen. Nainen kieltäytyi mutta suostui lähtemään elokuviin – he menivät katsomaan Disney-klassikkoa Lumikki ja seitsemän kääpiötä.

Seuraavien päivien aikana he tapasivat useita kertoja. Vanunu muun muassa jätti väliin sovitun tapaamisen Sunday Timesin toimittajien kanssa tavatakseen Cindyn. He varoittivat häntä heti – mitä jos nainen on Israelin agentti?

Vanunu ei suostunut uskomaan mahdollisuuteen. He olivat tavanneet sattumalta…

30. syyskuuta Cindy kertoi yllättäen olevansa aikeissa matkustaa Roomaan tapaamaan siskoaan. Vanunu epäröi hetken mutta päätti sitten lähteä mukaan. Toimittajille hän kertoi, että hänen pitää päästä pois joksikin aikaa. Sitä paitsi hän oli jo kertonut heille kaiken, minkä tiesi.

Kidnappaus

Kaksikko lensi Italiaan. Lentokentältä heidät haki autolla mies, joka esittäytyi Cindyn siskon ystäväksi. Vanunu kertoi myöhemmin, että matkan jatkuessa Cindy kyseli häneltä kaikenlaista, ilmeisesti sen vuoksi, ettei hän olisi pannut heidän reittään merkille. Jonkin ajan kuluttua he olivat he olivat perillä Rooman esikaupungissa, jossa he menivät erääseen kerrostaloon. Heidän astuttuaan sisälle huoneistoon kaksi miestä hyökkäsi Mordechai Vanunun kimppuun. He ruiskuttivat Vanunun kehoon lamauttavaa ainetta. Jo samana iltana hänet vietiin pienellä moottoriveneellä ulompana odottaneeseen laivaan, jonka nimi oli Nora. Se vei Vanunun Israeliin.

Mordechai Vanunun oli napannut Israelin tiedustelupalvelu Mossad. Hänet asetettiin oikeuden eteen salaisessa oikeudenkäynnissä. Tuomiona oli 18 vuotta vankeutta.

Vieraantui juutalaisuudesta

Mordechai Vanunu syntyi vuonna 1954 Marokossa mutta muutti vanhempiensa kanssa Israeliin jo 9-vuotiaana. Aluksi hänen elämänsä näytti menevän kuin raiteilla. Hän meni uskonnolliseen kouluun ja menestyi hyvin. Jälkeenpäin hän on kuitenkin kertonut, kuinka hän jo teini-ikäisenä tunsi juutalaisuuden itselleen vieraaksi ja päätti kääntyä kristityksi aikuistuessaan. Nuori Vanunu ei halunnut loukata vanhempiaan vaan piti ajatuksensa ominaan.

Osallistuttuaan Jom kippur -sotaan vuonna 1973, Vanunu hakeutui yliopistoon, mutta hän lopetti sen pian. Erilaisten hanttihommien jälkeen hän sai paikan Dimonan ulkopuolella sijainneessa Negevin laitoksessa, jossa tiukasti salattu Israelin ydinohjelma oli käynnissä. Turvallisuustarkastuksen ja lyhyen koulutusjakson jälkeen hän aloitti työnsä ydinvoimalaitoksen teknikkona helmikuussa 1977.

Perusti rauhanryhmän

Seuraavina vuosina Vanunu alkoi opiskella työn ohella, lähinnä filosofiaa. 1980-luvulla Eurooppaan tekemiensä matkojen aikana hän tutustui Israelin politiikkaa, ennen kaikkea Palestiinan tilannetta, koskevaan kritiikkiin. Vanunu alkoi suhtautua kotimaansa politiikkaan yhä epäilevämmin. Hän perusti rauhanaatetta ajaneen opintoryhmän, johon kuului sekä juutalaisia että arabialaisia jäseniä.

Kaiken tämän tuloksena ydinlaitoksen turvallisuushenkilökunta alkoi kiinnittää Vanunuun huomiota, ja häntä kuulusteltiin useasti. Vuonna 1985 tehtyjen määrärahaleikkausten myötä Vanunu menetti työnsä, mutta hän sai sen takaisin ammattiliiton puututtua asiaan. Sen jälkeen hän salakuljetti työpaikalleen kameran, jolla hän kuvasi niin paljon salaisia prosesseja kuin vain pystyi.

Lokakuun lopulla vuonna 1985 Vanunu sanoi itsensä irti ja lähti pitkälle matkalle, joka lopulta vei hänet Australiaan. Siellä hän tapasi kolumbialaisen toimittajan, joka innostui hänen tarinastaan perin juurin. Juuri kolumbialainen journalisti järjesti Mordechai Vanunun yhteyteen Ison-Britannian lehdistön kanssa.

Laimeat reaktiot

Syyskuun 1986 lopun dramaattiset tapahtumat paljastuivat vasta jälkikäteen. Aluksi Sunday Times julkaisi artikkeleita ja kasvatti sensaatiota ympäri maailmaa. Kun uutiset Mordechai Vanunun kidnappauksesta ja hänen saamastaan pitkästä vankilatuomiosta levisivät, keskustelu käynnistyi uudelleen.

Käytännön seuraukset olivat paljon rajatummat. Kun Israelin pääministeri Simon Peres vahvisti päätöksen Vanunun vangitsemisesta, Israelin hallinto oli laskelmoinut, että maailman viralliset reaktiot jäisivät heikoiksi. Niin myös näytti käyvän. Joitakin protesteja kuultiin, mutta poliittisten päättäjien joukossa monet näyttivät ymmärtävän Israelin toimia.
Mordechai Vanunu vapautui vankeudestaan vuonna 2004, mutta hänen vapautensa on yhä monin tavoin rajoitettua. Hän ei esimerkiksi saa lähteä Israelista. Lisäksi häntä on kielletty puhumasta tapauksestaan sekä Israelin ydinohjelmasta.

Israelin ydinaseen olemassaolosta ei ole tähän päivään mennessä saatu virallista vahvistusta. Sitä kuitenkin pidetään laajalti tunnettuna tosiasiana, eikä vähiten Mordechai Vanunun paljastusten ansiosta.

Ehkä sinua kiinnostaa...