Ampui tiensä vankilasta

Vuodet ensimmäisen maailmansodan ja 1930-luvun laman välissä ovat jääneet historiaan ”kultaisena 1920-lukuna” ja ”jazz-aikana”. Uuden musiikkityylin...

Teini-ikäinen William Bonney tuli 1870-luvun lopulla tunnetuksi murhaajana ja rosvona nimeltä Billy the Kid. Hän liittyi villin lännen legendaarisimpien lainsuojattomien joukkoon ampumalla itsensä vapaaksi teloituksestaan.

Teksti Magnus Västerbro

Toimittaja lähestyy uteliaana. Hänen edessään olevaan selliin on suljettuna 21-vuotias mies, joka on jo kuuluisuus. Kun hänet päivää aiemmin tuotiin New Mexicossa sijaitsevaan Las Vegasin pikkukaupunkiin, hänet ja vaunulastillinen muita vankeja oli sidottu yhteen. Mutta suuri ihmisjoukko oli tullut katsomaan vain  Billyä, jota kutsuttiin myös nimellä ”the Kid”, poika. Hänen nimensä oli alun perin Henry McCarty, mutta hän oli jo pitkään kutsunut itseään nimellä William H. Bonney. Suurin osa ihmisistä sanoi kuitenkin lyhyesti ”Kid”. Nimi oli kulkenut hänen mukanaan jo vuosia.

Pahamaineinen Billy the Kid tuli tunnetuksi tapettuaan useita ihmisiä – jotkut puhuvat jopa yli kahdestakymmenestä. Nyt hänet on pidättänyt alueen uusi sheriffi, komea Pat Garrett, joka on luvannut palauttaa järjestyksen keinolla millä hyvänsä.

Tuomittiin hirtettäväksi

Toimittajan mukaan ”the Kid” on hämmästyttävän hyväntuulinen siihen nähden, että häntä odottaa kuolemantuomio. Hänellä on uudet vaatteet, ja hän antaa valppaan vaikutelman.
”Miksi katsoa vain asioiden synkkiä puolia?”, Billy sanoo toimittajalle.” Tällä kertaa se vain olen minä, joka on naurun kohteena.”

Journalisti kuvailee miehen näyttävän nuoremmalta kuin hän todellisuudessa on. Poikamaisen komealla Billyllä on vaaleat hiukset ja siniset silmät. Ei ihme, että hänestä on tullut kuuluisa!
Heti haastattelun jälkeen on oikeudenkäynnin aika. Billy the Kid tuomitaan kuolemaan. Sen jälkeen Billy yrittää turhaan vedota New Mexcon kuvernööri Lew Wallaceen, jotta tämä armahtaisi hänet.

Sen sijaan Billy viedään Lincolnin kaupunkiin hirtettäväksi. Sen jälkeen seuranneet tapahtumat sementoivat ”the Kidin” eräänä villin lännen tunnetuimmista legendoista.

Ampui vartijat

Vankilassa häntä varioi kaksi miestä, Bob Olinger ja James W. Bell. Olinger on jättiläismäinen, väkivaltainen mies, joka ensimmäisen tilaisuuden tullen hakkaa ja kiusaa Billyä.
28. huhtikuuta 1881 Olinger hakkaa Billyä jälleen. Kun Olinger poistuu vähäksi aikaa, Billy pyytää toiselta vartijaltaan lupaa päästä vessaan. Todennäköisesti juuri siellä hän saa haltuunsa aseen. Jonkun on täytynyt piilottaa revolveri häntä varten. Ensin ”the Kid” lyö maihin Bellin, joka yrittää lähteä karkuun. Billy ampuu hänet kuoliaaksi. Sitten Billy ryntää vartiohuoneeseen ja ottaa haulikon, jota Olingerilla on tapana kantaa. Kun Billyä päivien ajan kiusannut suuri mies juoksee kohti vankilaa, Billy tähtää häntä ikkunasta.

”Hello, Bob”, Billy sanoo – ennen kuin ampuu hänet kylmäverisesti.

Seuraavaksi Billy the Kid hankkiutuu eroon jalkakahleista ja varastaa hevosen sekä lisää aseita. Sen jälkeen hän pitää kaupungin asukkaille pienen puheen, jossa kertoo, että hänen oli ammuttava vartijat. Sitten hän ratsastaa tiehensä, legendan mukaan kaupunkilaisten laulun saattelemana.

Vastoin kaikkia odotuksia nuori lainsuojaton on ampunut itsensä vapaaksi vankilasta vain päiviä ennen kuin hänet piti teloittaa. Tarina on lähes liian hyvä ollakseen totta, mutta se on – ja Yhdysvaltain lehdet täyttyvät suurista otsikoista.

Monet lähtivät länteen

Kuten monien muidenkin villin lännen hahmojen kohdalla, myös Billy the Kidin osalta on vaikea sanoa, mikä on totta ja mikä ei. Todennäköisesti hän syntyi New Yorkissa vuonna 1859 Irlannista tulleen Patrick McCarthyn ja Catherine Devinen jälkeläisenä. Isä kuoli varhain, minkä jälkeen Catherine otti lapsensa ja muutti länteen.

Tiedot ovat epävarmoja, mutta perhe asettui ilmeisesti ensin Kansasiin. Sieltä he muuttivat vuonna 1873 New Mexicoon, joka oli tunnettu levottomuudestaan. Yhdysvaltain vuonna 1865 päättyneen sisällissodan jälkimainingeissa väkeä oli liikkeellä paljon, ja ihmiset muuttivat paikasta toiseen. Uudisasukkaat työntyivät länteen, ja intiaanit sekä meksikolaiset pakotettiin pois heidän tieltään.

Lisäksi muodostui erikoinen amerikkalainen asekulttuuri. Kymmenettuhannet veteraanit palasivat sodasta kotiin, ja monet ottivat aseensa mukaan. He olivat tottuneet tappamiseen ja kuolemaan, mikä johti väkivaltarikosten dramaattiseen kasvuun kaikkialla Yhdysvalloissa. Samaan aikaan asetehtaat olivat täydessä käynnissä ja myivät tuotteitaan halvalla. Suosituimpiin aseisiin kuuluivat Colt-revolverit ja Winchester-kiväärit.

Lähes kaikki miehet ja myös monet naiset kantoivat asetta ainakin Meksikon vastaisella rajalla sijainneissa osavaltioissa. Lukemattomat ristiriidat, jotka muutoin olisi ratkaistu oikeudessa, johtivat verisiin yhteenottoihin.

Lähes koskaan kyse ei ollut elokuvamaisista revolverikaksintaisteluista, joissa kaksi miestä seisoo vastakkain ja vetää sitten aseensa yhtä aikaa. Yleensä aseiden käyttö liittyi pahoinpitelyihin tai humalaisten välienselvittelyihin.

Ampui kukistajansa

Niin oli asia laita myös Billy the Kidin tappaessa ensimmäisen uhrinsa. Hän oli silloin kuukautta vaille 18-vuotias, ja hänellä oli maine taitavana hevosvarkaana. Eräänä iltana hän tapasi miehen nimeltä Frank P. Cahill. Heille tuli riitaa, ja he alkoivat ensin solvata toisiaan, minkä jälkeen he alkoivat tapella. Cahill oli vahvempi ja pakotti heiveröisen Billyn maahan. Billy onnistui vetämään aseensa ja ampui selättäjäänsä mahaan.

Billy onnistui pakenemaan oikeutta. Seuraavien kuukausien aikana hänet nähtiin usein alueen rikkailta karjanomistajilta eläimiä varastaneen joukkion matkassa.
Myöhemmin Billy otti osaa melkoisen epäselvään konfliktiin, jota kutsutaan nimellä ”the Lincoln County War”. Sen osapuolina oli kaksi johtavaa liikemiestä ja heidän palkollisensa. Ristiriidat johtivat hyökkäilyyn ja tulitaisteluihin erilaisten ryhmien välillä. Billyllä oli niissä keskeinen rooli.

”Lincolnin piirikunnan sota” päättyi vasta, kun New Mexicon uusi kuvernööri Lew Wallace otti kovat otteet käyttöönsä palauttaakseen järjestyksen Lincolnin kaupungin ympäristöön. Useat taisteluissa mukana olleet saivat armahduksen. Billy the Kid ei saanut, ja niinpä hänen oli lähdettävä pakosalle.

Garrett kannoilla

Samoihin aikoihin Billy alkoi liikkua espanjaa puhuvien parissa. Meksikolaisperäiset olivat monella tavalla huonossa asemassa. Hallitseva valkoinen luokka käytti heitä hyväkseen, eikä heillä ollut samoja oikeuksia tai mahdollisuuksia kuin sillä.

Sujuvaa espanjaa puhuneella Billyllä oli useita meksikolaisia tyttöystäviä. Pian hän sai mainetta miehenä, joka seisoo sorrettujen rinnalla. Häntä pidettiin jopa eräänlaisena sankarina, kun toiset samaan aikaan kuvailivat häntä kylmäveriseksi murhaajaksi, lähes psykopaatiksi.

Lopulta sheriffi Pat Garrett sai vapaat kädet palauttaa järjestys. Hän piti huolen, että alueen lainsuojattomat koulivat tai joutuivat vankilaan. Billy the Kid kuului jälkimmäiseen ryhmään. Sitten hän pakeni kuolemantuomiotaan, ja hänestä tuli julkkis. Garrett suuntasi kaiken tarmonsa nuorukaisen tavoittamiseksi.

Pakonsa jälkeen Billy the Kid olisi voinut mennä rajan yli Meksikoon ja välttää siten Yhdysvaltain lain koura. Mutta jostain syystä – joidenkin mukaan hän oli rakastunut nuoreen naiseen – hän jäi Lincolnin lähistölle.

Pat Garrett ja hänen miehensä onnistuivat jäljittämään Billyn New Mexicossa sijaitsevaan Fort Sumneriin. Illalla 14. heinäkuuta 1881 Garrett onnistui hiipimään taloon, jossa Billy the Kid piilotteli. Billy oli juuri silloin pihalla, erään kertomuksen mukaan hakemassa lihaa valmistaakseen iltapalaa. Kun hän tuli takaisin sisään, hänestä tuntui kuin joku muukin olisi hämärästi valaistussa huoneessa. Billy kysyi espanjaksi: ”Quien es?” (kuka siellä). Hän alkoi hamuilla revolveriaan, mutta Garrett ehti ensin ja ampui Billyn kuoliaaksi. Henry McCarty alias William H. Bonney, paremmin tunnettu nimellä Billy the Kid eli 21-vuotiaaksi.

Vuonna 1948 Ollie Roberts väitti olevansa Billy the Kid ja anoi armahdusta New Mexicon kuvernööriltä. Mies oli suurella todennäköisyydellä huijari.

Ehkä sinua kiinnostaa...