Murhattuaan Caligulan sotilaat löysivät verhon takaa piileskelemästä tämän sedän, Claudiuksen. 

© Bridgeman/IBL

Claudius – Kummajainen” pelasti Rooman

Perhe halveksi Claudiusta hänen vammansa takia. Kukaan Roomassa ei odottanut hänen nousevan valtaistuimelle. Vaikka Claudius osoittautui kelpo keisariksi, miestä ohjasivat hänen naisensa ja vapautetut orjansa.

torstai 18. toukokuuta 2017 teksti Allan Klynne

On 24. tammikuuta vuonna 41, ja roomalaiset ovat saaneet tarpeekseen. Salaliittoutunut virkamiesryhmä on teatteriesityksen jälkeen murhannut hulluna pidetyn keisari Caligulan. Myös hänen vaimonsa ja 2-vuotias tyttärensä nuijittiin kuoliaaksi. Murhatyön tekijöillä ei kuitenkaan ollut harkittua suunnitelmaa siitä, mitä sitten tapahtuisi. Yleisen hämmennyksen vallitessa eräs sotilaista huomasi jalkojen pilkottavan verhon alta. Hän repi pois kankaan ja veti esiin kauhistuneen miehen – Caligulan 50-vuotiaaan Claudius-sedän. Sotilaat veivät hänet kasarmille, ja hänet julistettiin keisariksi luvattuaan sotilaille palkankorotuksen.

Roomassa ei ollut ketään, hänet itsensä mukaan lukien, joka olisi aavistanut, että änkyttävä ja nilkuttava erakko Claudius tällä tavoin "kompuroisi" vallan ylimmälle portaalle.

Pidettiin piilossa

Claudius, oikealta nimeltään Tiberius Claudius Nero Germanicus, syntyi vuonna 10 eaa. nykyisessä Lyonissa Ranskassa. Hänen isänsä Drusus oli valloittamassa Germaniaa, mutta kuoli seuraavana vuonna. Varhain huomattiin, että pojassa oli vikaa: hän kuolasi, ontui, puhui huonosti ja nyki päätään. Äiti Antonia sanoi suoraan, että poika oli "epämuodostunut ihminen, jota luonto ei ollut saanut valmiiksi, vaan oli vain aloittanut."

Claudius oli Rooman keisari vuosina 41–54. Patsas on Vatikaani­museossa Roomassa.

© Interfoto/IBL

Ahkera historioitsija

Keisari Augustus ja Livia-vaimo olivat huolissaan siitä, että poika teki naurunalaiseksi keisarivallan, joka oli edelleen kyseenalainen valtiomuoto Roomassa.

Vaikka Claudius oli Livian pojanpoika ja Augustuksen ottopojanpojanpoika, häntä piiloteltiin, eikä hänelle koskaan suotu sotilaallista tai poliittista koulutusta. Tästä tuli hänen pelastuksensa seuranneissa valtataisteluissa. Claudius saattoi olla vammainen, mutta vähä-älyinen hän ei ollut. Jouduttuaan politiikan ulkopuolelle hän ehti harjoittaa akateemisia opintoja.

Hän kirjoitti useita historiallisia teoksia, muun muassa etruskeista ja Rooman vanhasta vihollisesta Karthagosta.Hänen kirjoituksiaan ei ole säilynyt.

Claudius suljettiin jatkuvasti keisarillisen perheen ulkopuolelle: juhlissa "unohdettiin" järjestää hänelle istuin, ja hänen nukahdettuaan illallisen jälkeen vieraat huvittivat itseään pommittamalla häntä taateleilla ja oliiveilla. Augustuksen seuraaja Tiberius (14–37 jaa.) halusi poistaa kaikki kilpailijat vallan suhteen. Claudiuksen sotilaallisesti onnistunut ja kansan rakastama veli Germanicus myrkytettiin hämärissä olosuhteissa. Tuuli kuitenkin kääntyi.

Perittyään valtaistuimen (37–41 jaa.) vain 24-vuotias Caligula tarvitsi vanhan setänsä tukea. Claudiuksesta tuli konsuli, ja hän pääsi sisään hallintoon. 

Vuonna 43 jaa. roomalaisjoukot hyökkäsivät Britanniaan.

© Bridgeman/IBL

Hyökkäsi Britanniaan

Ensimmäisenä vuorokautena Caligulan murhan jälkeen senaatti oli kokoontunut imperiumin lakkauttamisen ja tasavaltalaisen hallituksen palauttamisen toivossa. Ilman sotilaallista tukea se oli vain toiveunta, ja pretoriaanikaarti oli jo valinnut uuden keisarin.

Claudius oli tosin ostanut sotilaiden uskollisuuden, mutta hänellä oli silti edessään vaikea tehtävä. Caligula oli tahrannut keisarillisen arvokkuuden julmuuksien ja irstailun myötä, ja sitä ennen Tiberius oli viettänyt kymmenen vuotta Caprin saarella omaehtoisesti maanpaossa.

Miten keisari toimisi imperiumissa, jonka johto todella halusi tasavallan? Voittaakseen roomalaisille niin tärkeän sotakunnian Claudius päätti valloittaa Britannian. Hyökkäys lähti käyntiin vuonna 43. Keisari kävi saarella yhdessä muun muassa norsujen kanssa ja palasi Roomaan, jossa hän piti ensimmäisen voittokulkueen vuosikymmeniin. Vuonna 47 Rooman kaupunki vietti lisäksi 800-vuotisjuhlaansa mahtipontisesti ylellisillä gladiaattorinäytöksillä. 

Keisari Claudius rakennutti akvedukteja ja muita rakennuksia. Tässä Rooman Porta Maggiore.

© Bridgeman/IBL

Teki orjista ministereitä

Claudiuksen suurin saavutus oli kuitenkin uudisrakentaminen. Rooma sai kaksi uutta akveduktia, ja Ostian satama Tiberin suulla laajennettiin niin, että alukset Välimeren kaikilta kulmilta voivat ajaa suojaavien laiturien ja korkean majakan suojiin. Keski-Italiassa ojitettiin järvi maanalaisen tunnelin läpi, jotta saatiin lisää viljelysmaata. Myös "ulkopoliittisesti" tehtiin useita uudistuksia: Itsehallintoalueet Noricum (Itävallassa) ja Traakia (Bulgariassa) liitettiin kuningaskuntaan, ja niistä tuli Rooman maakuntia.

Kaikki tämä edellytti kuitenkin hyvin voideltua ja ehdottoman lojaalia organisaatiota. Rooman valtakunnassa ei ollut nykyaikaisia ministeriöitä tai poliittisia virkamiehiä. Claudius asetti sen sijaan vapautettuja orjia tärkeille paikoille, kuten "rahoitusministeriksi" ja "ulkoministeriksi". Yläluokka senaatissa oli raivoissaan. Nyt levitettiin pahantahtoisia huhuja, joiden mukaan "idiootti" Claudius oli täysin vapautettujen orjien ja monien vaimojensa käsissä.

Päästyään keisariksi Nero tapatti veli­puoli Britannicuksen.

© Mary Evans/IBL

Vaimo murhasi

Claudiuksella oli lapsia eri avioliitoista. Voisi kuvitella, että Claudius olisi puolustanut ainoaa poikaansa, Britannicusta, mutta hän myöntyikin viimeisen vaimonsa Agrippinan puheille perhesiteistä – keisari Augustus oli hänen äidinäidinisänsä. Claudius adoptoi siksi Agrippinan edellisessä liitossa saamansa pojan, Neron. Tulos oli tuhoisa: Agrippina sai syyn tappaa Claudius, ja uutena keisarina 16-vuotias Nero tapatti heti 13-vuotiaan velipuolensa Britannicuksen.

Poliittisesti tapahtuma johti, ristiriitaista kyllä, vakauteen. Kruununperimys säilyi Augustuksen perheessä, ja armeijat pysyivät rauhallisina – keisarikunta eli edelleen valtiomuotona. Vasta kun Nero, Augustuksen viimeinen jälkeläinen, kuoli vuonna 68 jaa., sisällissota syttyi tosissaan. Kukaan sotaan sekaantunut ei kuitenkaan enää kaivannut tasavaltaa, vaan kaikki kilpailivat keisarinkruunusta.

Ehkä sinua kiinnostaa...