Pääministeri Mohammed Mossadeq puhuu kansanjoukolle parlamentin ulkopuolella Teheranissa.

© corbis/all over press

CIA:n agentti syöksi vallasta iranin pääministerin

Vastakkainasettelu Iranin ja Yhdysvaltain välillä alkoi jo 1953

torstai 16. maaliskuuta 2017 teksti Magnus Västerbro

Väärällä identiteetillä maahan tullut CIA-agentti juonitteli kansan valitseman pääministerin vallasta. Kuulostaa huonon trillerin juonelta, mutta se oli veristä ja traagista todellisuutta vuoden 1953 Iranissa. 

CIA aiheutti levottomuuksia Teheranissa elokuussa 1953 muun muassa levittämällä tekaistuja huhuja. 

Pimeässä kesäyössä, juuri ennen keskiyötä 15.8. eversti Nematollah Nassiri johtaa autosaattuetta kohti pääministeri Muhammad Mossadeqin Teheranissa sijaitsevaa asuntoa. Nassirilla on mukanaan kaksi maan monarkin, shaahi Reza Pahlavin allekirjoittamaa käskyä. Ensimmäisessä käskyssä shaahi määrää pääministerin jättämään tehtävänsä. Toisessa hän määrää pääministerin seuraajaksi rojalistisen oikeistomilitaristin, Fazollah Zahedin. Kumpikaan dokumenteista ei ole laillinen. Iranin perustuslaki ei anna shaahille valtaa erottaa pääministeriä. Kyseessä on siten käytännössä vallankaappaus. Juuri ennen keskiyötä Nassiri saapuu Mossadeqin asunnolle. Hän ei kuitenkaan ehdi muuta kuin astua ulos autostaan, kun aseistetut miehet astuvat esiin varjoista. Salaliitto on paljastunut, ja miehet otetaan nopeasti talteen.

Vallankaappausyritys näyttää epäonnistuneen, ennen kuin se kunnolla alkoikaan. Kun tieto tapahtumista leviää, suunnitelmissa mukana olleet alkavat kuumeisesti pohtia seuraavaa siirtoa.

Shaahi vaimoineen jättää Iranin taakseen ja asettuu mukavasti Roomassa sijaitsevaan luksushotelliin.

Ei antanut periksi

Samaan aikaan CIA:n agentti Kermit Roosevelt Jr. (Theodore Rooseveltin lapsenlapsi) on kuullut uutiset Yhdysvaltain lähetystössä. Hän on tehnyt töitä pysähtymättä ja nukkunut tuskin lainkaan. Nyt hän haluaisi juhlia johtamansa operaation onnistumista ja päättymistä. Roosevelt on vedellyt naruista vallankaappausyrityksen taustalla. 

Iran kansallisti öljyteollisuuden 1953. Öljy oli jo 1950-luvulla Iranin tärkein vientituote. 

Kun kaikki vaikuttaa olevan ohi, hän saa Washingtonista kehotuksen lähteä Iranista mitä pikimmiten, ennen kuin maan viranomaiset saavat tietää, kuinka suuri rooli Yhdysvalloilla on vallankaappausyrityksessä ollut.

Roosevelt vastaa, että on päättänyt jäädä Teheraniin vielä muutamaksi päiväksi. Kaikki ei ole vielä ohi. Hän aikoo toteuttaa vallankaappauksen ripeällä ja päättäväisellä toiminnalla.

Aikainen demokratia

Dramaattiset tapahtumat olivat maassa askel askeleelta kasvaneiden poliittisten jännitteiden kulminaatiopiste. Iranista oli vuonna 1907 tullut perustuslaillinen monarkia. Maa sai tuolloin Lähi-idän ensimmäisenä pidetyn demokraattisen
perustuslain. Siitä huolimatta poliittinen vastakkainasettelu shaahia ja kansanvaltaista parlamenttia kannattaneiden välillä jatkui. Toisen maailmansodan jälkiselvittelyiden aikana nationalistiset virtaukset nousivat pintaan yhä voimakkaampina. Sodan aikana Iso-Britannia ja Neuvostoliitto olivat vallanneet maan. Iso-Britannia oli ottanut Iranin öljyvarat kontrolliinsa Anglo-Iranian Oil Company (AIOC) -nimisen yrityksen avulla. Muutaman levottoman vuoden jälkeen Mohammad Mossadeq valittiin Iranin pääministeriksi vuonna 1951. Hän oli arvostetusta perheestä ja oli opiskellut lakia Ranskassa ja Sveitsissä. Saatuaan vallan Mossadeq osoittautui energiseksi poliitikoksi, joka ei pelännyt konflikteja. Hän kansallisti maan öljyvarat epäröimättä. Hänestä tuli maailmankuulu symboli siirtomaavallan purkamiselle, mikä oli käynnissä ympäri maailmaa. Mutta Iso-Britannia ei pitänyt öljyvarojen kansallistamisesta.

AIOC:n edustajat haastoivat Iranin Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen, joka päätti asian sensaatiomaisesti Iranin hyväksi. Tuomioistuimen päätöksen mukaan öljylähteiden kansallistaminen oli ollut laillista. Britannian turvallisuuspalvelu alkoi päätöksen jälkeen suunnitella vallankaappausta ja sai suunnitelmilleen pääministeri Winston Churchillin tuen. Britit tulivat kuitenkin siihen johtopäätökseen, että Yhdysvaltain tulisi uutena suurvaltana johtaa operaatiota.

Kommunismi-kortti

Kun ehdotus esiteltiin Yhdysvaltain presidentti Harry S. Trumanille, hän hylkäsi sen, sillä häneltä ei herunut sympatiaa Ison-Britannian siirtomaaintressejä kohtaan.

Asia otettiin uudelleen esille, kun Truman tapasi vanhan kenraalin, Dwight D. Eisenhowerin. Tällä kertaa se esiteltiin suunnitelmana estää Irania muuttumasta kommunistiseksi Neuvostoliiton liittolaiseksi. Argumentti tepsi. Veljekset John Foster ja Allen Dulles, joista ensimmäinen oli Yhdysvaltain ulkoministeri ja jälkimmäinen CIA:n johtaja, puhuivat presidentin ympäri. Niin CIA sai miljoona dollaria syrjäyttääkseen Iranin demokraattisesti valitun pääministerin. 

Mohammad Mossadeq oli paineessa. Hän oli käynnistänyt useita sosiaalisia uudistuksia, jotka etenivät hitaasti ennen kaikkea siksi, koska maan talous oli tiukoilla Ison-Britannian ajamien talouspakotteiden vuoksi. Samaan aikaan häntä painostettiin monilta suunnilta, esimerkiksi Moskovan ohjauksessa olleen kommunistipuolueen suunnalta. Lisäksi hän oli kadottanut vaikutusvaltaisten uskonnollisten johtajien tuen.

Kaikesta tästä johtuen Kermit Roosevelt saattoi ajatella, että hänellä olisi hyvä mahdollisuus onnistua 15.8. sattuneesta fiaskosta huolimatta. Hän oli käyttänyt CIA-rahansa Mossadeqin vastaiseen propagandaan, jotta jo olemassa olevat poliittiset jännitteet ottaisivat kunnolla tuulta alleen.

Suunnitelmana oli tuottaa tunne, että maa oli vaarassa vajota kaaokseen ja että ainoa ratkaisu olisi sotilasvallankaappaus.

Maksettu kapina

Roosevelt asteli Teheranin kaduilla jälleen 16.8.1953. Hän oli sysäämässä liikkeelle maksettuja yhteistyötahojaan, joista suurin osa oli täysin tietämättömiä, että lähes kaiken Teheranissa niinä päivinä tapahtuneen takana oli amerikkalaista rahaa.

Niin kommunistit, antikommunistit kuin shaahin kannattajatkin lähtivät kaduille protestoimaan ja lietsomaan mellakoita horjuttaakseen hallitusta.
Samaan aikaan yhä useammat sotilaat liittyivät kaappaushankkeeseen. Shaahin auktoriteetti oli suuri, ja hänen allekirjoittamansa käskyt saivat useat liittymään kapinaan. Pian Mossadeqin asunto oli piiritetty, ja osapuolten välille puhkesi avoin taistelu. Jo saman päivän iltapäivällä oli selvää, että vallankaappaushanke oli onnistumassa.

Kermit Roosevelt lähti seuraavaksi pääministeriksi nimetyn sotilasjohtaja Fazollah Zahedin luo. Zahedi otti avosylin vastaan CIA-agentin, joka kertoi, että asiat sujuivat nyt heidän haluamallaan tavalla.

Kun juhliva väkijoukko saapui Zahedin asunnolle, Roosevelt näki parhaaksi kätkeytyä, sillä ei olisi näyttänyt hyvältä, jos amerikkalainen olisi seisonut uuden johtajan rinnalla.  

Muhammad Reza Shah Pahlavi pakeni Roomaan mutta sai siellä tiedon Mossadeqin tappiosta.

© Federico Patellani/Picture Post/Getty

Shaahin paluu

Shaahi lähti Roomasta takaisin Teheraniin vielä saman päivän iltana. Ja samana iltana tapasivat uudelleen myös Zahedi ja Roosevelt, jotka nostivat samppanjalasit maan uuden hallinnon, shaahin, Eisenhowerin, Churchillin ja itsensä kunniaksi. Tapahtumat olivat vyöryneet hirvittävällä vauhdilla, ja vallankaappaus oli tosiasia.

Muhammed Mossadeq tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen, minkä jälkeen hänet asetettiin kotiarestiin, jossa hän oli neljätoista vuotta myöhemmin tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Shaahi Reza Pahlavi oli vallassa 26 vuotta. Hän oli itsevaltainen, mutta toteutti paljon uudistuksia, muun muassa äänioikeuden naisille. Hänet syöksi vallasta ajatollah Khomeini, joka julisti Iranin islamilaiseksi tasavallaksi.

Ehkä sinua kiinnostaa...